Löytöeläinkoti

Olimme kuulleet paljon hyvää Jurican löytöeläinkodista. Emme koskaan olleet käyneet siellä kunnes päätimme adoptoida Mian.

Jo heti ovella yllätyin kun mamutoimistosta tuttu kiva virkailijatyttö, Claudia, avasi meille oven. Hän kertoi, että on ollut jo 10 vuotta vapaaehtoisena löytöeläinkodissa ja omistaa itsekin neljä kissaa. Claudia vei meidät kissojen huoneeseen ja esitteli meille näitä suloisia palleroita. Harmaa emo oli vasta saapunut pikimustien ja naamiovärityspoikastensa kanssa.

Olin jostain syystä kuvitellut, että kaikki eläimet olisi tungettu ahtaisiin häkkeihin ja ne olisivat stressaantuneina pyörineet ympyrää häkissään, mutta miten väärässä olinkaan onneksi! Kissoilla oli oma tilava huoneensa, jossa niillä oli paljon virikkeitä, ruokaa ja vettä. Koirillakin oli iso piha, jossa juosta, vaikka osaa niistä pidettiinkin pienissä aitauksissa.

Olisin voinut ottaa nuo kaikki mukaani, niin söpöjä ne olivat! Jorma vähän rauhoitteli, että eiköhän yksi riitä mutku kato nyt näitä awwww…

Lopulta kuitenkin päätimme ottaa yhden noista naamiopennuista, koska yksi niistä, Miapa juuri, tuli koko ajan luoksemme ja vaikutti leikkisältä.

Viikko sitten kävimme tuolla uudestaan laittamassa ensimmäisen rokotteen ja oli kiva huomata, että moni noista kissoista oli jo adoptoitu. Mian neljästä veljestä tai siskosta tosin kaikki olivat vielä siellä. Nuo muut suloiset tiikerit oli jo viety toivon mukaan rakastaviin koteihin.

Ihanaa, että tällaisia paikkoja löytyy ja nämä suloiset otukset saavat toisen mahdollisuuden hyvään elämään!