Lunan leikkihetki

Eräänä viikonloppuaamuna innostuin kuvailemaan Lunan aamuriehumisia. Aamulla se on kuin mikäkin energiapommi ja valmis leikkimään ja saalistamaan meidän käsiä ja jalkoja kun ollaan molemmat ihan unenpöpperössä. Jorman puhelimella ja iMoviella sain aikaan tämän videon:


Pääsi muutama kirosanakin, hups. Vaikka herääminen ihoon uppoaviin kissankynsiin ei olekaan kovin mieluista niin onhan tämä karvapallo liian suloinen sängystä pois potkittavaksi.

Bernal

Joululoma vilahti sellaista vauhtia ohi etten huomannutkaan kun olinkin jo takaisin toimistossa täydessä työn touhussa. Tuon kahden viikon aikana ehdin kuitenkin saavuttaa sellaisen ihanan disconnected -fiiliksen, jossa ajantajuni toisinaan katosi kokonaan. Välillä en tiennyt edes mikä päivä oli meneillään.


Loman aikana emme lähteneet rannalle tai tehneet muitakaan pitkiä reissuja. Eräänä lauantaina teimme kuitenkin päiväretken Bernalin kylään tavoitteenamme kiivetä tuolle mystiselle järkäleelle. Ollaan ajettu monet kerrat Bernalin ohi matkalla Sierraan, ja aina mietitty että pitäisi kiivetä kivelle. Kylään on matkaa vain vaivaiset 40 minuuttia ja matka taittui erittäin rennosti aamun hiljaisilla tunneilla.

Alhaalta katsottuna huippu ei näyttänyt olevan kovinkaan kaukana, joten lähdimme reippaasti tarpomaan aamuauringon noustessa.


Pian kuumuus alkoi tuntua. Pysähdyimme vähän väliä huilaamaan ja ihastelemaan maisemia. Kaukana näkyvät vuoret olivat aamulla vielä sumun peitossa.




Ihan huipulle asti pääsee vain oikeat kiipeilijät varusteineen. Me muut tavan tallaajat kiipesimme vain reilun puolen välin. Maisemat olivat silti upeita.




Kiipeilyn jälkeen palasimme kylään etsimään aamupalaa. Bernal on kuuluisa gorditoistaan eli täytetyistä maissilätyistä. Keskustassa kävellessämme törmäsimme ainakin 15 eri gorditas - mestaan, kunnes viimein istahdimme yhteen niistä. Meitä palveli noin 7 -vuotias tyttö, joka sekoili tilausten kanssa, joten ruoka tuli hitaasti.


Sinisestä maissista tehdyt gorditakset ja perus quesadillalätty. Täytteenä oli juustoa ja kaktusta. Nam!

Totaalisen lahjottu

Eilen ja tänään on aamukahvilla mussutettu joulupipareita ja päiväkahvin kera mässytetty Fazerin sinistä ja salmiakkipääkalloja. Oh mikä ihana sokerihumala! Tähän en kykene meksikolaisilla chilimakeisilla.



Vihdoin ja viimein saapui perille perheeni ja sukulaisten lähettämä joululahja. Noin puolitoista kuukautta siinä tausi mennä ennen kuin tämän kahdeksankiloinen köllikkä saatiin oikeaan osoitteeseen. Olihan se käynyt heittämässä yläfemmat Guadalajarassa (ja ties missä muualla) kunnes vihdoin saapui Santa Rosan postitoimistoon, josta anoppi sen kävi noutamassa.

Eilinen tuntui ihan jouluaatolta. Lämmin kiitos kaikille paketin lähettäjille! Oli ihan huippua saada pitkästä aikaa suomituliaisia :)

Luna oli enemmän kuin innoissaan pakkausmateriaaleista. Turha ostaa mitään kalliita kissaleluja kun paperipussit ja pahvilaatikot tuntuvat olevan parasta viihdettä.

Kissanpäivät

Perjantaina kun vein Lunan eläinlääkärille huomasin että samassa puljussa on myös koiraparturi. Raukkaparan turkki oli aivan solmussa, joten päätin jättää takkupallon trimmattavaksi. Kun palasin hakemaan pikkuista repesin täyteen nauruun: tuuhean peikon tilalle oli tullut kaljuuntunut rääpäle.

Kas näin, viiden kilon karvanpudotuksen jälkeen.


Selkään ja niskaan muodostuneet rastat saivat lähteä ja suurin osa kirpuistakin poistui samalla. Ostimme "kirpputalkkia", jota olen nyt pari päivää hieronut turkkiin ja kirput näyttävät katoavan tehokkaasti.


Eilinen päivä vietettiin rakentamalla raapimapuuta. Pvc -putkesta, nyöristä ja parista puupalasta sai aikaan kissankestävän kapistuksen, jota varmasti myöhemmin jatketaan kunnon temppuradaksi siltoineen kaikkineen.

Lunan mielestä meikäläisen istutukset ovat mielenkiintoisia. Tähän mennessä kasvit ovat selviytyneet pienestä käpälöinnistä huolimatta.


Ja aamuisin on toki tungettava sänkyyn.


Best friends forever: Ra-sammakko, Luna ja lammas vailla nimeä.




Jep, Luna on selkeästi ottanut uuden kotinsa haltuun.

Uusi vuosi ja uusi perheenjäsen

Saimme kutsun lähteä vastaanottamaan vuotta 2015 maaseudulle Jorgen siskon miehen isän rancholle Guanajuaton osavaltioon. Vedimme siis sombrerot päähän ja suunnistimme landelle.







Rancholla tunnelma oli juuri niin rentoa kuin kuvittelinkin. Uima-altaan vesi oli hyytävää enkä uskaltautunut muuta kuin uittaa varpaita. Ei ole minussa avantouimarin ainesta alkuunkaan. Päivällä grillailtiin ja sitten patikoitiin kuivassa joen uomassa. Illalla pelailtiin korttipelejä, juotiin mezcalia ja glögiä, laskettiin sekunteja vuoden vaihtumiseen ja sitten perinteen mukaan syötiin 12 viinirypälettä, yksi rypäle jokaiselle kuukaudelle ja uudenvuoden lupaukselle, joita en tänä vuonna tehnyt yhtäkään.

Meillä on tälle vuodelle suuria suunnitelmia. Niistä lisää sitten jos ja kun ollaan lähempänä niiden toteutumista.

Rancho oli täynnä nälkäisiä koiria, joita ruokimme lihapaloilla ja tortilloilla. Yhtäkkiä jostain puskasta pomppasi pieni kissanpentu, johon rakastuin ensisilmäyksellä.


Kissaparka oli pelkkää luuta ja nahkaa. Silittelin sitä ja annoin sille ruokaa ja vettä. Raukalla ei ollut karvaa selässä eikä niskassa koska koirat retuuttivat sitä minkä ehtivät. Kysyin eläinten omistajalta, Ricardolta, joka on ranchon talonmies, että voisinko viedä pennun mukanani. Hän kysyi tyttäreltään ja tämä antoi luvan. Kuulema parempi niin, koska koirat vain kiusasivat sitä.


Kirppusäkki lähti lopulta mukaamme. Pakkasimme sen huolellisesti bisselaatikkoon ja lähdimme kohti uutta kotia. Paluumatkalla pohdimme nimiä sekä tytölle  että pojalle, koska emme tienneet kumpi oli kyseessä. Jade, Esmeralda, Mia, Luna, Pablo, Escobar, Tuukka, Hugo..


Tänään eläinlääkäri varmisti että kyseessä on tyttö. Nimeksi valikoitui lopulta Luna, koska ranchon nimi on La Luna eli kuu.