Plan B failed

No nyt vihdoin saatiin tietää miten Jenkkisuunnitelmien käy. Alkuperäiset kahden vuoden suunnitelmat kusivat kun eräs Jenkien toimistolla hatkat ottanut työntekijä palasinkin yhtäkkiä takaisin vanhaan duuniinsa. Jorma olisi ottanut hänen paikkansa, mutta nyt kun kaveri on takaisin ei häntä lähetetäkään vakituisesti vaan ainoastaan käymään - taas.

Jormalle tarjottiin puolen vuoden projektia Michiganissa, joka voitaisiin toteuttaa yhtäjaksoisena tai kahdessa kolmen kuukauden jaksossa. Mitä tahansa päättäisimmekään niin lähtö olisi kesäkuun alussa eli jo aika pian.

Olemme vatvoneet vaihtoehtoja, tarkastelleet joka kulmasta, tehneet pros & cons listoja ja pohtineet jopa lähtevämme Suomeen tuosta noin vaan. Voisimme lähteä yhdessä Jenkkeihin puoleksi vuodeksi, jättää talon sijoilleen tai tyhjentää sen ja myydä vähaisen omaisuutemme, ottaa karvapallot messiin ja muuttaa hotellihuoneeseen puoleksi vuodeksi. En saisi kuitenkaan tehdä töitä laillisesti ennen kuin olisin saanut Jenkkien työviisumin, joten päivät olisivat hyvin pitkälti hotellissa tai ulkona hengailua.

Toinen vaihtoehto on, että Jorma lähtee yksin kolmeksi kuukaudeksi, tulee sitten takaisin syyskuun alussa ja lähtee ensi tammikuussa taas. Pelkkä ajatuskin puolen vuoden erossa olosta kirpaisee, mutta tiedetään ettei se oli ylitsepääsemätöntä. Siitä on jo kolme vuotta kun viimeksi olemme olleet erossa tuon ajan.

Pähkäilyn jälkeen päätimme, että Jorma lähtee yksin matkaan. Toki haluaisin lähteä messiin, mutta ottaen huomioon tämänhetkisen rahatilanteeni en voi enkä halua lusmuilla puolta vuotta pelkillä säästöilläni. Jo viime reissun kokemuksen perusteella tiedän, että tulen lopen kyllästymään hotellielämään ja vaikka asettuisimmekin ns. mukavampaan extended stay -hotelliin niin kyllä yhdessä huoneessa asuminen kahdelle ihmiselle ja kissalle kävisi ahtaaksi. Lisäksi Mia-murmeli on niin pieni ettei sillä ole vielä maahanmuuttoon tarvittavia rokotuksia ja sterilointikin on varattu heinäkuuksi.

Onneksi on kissat, jotka ainakin pitävät seuraa kotona. Töissäkin on paljon uusia juttua meneillään ja ensi viikolla lähdenkin duunireissulle Guadalajaraan. Kesä on muutenkin kiireistä aikaa kun uusia oppilaita puskee sisään ja perheitä pitää avustaa milloin minkäkin asian kanssa.

Viime vuonna kun Jorma oli poissa lähes 2 kuukautta se tuntui ikuisuudelta. Nyt sitten 3 kk, sitten takaisin ja toiset 3 kk. Ahdistaa jo valmiiksi, mutta kyllä se siitä.

Kuvat ovat tänään kotonta ja äitienpäivälounaalta. Käytiin porukalla syömässä La Vaka -ravintolassa, jossa on kaikenkattava buffet niin argentiinalaisesta lihasta mereneläviin ja queretarolaisiin enchiladoihin. Isoista lihakönteistä leikattiin niin monta siivua kuin vatsa vetää ja señorat paistelivat comalilla tuoreita tortilloita ja heittivät niitä suoraan halukkaiden lautasille. Kaikille siis kaikkea, mutta aivan liikaa.

Jälkkäripöytä näytti paremmalta kuin maistui. Kaipaan niin suomalaisia pullia ja kakkuja, joissa maistuvat tuoreet marjat ja oikea kerma, joissa kakkupohjat eivät ole kovaa korppua ja kuorrutus feikkikermavaahtoa.