Kierros centrossa

Querétaron keskusta on yksi kauneimmista mita Meksikossa olen nahnyt. Hehkutan centroa aina, mutta en vain tieda miten sita sanoin kuvaisin. Kolonialistinen kaaos? No, kuvat puhukoon puolestaan.

Jatskikiska

Jaakahvi ja laatuluettavaa 

Panque de nata

Kuplaset natisti perakkain

Lehtikiska

Kaunis, kolonialistinen kaaos. Querétaro ♥

Salsa verde cocido

Nyt se on tehty. Elamani ensimmainen salsa nimittain. Ja ei ollut yhtaan pahaa, itseasiassa aika hyvaa vaikka Jorma vaittikin etta siita puuttuu "se jokin". Varmaan se on se kunnon meksikolainen touchi, jota ei meikalaisen keittotaidoilla viela ole saavutettu. Mutta tasta alkaa opin tie. Joku paiva hurautan viela parhaimmat salsat ja pyoraytan maistuvimmat tortillat!

Serrano taisi ottaa itseensa kun kiskoin seitseman pulleaa poikaa pois sen oksistosta. Nyt se kyhjottaa yksin alastomana nurkassa eika halua kukkia. Jaarapaa. Ohje kaski laittamaan 8 chilea, mutta paatin olla armelias seka kasville etta salsan syojille joten laitoin vain 7. Tama paholainen nimittain pukkaa hedelmaa suoraan helvetista -niin tulista on. Chilejen keittaminen tosin laimentaa tulisuutta (ja uskottavuutta), joten en suosittele suolestamaan kaikkia yksiloita. Itsehan iskin kaikki pataan kaikkine sisuksineen, ilman kantoja. Ohjeen otin suoraan Tacopediasta. Jatin tosin epazoten pois, tuon autonrenkaan hajuisen ja makuisen yrtin, hyhh. Muutenhan luin ohjetta kuin Raamattua...

Tarvitset:

8 vihreaa tomaattia
yhden sipulin
kuorallisen tuoretta korianteria
yhden tai kaksi valkosipulin kyntta
8 vihreaa, tuoretta chilea tai maun mukaan
oksan epazotea (jatin pois)

Toimi seuraavasti:

Nauti lampimana quesadillan valissa, huevos rancherosin tai chilaquillesin seurana. Sailyy jaakaapissa viikon ja pakasteessa kauemmin.

Vakkaritortillerian myyja pakkasi pyyhkeeseeni vaihteen vuoksi sinisia lapyskoja. Naita ei siis ole varjatty millaan maalilla vaan tulevat ihan sinisesta maissista joka on vallan oma lajikkeensa.

Valipalaquesadilla avocadolla ja salsa verdella. Provecho!

T-vitamiini

Yksi tarkea meksikolaisen ravintoympyran osa on riittava T-vitamiinin saanti. Jokainen meksikolainen tietaa mista sita saa, eraat ravitsevat itseaan silla paivittain, toiset taas harvemmin, mutta jokainen aivan varmasti useamman kerran elamassaan. Kuten meksikolaiset itse sanovat, T-vitamiini pitaa heidat elossa. Tahan vitamiiniryhmaan kuuluvat mm. kasitteet taco, tamal, tlacoyo, tlayuda ja torta. Niin, puhutaan siis masa harinasta eli maissitaikinasta peraisin olevista tuotteista.

Viimekertaisella Mexico Cityn reissulla loysin aarteen, taco-ensyklopedian. Siis Tacopedian. Tama reilut 300-sivuinen opus kasittaa kaiken tacosta, sen alkuperasta ja valmistuksesta aina lukemattomiin eri tapoihin nauttia tama pyha, maissista valmistettu lapyska. Valehtelematta tama on ehka paras kirjahankinta aikoihin, silla edes Googlen syovereista ei loydy niin yksityiskohtaisia ja perinpohjaisia tacoa kasittelevaa tietoa kuin tasta opuksesta. Taco kuitenkin kuuluu niin vahvasti tahan kulttuuriin, vahan niinkuin bisse ja grillimakkara suomalaiseen kesailtaan mokin rannassa, etta olisi vallan valinpitamatonta olla pohtimatta tacon syvinta olemusta.

Mika sitten on tacon syvin olemus? Luulenpa, etta jokaisella meksikolaisella on oma vastauksensa tahan. Jo taaperosta asti taman kansallisuuden edustajat kasvavat tacoilla ja salsoilla, muokaten makutottumuksiaan tuliseen suuntaan ja samalla luoden tarkeita lapsuuden ruokamuistoja. Kysytaanpa kelta tahansa meksikolaiselta, etenkin miespuoliselta, niin oman aidin voittanutta kokkia ei maan paalta loydy. Lapsuudessa aidin itsetehdyista maissitortilloista vaannetyt mole-enchiladat tai iltapalaquesadillat isoaidin salaisella salsalla olivat parasta mita voi olla. Nain ajattelee moni meksikolainen ja nama kultaiset ruokamuistot tekevat heista aikuisiallakin kovia T-vitamiinin kuluttajia. Itsellani vastaavanlainen himo on kuumiin muuripohjalettuihin ja tuoreisiin mansikoihin vaniljajatskilla aurinkoisena kesapaivana.

Keskeisia tacoon liittyvia kasitteita

Historian ja alkuperan lisaksi, kirja kasittelee niita satoja ruokalajeja, mita maissitaikinasta voi vaantaa. Kirja kay lapi myos quisoja eli tacon taytteita ja erilaisia tacon tarjoiluehdotuksia. Hauskat valokuvat tacoja nauttivista tavallisista tallaajista tuovat hymyn huulille ja todistavat, etta taytteita tursuavan tacon siisti syominen on todellinen taitolaji.

mums mums

tacot tarjoavat myos silmanruokaa

Lahes jokaisessa tacomestassa on aina jokin erikoisuus. Kirjassa haastatellaan kuuluisia taqueroiden omistajia ja tyontekijoita ja he kertovat kojunsa tai ravintolansa tarinan ja tietenkin tacoerikoisuuden. Esimerkiksi meidan eraassa vakimestassa erikoisuus on el gusano eli mato. Kyse ei valitettavasti ole oikeasta madosta, vaan tacon muodosta, joka on pitka rulla taytteenaan useimmiten pastor -lihaa possusta. Sita pyytavat lahes kaikki asiakkaat ja suosio on niin kova, etta mitattomasta kojusta kasvoi oikea ravintola, Los Gusanos. Tacoja myymalla voi siis ansaita mainetta ja mammonaa - the Mexican dream come true.

Ylpeita taqueroita

Eraita tacoerikoisuuksia

Hyonteistacoja mmmm!

Huippujuttu on myos se, etta jokaisen kappaleen lopussa mainitaan kymmenen kansallisella tasolla parhaimmaksi rankattua tacomestaa. Jokaisesta mestasta kerrotaan lyhyt esittely, mainitaan erikoisuudet ja tottakai osoitteet tai kadunkulma josta koju useimmiten loytyy. Eli kun tietaa reissaavansa uuteen mestaan voi jo valmiiksi katsastaa parhaimmat tacomestat. Varsin nerokasta.

Parhaimmat mestat, kiitos!

Ehdottomasti taman kirjan arvokkainta antia ovat reseptit. Jokaisen kappaleen lopusta loytyy resepteja tinga de pollosta aina chicharróniin eli rapsakaksi paistettuun porsaannahkaan asti. Jannittavia ja varmasti kokeilemisen arvoisia resepteja, mutta en nyt ehka ensimmaisena ala kokeilemaan naita radikaalimpia ja taitoa vaativia erikoisuuksia. Kuitenkin koska serranoni ovat heittaytyneet varsin villeiksi ja tuottavat runsaasti hedelmaa niin voisin kokeilla jotain 36:sta eri salsareseptista, jotka loytyvat kirjan lopusta. Myohemmin kun avaan oman taqueriani niin esittelen kokkaustaitojani laajemmin :)

Kuvat: Rius, Wiseman, Aja, Alcántara, Ávila, Braun, Buitrón, Busquets, Echevarría, Falcón, Guerrero, Holtz, López, Mena, Mendiola, Merino, Navajas, Peraza, Quijano, Ramos, Sanchez, Vidales 2012. Tacopedia. México, D.F: Trilce Ediciones, S. A de C. V.

Lahteet: Holtz, Déborah & Mena, Juan Carlos. 2012. Tacopedia. México, D.F: Trilce Ediciones, S. A de C. V.

Elossa ollaan

Kylla vain, taalla Querétaron kamaralla olen edelleenkin turvallisesti enka suinkaan kadonnut kuin pieru saharaan. Olen vain viime aikoina ollut erittain laiska kiireinen kirjoittelemaan kuulumisia vaikka harjoittelukin loppui jo ja nain ollen pahimmat paivittaiset pakot ja kiireet takana pain. Uskallan kuitenkin vaittaa, etta pikavauhtia valmistuva opparini on suurin syypaa ulkomaailmasta eristaytymiselleni. Feisbuukki, Skype ja Bloggeri ovat jaaneet vallan unholaan kun olen napytellyt menemaan tuntikausia kotona (jossa meilla muuten on jo vihdoin keittionpoyta tuoleineen!) tai lahikahvilassa nettiyhteyden katketessa. Tiistaina on luvassa opparin esitys, jonka jalkeen viela viimeiset hionnat ja sitten palautus. Aivan uskomatonta etta lahes neljan vuoden "aherrus" lahestyy loppuaan! Jos saan kaiken valmiiksi ajoissa eli taman kuun loppuun mennessa niin voipi olla etta palkitsen itseni pikku reissulla ;)

Paljon juttuja on tapahtunut, kesakuun paluulippujen kohtalo nayttaisi olevan jo hyvin selkea ja nailla nakymin syksyksikin on luvassa uusia maisemia. Niista lisaa myohemmin, ensin nautitaan kesasta ja tulevaisuutta mietitaan myohemmin!

Puutarhakokeilu on muuten karannut taysin kasista: kaksimetriset tomaatinvarret puskevat tomaattia kuin viimeista paivaa. Talla hetkella varsista killuu lahes 50 poikaa. Paprika ja serrano puskevat myos hedelmaa, mutta habanero on pahasti jaljessa. Sita ei nayta kiinnostavan ottaa osaa muiden chilien kasvukilpaan. Kesakurpitsat olivat myos hyvalla mallilla ja kukkivat komeasti kunnes sain idean siirtaa ne isompaan ruukkuun (siis litran jogurttipurkkiin), jonka jalkeen ne nopeasti heittivat henkensa. Yksi yrittaa viela epatoivoisesti sitkutella mutta kaipa raukka on paastettava karsimyksistaan. Lahes kolme kuukautta mullassa levannyt mameykin herasi talviunilta ja oli eraana aamuna yllatyksekseni puskenut komean varren mullan alta. Villeissa unelmissani poimin joskus mameyn hedelmia kotipihani puusta.. 

Olen muuten aivan koukussa kolumbialaiseen Las muñecas de la mafia -telenovelaan, joka kaikessa naurettavuudessaan ja tyypillisessa latinojengit teurastavat toisiaan -asetelmassaan on aivan loistavaa aivot narikkaan -viihdetta. Taidanpa kuluttaa sunnuntain viimeiset tunnit taman laatuohjelman parissa... leppoisaa viikon alkua!