Mexican food - I'm lovin' it

Nyt seuraa kauan kaivattu, huolella suunniteltu ruokapostaus - hyvin hedelmäpainotteinen tosin, koska Meksiko on täynnä herkullisia ja eksoottisia hedelmiä, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa. Tacot, gringat, tamalet, tortat, quesadillat, burritot, empanadat jne ovat jo peruskauraa -suurin osa enemmän tai vähemmän tortillaa eri muodoissa. Jokapäiväiseen ruokavalioon kuuluu siis ainakin yksi kotitekoinen quesadilla tai taco/gringa jostain sadoista/tuhansista? Qron katukojuista. Suosikkini tähän mennessä on gringa al pastor eli tortilla, jonka täytteenä on pastor -lihaa. Pastor on jättimäinen lihapötkö, josta kebabin malliin höylätään ohuita paloja.

 

Pastor -pötkö (http://penguinmoney.com/2008/04/tacos-al-pastor-in-mexico/)

Lisää tortilloista paremmalla ajallla -nyt itse asiaan: Mercado de la Cruz on meksikolaisen ruoan mekka, erityisesti hedelmien ja vihannesten. Sieltä lähtee mukaan mitä eriskummallisimpia kasvikunnan kasvatteja -edes paikalliset ystävämmekään ole pystyneet niitä välillä tunnistamaan. Sunnuntaisin mercado muuttuu kolmikertaiseksi ja pursuaa kojuja vierivieressä joissa myydään vaatteita, koruja, ruokaa, piraattikamaa: musiikkia ja leffoja muutamalla pesolla.

Mercado ylhäältä: (http://trotalux.blogspot.com/2010/08/mercado-de-la-cruz-desde-las-alturas.html)

Oikealla meidän vakiotiski: (http://www.flickr.com/photos/bulos/3474944601/in/photostream/)

Rehua joka lähtöön: (http://www.panoramio.com/photo/8025245)

Mausteosasto: (http://www.flickr.com/photos/bulos/3474942893/in/set-72157617331583958/)

Vasemmalta oikealle: tunnistamaton kaktus, joka maistui paistettuna kesäkurpitsalle, keskellä mango ja oikealla nopale

Vasemmalla: guayaba, kirpeä ja liikaa siemeniä. Oikealla: mamey, joka maistuu jäätelön muodossa hyvältä

Cherimoya

Sisältö näyttää tältä, maku on makea ja limainen

Jo parhaat päivänsä nähnyt guanabana

Guabana hetkeä myöhemmin: ja hedelmähän maistuu aivan Spriteltä

Salaattiainekset, mmm..

Ensimmäisinä päivinä Meksikossa söimme aamiaiseksi gorditaksia nopalen ja salsan kanssa. Nopale on siis kaktusta, joka maistuu keitettynä herneelle ja nykyään se on löytänyt paikkansa jopa meidän jääkaappiin ja ajoittain quesadillojen täytteeksi. Viime sunnuntaina mercadolta löytyi harvinaislaatuista herkkua: Huitlacochea. Huitlacoche on maissintähkään kasvanutta hometta, jota on saatavilla harvoin ja pieninä määrinä. Ulkonäkö ei välttämättä hivele silmää: mustia, pehmenneitä maissinjyviä moottoriöljyssä, mutta ihme tapahtuu paistinpannulla sipulin ja chilen kanssa. Ei muuta kuin quesadillan väliin ja enjoy!

Mustaa kultaa

Huitlacoche pannulla sipulin ja chilen kanssa

Huitlacoche ja nopales -tortilla

Vielä Suomessa ollessani muistan että kookosvesi oli uusin terveysvillitys. Harmi vain että rakkaan kotimaamme leveysasteilla kyseinen ravinnejuoma on vaikeaa löytää, lisäksi se on sikahintaista. Kaupassa myytävistä kookoksista on turha yrittää vettä taikoa - sisältö on usein rutikuiva siihen mennessä kun pähkinä kaupan hyllylle saapuu. Mutta täällä hedelmien luvatussa maassa asiahan on aivan toinen. Ixtapan biitsikookokset olivat aivan omaa luokkaansa, mutta kehuja saa myös Sorianan ja Commercial Mexicanan (Meksikon Cittari ja Prisma) herkulliset ja mehukkaat pähkinät.

Seuraavassa kuvasarjassa Ele näyttää miten kookospähkinä murretaan oikeaoppisesti:

1. Ota tukeva ote pähkinästä

2. Hakkaa pähkinää kaikilla voimillasi suihkulähteeseen kunnes kuori murtuu

3. Ja tadaa! Nauti!

...or go nuts!

Ennen kuoren rikkomista kannattaa kuitenkin porata korkkiruuvilla reikä kuoreen ja valuttaa herkulliset eliksiirit lasiin. Yhdestä pähkinästä tulee 2 isoa lasillista eli noin 6 desiä vettä.

Jos tuun täältä +100kg takaisin niin syy on puhtaasti siinä että ruoka täällä on vain niin pirun hyvää. Ehdottomasti yksi niistä asioista, joita jään kaipaamaan kun täältä joskus poistun, mutta siihen on vielä onneksi aikaa :)

Weekend getaway to Ixtapa

Mexico Cityn reissu oli sen verran hapottava ja tumuinen että päätimme karistaa kyseisen kaupungin sekä Querétaron pölyt jaloistamme hetkeksi aikaa. Niinpä pakenimme pitkäksi viikonlopuksi tyttöporukalla Ixtapan auringon alle, Tyynelle merelle. Vihdoinkin kalpeat hipiämme saisivat tuntea auringon poltteen, ah! Keskiviikkona Mexican Culture -tunnin jälkeen istuimme lähestulkoon pyjamat päällä vanhan kaverimme, Primera Plussan, kyytiin ja valmistauduimme 8 tunnin bussimatkaa varten. Vietettyämme rattoisan yön bussissa heräisimme aamulla kuuman kosteassa Ixtapassa.

Ixtapan aamu valkeni suht vilpoisena. Taksikuskin huijattua meiltä 20 pesoa liikaa asetuimme Bungalow Sofiaan, vartin kävelymatkan päästä jättihotelleista ja biitsistä.

Kahdeksan tunnin bussimatkan jälkeen -hyvää huomenta!

Kahvinhakureissulla

 Viimeisimmät reissumme ovat keskittyneet nähtävyyksiin ja yöelämään tutustumiseen, joten tältä lomalta kaipasimme ainoastaan löhöilyä, arskaa ja löhöilyä. Ensimmäiset päivät olivat melko pilvisiä eikä aurinko meinannut tarttua millään mutta viimeisinä päivinä saatiin Riikan kanssa kaunis, ravunpunainen sävy pakaroihin. Ei mennyt sekään sitten putkeen.

Perjantaina käytiin Isla Ixtapalla, johon meille yritettiin myydä jatkuvasti lippuja turistipisteissä 200:lla pesolla vaikka oikea hinta on 40 pesoa? Oltiin kuiteikin ovelia ja lyöttäidyttiin paikallisten sekaan samaan botskiin ja hankittiin liputkin samasta paikasta. Isla Ixtapa oli pienoinen pettymys siinä suhteessa että paikka oli täynnä jenkkituristeja, lisäksi jotta biistillä pystyi olemaan oli vuokrattava aurinkotuoli ja juotava baarin juomia. Aallotkin olivat niin suuria ettei Playa Coralilla snorklauksesta tullut mitään. Saari tarjosi kuitenkin kuvailuun sopivia hienoja maisemia, koralleja ja simpukoita.

Elina simpukkajahdissa

Allekirjoittanut etsimässä haudattuja aarteita

Playa Coralin antimet

Kroko otti lunkisti

Launantaina lähdettiin naapurikaupunkiin, Zihuanatejoon, Playa la Ropalle, jota Riikka oli kuullut muiden vaihtareiden kehuvan. Biitsi olikin oikein mainio uimisenkin puolesta - aallot olivat puolet pienempiä kuin kotibiitsillämme Playa el Palmarilla. Jenkkituristien sijaan biitsillä oli enneminkin paikallisia viettämässä aurinkoista vapaapäivää.

Chicas @ Playa Ropa

Sunnuntai meni omalla kotituristibiitsillä löhöillessä ja kookosta lipittäessä.

Rapusalaattia avocadolla ja tietenkin kookosta

Kookoksesta tuli välillä riitaa

Siinä se lepää

llalla lähdettiin syömään viimeisen illan kunniaksi:

Malli-Ele

Pizza x 2

ja minulle paellaa

  Viiden päivän reissun jälkeen Querétaroon palasi rentoutuneita tyttöjä, kiitos ja näkemiin!

Xochimilcon mariachit

Visiitti Chilangolandiaan

Terve taas! Viime päivityksestä alkaakin olla jo ikuisuus mutta nyt vihdoin viikonlopun merkeissä ehdin kirjoittaa parin viikon takaiset kuulumiset. Kuten viimeksi kerroin, jouduimme siirtämään Mexico Cityn vierailua viikolla eteenpäin. Toissa torstaina hyppäsimme sitten ETN:n kyytiin ja suuntasimme nokan kohti Chilangolandiaa.

Ele oli innoissaan eväspussin sisällöstä

Takapenkkiläiset

ETN:n leffatarjonta oli parasta laatua, samoin Michael Jacksonin konsertti

Chillin' in da bus

Noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme ruuhkaiseen Mexico Cityyn, jossa meitä vastassa oli Andresin kaveri Rod alias Rodriguez. Rodriguez asuu lähellä paikallista Teciä, isossa talossa joka on oikeastaan kaksi eri taloa. Saimme alakerran talon kokonaan käyttöömme. Heti saavuttuamme mestoille Andresin ryntäsi viereiseen kioskiin ostamaan 'maailman parasta' brownieta. Epäilimme että rähjäisessä kioskissa voitaisiin myydä maailman parasta mitään mutta epäilyt osoittatuivat vääriksi sillä hetkellä kun ihanan suklaisa ja pehmeä brownien pala suli suuhun. Omistajan kertomuksen mukaan eräs vanhempi täti leipoo kyseiset herkut itse ja tuo ne kioskiin myyntiin. Valokuvia ei valittettavasti ehditty koskaan ottaa - browniet katosivat sekunneissa parempiin suihin.

Minun ja Elen huone

Meidän kolmen päivän asunto

Cactus feat Ele

Mexican culture opettaja oli kertonut meille tarinoita tamalesta ja atolesta joita meksikolaiset syövät aamupalaksi. Nälkäsinä lähdimme uhmaamaan aamun kylmyyttä ja kävelimme jopa kadun toiselle puolelle, jossa mies myi suurissa peltipöntöissä tamaleita ja atolea joka lähtöön. Tamalen maku muistuttaa lähinnä couscousin ja pastan sekoitusta, johon on lisätty lihaa, kanaa, chileä tai lähestulkoon mitä tahansa.

Aamiainen pöntössään, mmm...

Banaaninlehteen kääritty oaxaqueño eli tulisin tamale, jota piti tietenkin maistaa

Ele aamuisella 'kotikadulla'

Atolea eli lämmintä maissijuomaa. Makuina suklaa ja riisi

Tamale maissinlehdessä

Sisältö näyttää tältä

Söpö, pinkki mansikkatamale

Iso ja ruma oaxaqueño

Sisältä kuoriutuu iso taikinaklöntti

Oikea silmänilo

Tuhdin aamiaisen jälkeen suunnattiin tren ligerolla (lähijunan ja metron välimuoto) ja metrolla keskustaan. Eniten odotin näkeväni sen valtavan Meksikon lipun liehuvan suurella Zócalon aukiolla presidentin palatsin ja kirkon edessä, MUTTA kun saavuimme paikalle keskellä aukiota seisoi tyhjä lippusalko. Poliisisedän kertoman mukaan lippu oli 'rikki' tai 'likainen' eikä sitä nostettaisi salkoon tässä kuussa ollenkaan. Se siitä siis. Ystävämme Neto oli matkannut aamun Querétarosta asti ja liittyi seuraamme palatsikierrokselle. Menimme sitten sisälle kirkkoon ja presidentin palatsiin sekä katsomaan pyramidin raunioita.

Zócalon aukio ja tyhjä lippusalko

Ele turistioppaana "ja vasemmalla näemme pressan palatsin..."

Muutama lukko

Turistikamaa

Intiaanisetä puhdisti likaiset turistit rituaaleillaan

National Palacessa, taustalla Diego Riveran maalauksia

Vartijoilla oli kova kiire

Neto's Angels...

...and the Lovebirds

Pyramidin rauniot

:>

:(

Tsadaa!

The Skulls

Nälkäisinä ja uupuneina päätimme ottaa taksin

Nautimme päivällistä ja hyvistä maisemista tornitalossa:

Hymyä riitti (melkein) kaikilta vaikka nälkä oli kova

Lauantai -aamuna lähdimme Xochimilcon kanaaniveneille. Ostimme carnitasia, tortilloja, nopalea, micheladaa ja bisseä evääksi ja lähdimme lipumaan omassa nimikkoveneessämme pitkin kiemurtelevia kanaaleja. Joki oli täynnä kauppiaita veneissään myymässä kuka mitäkin. Pydähdyimme joen varrella olevaan taloon, jossa oli näyttelillä liskon näköisiä elukoita, jotka elävät ainoastaan kyseisessä joessa. Ennen vesille lähtöä seurasimme intiaanien rituaalia, jossa intiaanit sitovat itsensä mastoon kiinni ja hyppäävät pää alaspain roikkumaan samalla kun yksi soittaa huilua ja pyörittää mastoa. Kreisiä. Videota luvassa myöhemmin!

Saatiin oma nimikkokyltti

Botskit rivissä

Ankat halusivat osansa tacoista

Jätehuolto toimii

Joen laidoilla oli jos jonkinlaista elukkaa

Myös tällaisia kavereita päästiin tapaamaan

Ele olis halunnut koiranpennun mukaansa, Riikan kanssa oltais mieluummin adoptoitu kuvassa oleva poika

Ruuhka-aika paluumatkalla

Frida Kahlo's still alive and well

Sunnuntaina käytiin vielä Frida Kahlon museossa ja lapsuudenkodissa, Casa Azulissa, Coyoacánissa. Elinan kanssa yritettiin kirjoittaa hienoilla Huawein -laatupuhelimilla Fridan lainauksia ylös, mutta virkaintoileva vartijatyttö pilasi aikeemme. Kirjoitettiin sitten perinteisellä kynä-paperi -yhditelmällä Fridan viisaudet talteen. Kamerasta loppui juuri sopivasti akku, mutta ehdinpä napata kuvan Fridan talosta: