maanantai 31. elokuuta 2015

Päikkärikaverit


Oon aika onnekas kun työpaikka on niin lähellä että voin tulla kotiin lounaalle. Syömisen jälkeen otan pienen siestan ja sitten palaan töihin vielä kolmeksi tunniksi. Kissat ovat samalla parhainta sekä pahinta päikkäriseuraa: kun Chiqui alkaa kehrätä kainalossa tai vatsan päällä nukahdan itsekin ja töihinpaluu tuntuu mahdottomalta.

chiquibd
lunaychiquibds

Yöllä on sama homma ja aamulla ylös nouseminen on hankalaa kun nämä karvaturrit kehräävät kilpaa kyljessä kiinni. Parhainta ovat viikonloppuaamut kun voidaan kaikki köllötellä yhdessä, lämpimässä mytyssä niin pitkää kuin sielu sietää. ¡Ay, las kissas calientes!

lauantai 29. elokuuta 2015

Aamuhämyisellä rannalla


Viimeisenä aamuna Tronconesilla heräsin aikaisin ennen auringonnousua ja kävelin rannalle.

Maailma on kauneimmillaan vastaheränneenä tai juuri nukkumaan käydessään. Aamun tieltä väistyvä pimeys ja palmujen takaa hiljalleen nouseva valo saivat kaiken näyttämään jotenkin pehmeämmältä - jopa nuo voimakkaana vyöryvät aallot, jotka ensin paiskautuivat kiviä vasten, liukuivat hiljalleen hiekkaa pitkin ja poistuivat sitten takaisin mereen. Sain nauttia tuosta upeasta hetkestä lokkien ja kulkukoirien seurassa. Edes aamuvirkut kalastajapojat eivät olleet vielä saapuneet.

P4300519
P4300577
P4300573
P4300538
P4300571
P4300563
P4280100

En muista helposti juhlia, omia tai muiden merkkipäiviä, mutta tällaiset pienet, odottamattomat hetket painaituvat muistiini vuosiksi. Se vitsi, jolle naurettiin kaksi päivää putkeen, se hetki kun seisottiin vuoren huipulla hiljaisuudessa katsoen auringonlaskua, kun soudettiin veneellä järven selälle kalastamaan eikä saatu sintin sinttiä, mutta tyhjennettiin punkkupullo.

Ne parhaimmat hetket ovat kaikki tulleet yllättäen, ilman suunnittelua tai suuria odotuksia.

perjantai 28. elokuuta 2015

Junnu 2


Viimeksi kerroin että kuukauden päästä Junnu saisi pikkusiskon. Eilen sain sitten puhelun anopilta kesken työpäivän, että baby Elena tulisi jo nyt maailmaan! Ääk!

bebelena

Eilen illalla siis syntyi pieni 2200 grammainen pötkäle. En melkein uskaltanut ottaa sitä syliin kun pelkäsin sen tippuvan ja särkyvän. Se on niin minikokoinen etten edes tajua.

Jormakin näkee uuden siskontytön jo kahden viikon päästä, jei! Johan tuo 3 kuukautta alkoi tuntumaan pitkältä vaikka aika meneekin siivillä.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Donde hay fiesta no hay siesta


Perjantaina ajeltiin appivanhempieni, Jorman siskon ja Junnun kanssa Mexico Cityyn. Tiedossa oli viikonloppu täynnä toimintaa ja sukulointia. Kuukauden päästä Junnu saa siskon, joten lauantaina järkättiin tulevalle mammalle vauvakutsut.

P9160037
P9160038
P9160072
P9160069

Tyttö kun on kyseessä niin kaikki oli tietty pinkkiä koristeista ruokiin asti. Bileet alkoivat aamuyhdeksältä ja jengiä valui paikalle eri aikaan, sukulaisia, kavereita, naapureita. Pienessä juhlasalissa taisi olla noin 60 ihmistä parhaimmillaan.

P9160007
P9160017
P9160049
P9160050

Meksikolaiset perhejuhlat ovat viihdyttäviä, mutta myös uuvuttavia. Ne eivät todellakaan ole mitään parituntisia, jonka aikana juodaan kahvit ja lörpötellään viimeisiä kuulumisia vaan hengataan koko päivä aamusta iltaan yhdessä. Mukana ovat serkut, tädit, isoisovanhemmat, isovanhemmat, kälyt, langot, lapsenlapset, koirat ja kissat… En koskaan opi kaikkien nimiä tai muista edes ketkä olen jo nähnyt aiemmin. Kaikkien kanssa on kohteliasta vaihtaa poskipusut tervehtiessä ja lähtiessä: halataan ja sanotaan että olipas kiva nähdä ja pidä huolta vaikka olisit vaihtanut tyypin kanssa vain puolikkaan sanan. Meksikolaiset ovat kyllä muutenkin niin ylitesevuotavan kohteliaita, että välillä oma käytös ja kielenkäyttö tuntuu lähes törkeältä.

P9160057

Eilen saavuttiin vauvakutsuihin jo aamuyhdeksältä. Oli aamupalaa hedelmineen ja voileipäkakkuineen, joka myöhemmin muuttui tacobrunssiksi ja iltaa kohden kahvi alkoi vaihtumaan tequilaan ja bisseen. Iltakuudelta silmäni alkoivat jo lipsua kiinni ja vetäydyin bileistä ensimmäisten joukossa Jorman mummon ja tädin kanssa noin 8 illalla. Grannies must sleep.

P9160078

Tänä aamuna sukukokous jatkui aamupalan merkeissä barbacoa -ravintolassa. Vedin napaan reilusti rosvopaistitacoja ja consomea eli lampaanlihalientä. Luoja miten hyvää.

P9170085
P9170093

Ja siitä sitten jatkettiin vielä erään Jorman sedän luo kahville. En ollut aiemmin käynyt heidän talossaan. Setänsä matkustaa työn puolesta paljon ja talonsa oli täynnä reissuilta tuotuja, värikkäitä ja hipahtavia juttuja, jotka ottaisin mielläni heti omaan luukkumme.

P9170110
P9170133
P9170094
P9170127
P9170098
P9170122
P9170121
P9170119
P9170128
detalles

Ja oli siellä soma kissakin.

P9170135

Täytyy kyllä sanoa, että tykkään nähdä sukulaisia ja perhettä, mutta tällaiset 24/7 yhdessä tapahtumat käyvät raskaaksi meikäläiselle. En ole mikään armoton hölösuu ja nautin enemmän pienessä porukassa olosta kerrallaan. Näissä perhejuhlissa kaikki ovat yhtäaikaa äänessä ja keskustejen seuraaminen saati niihin osallistuminen ottavat pidemmän päälle paljon energiaa vaikka hauskaa onkin. Illan päätteeksi tuntui kuin olisin juossut henkisen maratonin haha.

lafamilia

Viikonlopun aikana kissat olivat päättäneet pistää ranttaliksi. Etenkin Chiqui rakastaa hyppiä keittiön tasoilla ja repiä talous -ja vessanpaperia. Nyt se oli kiivennyt jääkaapin päälle, heivannut ruokapussin alas ja purrut siihen reiän.

P9170149

Meow, tervetuloa kotiin!

torstai 20. elokuuta 2015

Upper Peninsula trip



bridge
upcaseta
up10
up9
up1
up5
up7
up6
up8

Michigan on jännä paikka. Se muistuttaa ulkomuodoltaan kovasti Suomea, mutta on samalla kuitenkin ihan eri maailma. On koivuja, mäntyjä, paljon järviä ja ilmastokin on hyvin samanlainen. Ihmiset kävelevät ja pyöräilevät, löhöävät rannoilla ja ottavat kesästä kaiken irti kuten suomalaisetkin. Erilaista on se että tiet ovat leveämpiä, yhteen suuntaan on usein neljä kaistaa, aina vähintään kaksi. Joka puolella on ostoskeskuksia ja samoja pikaruokaravintoloita kaupungista toiseen. Jimmy Johns ja Chipotle ♥ 

Ensimmäiset päivät vietimme Hancockissa,  Upper Peninsulalla, jossa enoni pitää majaa tällä hetkellä. Auburn Hillistä Hancockiin ajoimme noin 11 tunnin verran ja ihailimme ohi kiitäviä metsä -ja järvimaisemia. Lake Superior on kyllä kaunis.

superior
superior2

Hancockissa katujenkin nimet ovat suomeksi ja suurella osalla asukkaista suomalaisia sukujuuria. Enoni oli järkännyt meille illan erään superystävällisen suomalais-amerikkalaisen perheen luona. Talon suomalainen emäntä oli valmistanut meille herkkuaterian: savukalaa, keitettyjä perunoita, kanttarellikastiketta ja Brita-kakkua. Illan kruunasi vanha kunnon puusauna. Jopa saunanvihaaja-Jormakin uskaltautui löylyihin.

up2
up4

Hancockista jatkoimme eräjormalinjalla kohti Munisingia. Reissun aikana huomasimme, että camping amerikkalaisille tarkoittaa jäätävän kokoisen asuntovaunun roudaamista järven rannalle kaikkine mukavuuksineen. Meillä oli vähän eri meininki ja molemmat kannoimme mukanamme yhtä reppua, jossa oli vaihtovaatteet, makuupussi, riippumatto, hyttysverkko, sadesuoja, vettä ja ruokaa.

grandisland1
up11

Saavuimme Munisingin kylään, jossa sijaitsevat Grand Island ja Pictured Rocksin kansallispuisto. Ensimmäinen riippumattoyö vierähti Grand Islandilla. Ehdimme juuri ja juuri viimeiseen venekyyditykseen saarelle ja iltahämärässä marsimme metsän uumeniin etsimään leiripaikkaa.

granisland
P9050134
hamacas

Grand Islandilla oli ihan pirusti önniäisiä, joten otin suihkun DEET -tehohyttyssuojalla kaikkialle muualle paitsi kasvoihin. Tämä kostautui ja kiitos puremien muutuin Quasimodoksi tai näytin vähintään turpaansaaneelta. Antihistamiini auttoi ja parin päivän jälkeen pahin turvotus oli poissa.
quasimodo
Seuraava päivänä jatkoimme Pictured Rocksiin, jossa vaelsimme mailitolkulla kaunista North Country Trailia. Kansallispuistoissa yöpymiseen tarvitsi hankkia backcountry camping -luvan, jonka saa puiston toimistosta. Meillä ei tietenkään ollut mitään varauksia ja toimistopoika kertoi että jengiä oli saapunut ihan älyttömästi eikä yhtäkään leirintäpaikkaa ollut enää vapaana tuolle päivälle. Seuraavalle päivälle olisi kuitenkin vielä yksi paikka Trappers Laken alueelle. Teimme varauksen ja maksoimme $5 yöltä per naama.

pr
pr2

Tuona samana yönä päädyimme ajamaan 40 mailia toiseen kaupunkiin, koska koko kylän jokainen hotelli, motelli ja leirintäalue olivat buukattu täyteen. Mielessämme kävi ripustaa matot jonnekin random -metsään, mutta tuolla jokamiehenoikeudet tai leirintäpolitiikka eivät päde samaan malliin kuin Suomessa. Lopulta saimme huoneen ylihinnoitellusta ja rupuisesta tienvarsihotellista.

Seuraavana aamuna palasimme jälleen puistoon. Alla oli hyvin nukuttu yö, joten meillä kummallakin riitti energiaa patikointia varten. Saavuimme parkkipaikalle, heitimme reput selkään ja suuntasimme takaisin North Country Trailille kohteenamme Trappes Laken leirintäalue.

pr8
beaverbasin
pr7
pr6
pr4
pictured
P9070282
mustikat

Iltapäivällä saavuimme Trappers Laken leirintäalueelle. Neljä viidestä telttapaikasta olivat jo täynnä joten asettauduimme meille varatulle vapaana olevalle pläntille. Istuskelimme notskilla muiden leiriytyjien kanssa. Kukin valmisti omat ruokansa avotulella ja kyllä iski pieni annoskateus kun toiset pro-eräjormat kaivoivat repuistaan itse valmistetut vakuumipakatut lohi-cous-cous-kasvis -illalliset. Meillä oli grillimakkaraa, kuivaa leipää ja kirsikkatomaatteja, jotka nekin maistuivat herkulta patikoinnin jälkeen.

trappeslake
pr10

Illalla kävelimme vielä Lake Superiolle uimaan ja katsomaan auringlaskua. Vesi oli ihanan viileää ja virkistävää.

P9070374
pr15
P9070414
P9070462
P9070500
pr14