Viimeisimmat kuulumiset

Viime aikoina on sattunut jos jonkinalaista sahellysta ja kommellusta. Viikko sitten iski jarjeton vatsatauti, jota seurasi laakarivisiitti laheisessa supermarketissa ja 10 paivan antibioottikuuri. Seitsemannen paivan jalkeen alkaa jo hieman helpottaa mutta takalaiset bakteerit tuntuvat olevan sitkeaa lajia. Sunnuntai-iltana lapparini virtajohto sitten paatti poksahtaa. Ilman virtaa koneen akku kestaa noin minuutin joten pikapikaa siirtelin tarkeimmat tiedostot ulkoiselle kovalevylle..mitaan peruuttamatonta ei siis ole menetetty ja Jorgella onneksi oli varakone, josta paraikaa kirjoittelen. Tyoharjoittelusta ei ole viela kuulunut mitaan, odottelen edelleen yhteydenottoa Sierralta milloin mahdollisesti voisin aloittaa. Ongelma on se etta jarjeston majoittautumispaikassa on talla hetkella taytta. Toki voisin ottaa huoneen hotellista tms. mutta enpa viitsi omia rahojani pistaa palamaan majoitukseen kun paiskin duunia kuitenkin ilmaiseksi. Jossei kohta ala tapahtua niin taytyy alkaa etsia toista vaihtoehtoa..we'll see.

Meilla ei ole taalla pyykkikonetta, joten olemme hoitaneet pyykkihuollon aina jossain niista kymmenista ellei sadoista pesuloista, joita taalla on lahes joka kadunkulmassa. Eilen kippasin 10 kiloa pyykkia itseni kokoiseen urheilukassiin ja suunnistin uuteen pesulaan, joka on suht lahella, nopea ja kohtuuhintainen (137pesoa eli reilut 8e). Myohemmin kavin noutamassa natisti viikatun, puhtoisen paketin takaisin. Katevaa, sanoisinko. Tosin iltapaivan kuumuudessa ulkona tepastelu (etenkin kantamusten kanssa) tuntuu enemman urheilusuoritukselta; ilman vesipulloa on turha kuvitellakaan lahtevansa mihinkaan ja hiki valuu otsaa pitkin jo 100 metrin jalkeen. En tieda johtuuko katujen huonosta kunnosta vai mista mutta taalla kengat hajoavat ja kuluvat vauhdilla. Eilen jouduin heittamaan yhden parin kylmasti roskiin kun molemmista oli pohjat puoliksi irti ja tanaan huomasin, etta ennen niin hyvakuntoisissa tennareissani on molemmissa kunnon rei'an alut pohjissa. Kengista tulee taas valtava menoera, mutta onneksi ne ovat taalla suht halpoja. Eika nailla kaduilla tallatessa ja meikalaisen kaytolla kannata niita kalliimpia ostaakaan.

Tanaan lahdin aikaisin aamulla ah niin rakkaaseen maahanmuuttotoimistoon hoitelemaan viisumijuttuja. Kello 9-13 ovensa avaavan toimiston ulkopuolella on tungosta jo aamukahdeksan jalkeen ja jos tuon neljan tunnin aikana meinaa palvelua saada on suositeltavaa olla ajoissa. Talla kertaa asiointi sujui paatahuimaavalla nopeudella kun onnistuin saamaan ensimmaisen jonotuslipukkeen hyppysiini! Mukavanoloinen virkailija antoi  paperin, jossa mainitaan mita kaikkia dokumentteja minun tulisi toimittaa viisumin jatkamista varten. Koska viisumini on voimassa viela reilut 2 kuukautta en tarvitse kuin dokumentin harjoittelupaikasta, tiliotteen ja uudet valokuvat. Jeah! Viisumiasioinnin jalkeen paatin jatkaa matkaa centroon ilman mitaan kummempia suunnitelmia. Kavaisin Mariposa-aamiasmestassa hakemassa aamukahvit ja istuskelin hyvan aikaa puistossa kahvistani nauttien, joka oli muuten hemmetin pahaa. Olin jo aiemmin testannut kyseisen mestan kahvit ja yhta luirua oli silloinkin. Miksen ikina opi?

 kahvi huuhtoutui alas suomalaisella sisulla

aamun hiljainen puisto

Siina penkilla istuskellessani sairaanhoitajan asuun pukeutunut nainen lahestyi minua verenpainemittauslaite kadessaan ja kysyi saako mitata verenpaineeni. No mika ettei. 128 ja kuulema normaali. Lahjoitin tasta diagnoosista 5 pesoa rahalippaaseen, jonka sisalto menee kuulema jonkin sairaalan varoihin. Paivan hyva tyo tehty! Lahdin kiertelemaan centron kauppoja ja sieltahan loytyy aina vaikka mita mukavaa; sovittelin vaatteita basaarissa, kuubalaisia hattuja, koruja, mekkoja, paitoja jne. Taalla on tosi paljon suht huokeita paikallsia designer kauppoja, joista loytaa uniikkeja vaatekappaleita. Vihdoin kotiin paastyani huomasin, etta jossain vaiheessa pankkikortti viuhui turhankin tiuhaan tahtiin. Paivan saalis oli kolme mekkoa, kaksi paitaa, yksi toppi, housut, shortsit. Ja niita kenkia en vielakaan loytanyt. Olen myos himoillut yrttien kasvattelusta parvekkeella ja eraasta basaarista loytyi taydelliset Corona-sinkkiamparit ruukuiksi pikku rehuille, mutta tassa vaiheessa oli jo puhti ja rahat lopussa. Ens kerralla sitten.

antiikki/rojukauppa missa oli vaikka mita!

se, etta hikoilin farkut jalassa ja kaulahuivi kaulassa ei varmaan vaikuttanut ostospaatoksiini mitenkaan? mekkoja, shortseja, toppeja jne..

Eraana iltana etsin siivilaa ja raastinta Commercial Mexicanasta (supermarketti) ja tormasin naihin:

Marimekkoa 18 pesolla, kelpaisko?

Reissukauden avausjakso: viikonloppu Zacatecasissa

Kuten edellisessa postauksessa mainitsin lahdimme koko perheen voimin Zacatecasiin viikonlopuksi. Olimme Elen kanssa miettineet, etta olisi kiva lahtea tsekkaamaan joku uusi kaupunki ja Zacatecas vaikutti mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Bussimatka olisi kestanyt 7h, mutta onneksi Jorge paatti lahtea messsiin niin paastiin nopeammin ja mukavammin perille tuonne pohjoisen kaupunkiin.

kotikatu

valmiina lahtoon!

Bernando Quintalla huristeli muutama 15-vuotis synttareiden porukka taydessa tallingissa. Taalla sweet sixteen on sweet fifteen, jolloin jarjestetaan kavereille valtaisat kemut. Viime vuonna olin kaverin siskon juhlissa, ja tuli todistettua etta kylla meksikolaiset satsaavat fiestoihin.

Zacatecas naytti oikein kivalta, vahan samalta kuin Real de Catorce, mutta suuremmalta ja ei yhta rupuiselta. Tosin sielta puuttui jotain aitoa, vanhan ajan tuntua ja jannitysta, jotai Real suorastaan tihkui..saavuttuamme kaupunkiin etsiskelimme hotellia jonkin tovin. Vihdoin sen loydettyamme painuimme pehkuihin ja kasaamaan itseamme 5 tunnin autoilun jalkeen.

oinen Hidalgon katu

Seuraavana aamuna lahdimme tallustelemaan kaduille.

Kaupungissa oli meneillaan jonkin sortin kulttuuri/hyvinvointimessut ja paadyimme seuraamaan jotain ihme zumba tuntia. Samalla eksyimme ihailemaan paikallisen kuvataiteilijan kaiverruksia ja muita taideteoksia. Kaveri kysyi haluaisimmeko kokeilla kaivertamista ja mietimme etta mika jottei.

zumbatunti

lapset kuviksen tunnilla

Ele naytti kuvismaikalle missa on Suomi

sitten vedettiin varit kaiverrusten pintaan

prassi

tadaa!

Tulipa ihan vanhat kunnon kuvis-ajat mieleen! "Tovin" paasta huomasimme etta olimme kaiverrelleet puulevyja ja pyoritelleet papereita jo kolmen tunnin ajan ja halusimme kuitenkin nahda enemman kaupunkia, joten ystavallisesti kiitimme opettajaamme Eduardoa oppitunnista ja poistuimme tiehemme.

apteekin pelottavat maskotit

what's inside?

tays-turisti ja Ele the bouncer

"ei sinne ku tuonne!"

Yksi Zacatecasin nahtavyyksista on teleferico eli koysilla kulkeva hissiboksisysteemi, joka kuljettaa matkustajat Cerro de la Bufan vuorelle. Talla vuorella vallankumousjohtaja Francisco (Pancho) Villan joukot kavivat voitokkaan taiston presidentti Victoriano Huertan joukkoja vastaan vuonna 1914.

nakymat telefericosta

vuoren paalta oli hyvat nakymat alas kaupunkiin

Kaivertelun, kiipeilyn ja kuvaamisen jalkeen nalka oli hirmuinen, joten pysahdyimme haukkamaan hiukopalaa vuorella olevassa tacomestassa.

barbacoaa tai birriaa, ei voi muistaa

nopale quesadilla

 Safkailun jalkeen kiertelimme vuorella.

vanha kunnon Pancho!

nopalen kukintoja eli tunaa

niita oli aivan valtavasti joka puolella

temppeli 

 Huristelimme taksilla takaisin kaupunkiin ja suunnistimme hotelille pienta valikuolemaa varten

yksi kymmenista Zacatecasin katedraaleista

Kahlua-kaakao oli namia

Titanic ei uponnutkaan, vaan piiloutui Meksikoon ja naamiotui pozole-mestaksi!

entinen harkataisteluareena, nykyinen hotelli

Ilta jatkui espanjalaisessa ravintolassa tapasten ja viinin kera. Itse jouduin pysyttelemaan limonadassa antibioottikuurin vuoksi, mutta ruasta nautin viininkin edesta. Myohemmin siirryimme ulos katsomaan katedraalin seinaan heijastettua elokuvan tyylista esitysta, joka oli musiikkeineen varsin vaikuttava.

taas Pancho Villa!

Jotain olennaista tunsin etta kaupungista puuttui ja sunnuntai-aamuna keksin etta se oli mercado. Voihan olla, etta se sijaitsi keskustan ulkopuolella, silla itse keskustassa oli vain pahainen kauppahallin nakoinen rakennus joka piti sisallaan kiskurihintaisia antiikkikauppoja. Tassa kauppahallissa oli kuitenkin varsin pateva aamiasmesta, jonne suunnistimme sunnuntai-aamuna.

porkkanamehut, takana hapeaa selleri-ananas-nopale sheikki

Olisin halunnut kayda Mina del Edenin kaivoksessa mutta paatimmekin jo lahtea aamiaisen jalkeen takaisin kohti Queretaroa. Ajoimme Aguascalientesin kautta kohti Leónia ja Guanajuatoa.

safety first vol. 1

safety first vol.2

Paluumatkalla poikkesimme Leónin kautta, jossa en aiemmin ollut myoskaan kaynyt. León eli Leijona on kuulema saastainen teollisuuskaupunki, mutta kuuluisa valtavista kenkabisneksesta ja nahkatavarasta. Kavimmekin eraassa kauppakeskuksessa, jossa valikoimaa riitti yllinkyllin: kenkakauppaa toisensa peraan ja liika valikoima sekoitti pasmat joten enpa saanut ostettua yhtakaan paria, vaikka juuri kenkien tarpeessa olenkin! Aina ei valinnan vapaus ole hyvasta, koska silloin iskee valinnan VAIKEUS.

kaupungin talo

 Ja taas syotiin, nyt pozolea ja jattimaisia quesadilloja eri taytteilla.

salaatti sopassa eli pozole

quesadilla kanalla ja perunalla

sama mutta chipotlella ja herkkusienilla

 Leónin keskusta oli ihan kiva ja sunnuntai-iltapaivana hyvinkin ruuhkainen ja taynna yhta sun toista karnevaalia ja tapahtumaa.

pelottavat pellet

siivoojan lounastauko

yhdessa niista miljoonista kenkakaupasta

 Naissa tunnelmissa sujui tama viikonloppu!

...ja viela kerran Pancho Villa joukkoineen!