Vakituinen kokopäiväduuni

Huh, kuulostaapa karmivalta kun sen kirjoittaa noin. Entisenä vuorotyöläisenä olen tottunut siihen, että työ/koulupäiväni ovat vaihtelevia eikä yksikään päivä tuntunut toistavan itseään ja yleensä duunit tiesi maksimissaan 2 viikkoa eteenpäin. Tulevaisuudesta ei siis ollut hajuakaan ja aina joutui toivomaan, ettei vapaa-ajan suunnitelmat menisi päällekäin töiden kanssa.

Viikko sitten sain tarjouksen aloittaa vakituisen kokopäiväduunin, maanantaista perjantaihin. Tarjous houkutteli: palkkaa (ja duunia) tuplasti sekä vapaat viikonloput. Olin innoissani ja samalla kauhuissani, sillä säännöllisyys on minulle vieras termi. Samoin vakiduuni. Olen lähes aina ollut määräaikaisella sopparilla, mikä on ollut jokseenkin helpottavaa kun on tiennyt tarkan päivämäärän milloin kuviot vaihtuvat jälleen.

Hyväksyin tarjouksen. Olen nyt muutaman viikon häärännyt työnimikkeellä operatiivinen assari (lue: tavarantoimittajia puhelimitse ja sähköpostitse kiusaava häirikkö, joka haluaa jokaisen tavaran toimitettavan oikeaan aikaan oikeana päivänä. Haastava toive mañana, mañana -kulttuurissa.).

Kiva juttu tavarantoimittajien kanssa työskentelyssä kuitenkin on ilmaisten näytteiden, tässä tapauksessa, luomuvihannesten saaminen. Eilenkin eräs tavarantoimittaja oli oikein avokätinen ja antoi reilut korilliset luomuvihanneksia, salaatteja, yrttejä, siitakesieniä ja 6 erilaatuista greippiä, appelsiinia ja mandariinia ihan vaan koska hänen tilansa kuulema hukkuu jo ylikypsiin herkkuihin. Tänne vaan kaikki, kiitos!

Illallistarpeet

Maanantaina koimme pikkuruisen kriisin kun kauppamme 3-henkisestä tiimistä kaksi päätti yllättäen ottaa loparit ja juuri avatun ravintolamme tiimistä puolet katsoivat parhaaksi jättää tulematta duuniin. Englantilainen pomoni repi pelihousunsa totaalisesti joutuessaan tekemisiin meksikolaisen työmoraalin kanssa, joka käytännössä tarkoittaa ettei ilmestytä työpaikalle, ei vastata puhelimeen ja viikon päästä näytetään viatonta naamaa ja kinutaan palkkashekkiä.

Tuona samaisena maanantaina teimme kuitenkin myynnillisen ennätyksen ja puoleen päivään mennessä olimme myyneet päivän menuun loppuun. Keittiömme valmistaa päivittäin 1-2 suolaista piirakkaa, 2 salaattia ja jälkiruoan, jotka yleensä riittävät iltakuuteen asti jolloin suljemme. Pomoni ryntäsi toimistoon ja ilmoitti: "Mari, we're out of food. Can you go to the kitchen and use your imagination?"

"Sure I can."

Parasta on kun saa vapaat kädet tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tuntuu, kokeilla ja sekoitella aineksia keskenään täydellisen keskittyneessä flow -tilassa. Vielä parempaa on huomata onnistuneensa, nähdä kun asiakkaat vievät annokset mukanaan kuin nälkäiset korppikotkat. Success. 

improvisaation tulos: 1. Mozzarella-tomaatti-pestotornit 2. Vihreä salaatti porkkanalla, omenalla, paahdetuilla siemenillä ja manteleilla 3. Kikhernesalaatti pestolla, tomaatilla ja avocadolla 4. Vihreä salaatti punajuuren versoilla, paahdetulla punajuurella, omenalla, päärynällä, karpaloilla, siemenillä ja pekaanipähkinöillä.

Tässä muutama muu näyte sapuskoistamme. Kuvat olen ottanut viime vuoden puolella työharjoitteluni aikana.

edessä: vihreä salaatti kesäkurpitsalla, kurkulla, edamamella, chialla ja granaattiomenalla. takana: perunasalaatti tuoreilla yrteillä, paprikalla ja oliiveilla.

bataatti-vuohenjuustopiiras

vasemmalta oikealle: omena-porkkanamuffarit siemenkuorrutteella, omenapiirakka kinuskilla, klassinen porkkanakakku requesonilla

Tilapäinen henkilöstön puute on pistänyt meidän jokaisen hermot ja taidot koetukselle, mutta näin perjantain päätteeksi voin vain todeta sen olleen hyvä asia. Tunnen että olen viikossa oppinut enemmän kuin koko puolivuotisen työharjoitteluni aikana. Tällaiset tilanteet ovat usein niitä kun saa tilaisuuden näyttää ja käyttää kykyjään, mitata oman henkisen ja fyysisen jaksamisensa ja ennenkaikkea oppia. Näihin haasteisiin voi suhtautua kahdella tavalla: ottaa ne rohkeasti vastaan tai musertua neuvottomana niiden alle. Kaikki on itsestään kiinni.

Hyvillä mielin viikonloppua kohti siis. Lahjasienet päätyivät muuten piiraaseen kanan ja panela-juuston seuraksi. Mums.

rapeaksi paistunut panela, ruiskuori ja mehukkaat sienet. ah

salaatti oli myös lahjoitus. 

Iltaisin olen saanut todistaa upeita auringonlaskuja partsiltamme. Barrio hiljenee. Rentoa viikonloppua!
 

Cimatarion kansallispuisto

Viime sunnuntaina pyöräilimme aivan huikeissa maisemissa, nimittäin Cimatarion kansallispuistossa.

Kannatti todella herätä kukonlaulun aikaan, sillä auringonnousun näkeminen korkeilla vuorilla on jotain sanoinkuvaamatonta. Mietin vain, että miten ihmeessä en ole ollut tietoinen, että vartin päässä kotoani sijaitsee tällainen pakopaikka alhaalla vallitsevasta Querétaron urbaanikaaoksesta? Ei autoja, ei melua, ei roskia. Vain puhdasta ilmaa pilvien joukossa, kaktuksia, pupuja ja kalkkarokäärmeitä. Ja tietysti pitkä, kivinen tie huipulle, jossa kaupunking radiomastot kohoavat korkeuksiin.

Cimatarion puistossa on paljon polkuja maastopyöräilijöille, patikoijille ja muille sunnuntaikävelijöille. Aamuseiskalta aukeava puisto oli yllättävän täynnä, mutta mikäpä olisikaan parempaa kuin pyöräily tai juoksu raittiissa ilmassa ja upeissa maisemissa? Yhdeksän kilometrin pituinen ylämäki taittui reilussa tunnissa. Ylhäällä meitä odotti erittäin äkäinen vartijakoira, joka selkeästi halusi popsia meidät aamiaiseksi. Olen todella varuillani koirien läsnäollessa, sillä täällä jotkut yksilöt ovat todella vihaisina puolustamassa reviiriään. Muutamaan kertaan olen joutunut koiralaumojen takaa-ajamaksi, mutta onneksi pyörällä pääsee pötkimään pakoon vauhdilla.

radiomastot, pilvet ja miniatyyri-Querétaro

huipulla

Hikisen lenkin ja viileän päivän päätteeksi maistuu tulinen kanakeitto. Ja tietysti South Parkin uusimman tuotantokauden uusin episodi. Hyvä sunnuntai.

Meksikolaisen keittotaidon opettelua: nopales

Niinä harvoina kertoina kun nautimme aamiaista mercadolla tai ravintolassa syön usein nopalea. Olkoon se munakkaassa, quesadillassa tai gorditaksen välissä niin jossain muodossa se aina päätyy lautaselleni. Muutamaan kertaan olen yrittänyt valmistaa nopaleita kotona, mutta vielä en ole onnistunut saamaan niistä sellaisia kuin pitäisi: pehmeitä ja ei-limaisia. Olen huomannut, että meksikolaisen ruoan kanssa on oltava paljon kärsivällisyyttä: se vaatii aikaa ja hermoja ja eräät reseptit satoja valmistuskertoja ennekuin oppii ne oikeat niksit saavuttaakseen herkullisen lopputuloksen. Tämä ruoka kaikessa yksinkertaisuudessaan on yksi niistä.

"don't eat me, please"

 Meksiko kasvattaa vuodessa 600 000 tonnia nopalea elintarvikkeeksi, mikä tekee maasta maailman suurimman nopalen tuottajan. Nopalella on loistavat ravintoarvot, syöpää ehkäiseviä ainesosia sekä verensokeria laskeva vaikutus. Siitä valmistetaankin monenlaisia jauheita, lisäravinteita, tortilloja ja terveysmehuja. (Lähde).

nopalen kukka 'tuna', josta tehdään mm. jäätelöä

Jorman äiti selitti minulle juurta jaksaen miten homma hoituu. Tämä on hänen perusreseptinsä nopaleille, jota voi myöhemmin jatkojalostaa vaikka mihin. Jos tykkää tulisemmasta versiosta voi keittoveteen lisätä esim. yhden kuivan chile de arbólin.

padassa

Nopalet voi vielä viimeistellä paistamalla ne öljyssä sipulin kera. Lopputuloksen tulisi näyttää tältä:

Valmiit nopalet ovat hyvä yhdistelmä panela -juuston ja tuoreen tomaatin kera. Salaatissa, tacoissa, lihan tai kalan lisänä. Oikeastaan ihan missä tahansa lisukkeena.

Aamupalasuositus: nopale-munakokkelia tortillojen välissä. Nam.

Muista aina liikenteessä...

monta vaaraa ompi eessä!

Kuvasin matkani duunista kotiin. Samalla pohdin mielessani muutamia tärkeitä pointteja, jotka kannattaa ottaa huomioon pyöräilessä autojen kanssa samalla tiellä. Jos siis suunnittelet pyöräilyä Meksikossa (pätee varmaan muihinkin Lattareihin) kehoitan sinua huomioimaan seuraavat asiat:

• Noudata samoja sääntöjä kuin autot: odota vihreää valoa, aja aina uloimmalla kaistalla (oikealla) samaan menosuuntaan kuin autot - ei koskaan päinvastaiseen. Näin muut osaavat odottaa, että noudatat samoja sääntöjä etkä tee typeriä ja uhkarohkeita pyrähdyksiä kuten jotkut pyöräilijät.
• Tarkkaile edessä ajavia ja odota mitä yllättävämpiä liikkeitä.
• Tarkkaile selustaasi ja hakeudu hieman reunempaan jos havaitset bussin tai taksin päristävän takanasi
• Ota rohkeasti oma tilasi. Älä aja liian reunassa etenkään jos tien varteen on pysäköity autoja, koska auton sisällä oleva henkilö saattaa avata oven koska tahansa.
• Varo erityisesti isoilla citymaastureilla ajelevia kotirouvia. Väistä ja vältä aina kun mahdollista.
• Pyöräile reippaaseen tahtiin
• Käytä käsimerkkejä tarvittaessa
• Hymyile ja heitä pari kolikkoa liikennevaloissa oleville myyjille ja taiteilijoille.

Tällaisia juttuja olen huomioinut työmatkoillani. Tosin tämän videon alku demonstroi hyvin miten ajan vastaantulijoiden suuntaan - juuri niinkuin ei pitäisi. Heh. Tämä on ainoa paikka jossa teen poikkeuksen, koska oikea reitti on aina täynnä toisiaan vastaan kilpailevia busseja ja se jos mikä on kuumottavaa. Tilannetaju on siis tärkeintä.

Back to home!

Hola pitkästä aikaa!

Blogin päivityksessä on ollut pientä taukoa, sillä Jenkeistä kotiin palattuamme huomasimme että kämppämme nettiyhteys oli kadonnut tiehensä. Toissapäivänä yhteys ulkomaailmaan kuitenkin palasi ja nyt olemme taas virallisesti linjoilla.

Kotiinpaluu oli ihana. Omat tavarat, oma rauha, keittiö.

tätä tiskiä niin kaipasin

Netti ei ollut ainoa asia, joka oli poissaolomme aikana lakannut toimimasta: Taloyhtiömme jätehuoltoa hoitava firma oli jättänyt etupihalla oleva jäteastian tyhjentämättä ties kuinka monta viikkoa peräjälkeen, joten näky ja haju olivat aika valloittavia. Kärpäset, linnut, kissat ja koirat piirittivät tuota haisevaa kasaa kunnes se eilen vihdoinkin kuskattiin pois. Aina kun kyselimme, että milloin roskat haetaan niin vastaus oli iänikuinen mañana, mañana...Se kuuluisa huominen jota ei koskaan tule. Tervetuloa Meksikoon.

"huomenna tulee noutaja" ja pah

Mitä muuta on tapahtunut? Meksikossa vietetyn kahden viikon ajan olen syönyt kilokaupalla ihania, kermaisia avocadoja ja muita tuoreita herkkuja, kokkaillut huevos a la mexicanaa ja juonut tuorepuristettuja mehuja.

onko mitään parempaa kuin hidas aamiainen kukonlaulun kera?

Tuoreita herkkuja Waltsusta

anoppi oli kastellut habanerojani ahkerasti. Tässä tulos.

Syömisen lisäksi olen maalannut ja piirtänyt sekä hionut ja lakannut Jorman tekemän jakkaran. Aloitimme myös Jorman sedältä lahjoitetun ruokailuryhmän muodonmuutosta.

inspiraatio iski yllättäen

hioo hioo! (jakkaraa)

näkymät partsilta. naapurihuudin maissi kasvaa jo pitkänä

Olen myös aloittanut uuden duunin luomukauppa La gallina verdessä. Vietän päiväni ruudun ja puhelimen ääressä operatiivisen assarin nimikkeellä. Duuniin tietysti suuntaan pyörällä, joka on todella nopeaa ja paljon paljon helpompaa kuin aluksi kuvittelin. Täytyy vaan muistaa pitää silmät selässä koska joka suunnasta huristelevat autot eivät tunne armoa pyöräilijöitä kohtaan. Viikonloppuna oli Querétaro maratoni, johon suuntasimme pyörillä kun keskustan monet kadut olivat suljettu autoilta. GoPro oli messissä ja tarkoitus olisi laittaa pieni "turistikierros" kotikulmilta ja keskustasta heti kun pätkivä yhteys sallii hieman isompien tiedostojen lataamisen.

Palaamisiin!