sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Skeittivideo


Vice on yksi Youtuben lempparikanavistani ja eilen se suosittelikin minulle tätä katsottavaksi. Ihailen skeittaajia ja parkouraajia, jotka osaavat liikkua nopeasti ja sulavasti urbaanissa ympäristössä.



Tässä videossa etsitään Meksikon parhaimpia skettispotteja D.F.:stä, Cuernavacasta, Querétarosta (jee!) ja Pueblasta. Nostan hattua näille tyypeille, itse en varmasti uskaltaisi huidella moista vauhtia autojen välissä ainakaan ilman kunnon suojavarusteita. Tuossa Querétaron kohdalla näkyy läheistä fraccionamientoa, jossa Jorman siskokin ennen asui. Ja öinen centrokin vilahtaa pariin otteeseen.

¡Disfruten!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Suursiivous


Tavarat alkavat hävitä pikkuhiljaa ja kotimme näyttää nyt aika alastomalta. Kävellessä askelet kaikuvat nurkissa kun ne vähimmätkin huonekalut loistavat poissaoloaan. Jäljellä ovat jääkaappi, sänky, 2 kappaletta kuppeja, lautasia, laseja, kattila ja paistinpannu. Näillä selvitään tiistaihin asti, jolloin olisi tarkoitus tehdä loppusiivous ja luovuttaa avaimet.

Pidin tästä kämpästä todella, erityisesti takapihan nurmikosta, jossa tuli löhöiltyä useat laiskat viikonloppuiltapäivät. Oman ruoan kasvattaminen oli myös iso plussa. Suomessa tullaan asumaan todennäköisesti jossain 40m2 kopissa, johon varmasti on totuttelemista alkuun.

Kämpän siivouksen myötä päätin myös siivota tietokoneeni, jonka suorituskyky oli uhkaavasti hidastunut kuvien, videoiden ja raskaiden ohjelmistojen myötä. Palautin tehdasasetukset, mutta en kyllä yhtään arvannut millainen show olisi asentaa kaikki tarvitsemani jutut takaisin. Tein InDesignilla oppilailleni diplomit suomen kurssille osallistumisesta, mutta nyt en saa asennettua ohjelman täysversiota enää enkä viimeisteltyä niitä. En tietenkään huomioinut sitäkään, että kaikki lataamani fontit katoaisivat bittiavaruuteen.

Maanantaina meillä on viimeinen suomen tunti, jonka haastavana ohjelmana on syödä karjalanpiirakoita, kanelipullia ja juoda glögiä. Olin jo ladannut Napapiirin Sankarit -elokuvan ja siirtänyt sen koneen puhdistuksen ajaksi ulkoiselle kovalevylle ja nyt takaisin sitä siirtäessäni tiedosto on vioittunut. Täytynee ladata uudelleen vaikka siinä kaksi päivää menikin. Argh! :D

Maanantai on myös viimeinen työpäiväni. Olen siivoillut toimistoani, käynyt läpi tavaroita ja tiedostoja ja sieltäkin heittänyt kylmästi roskikseen ainakin 500kpl käyntikortteja, kuivuneita kuulakärkikyniä, viestejä ja muita lippulappusia. Lapsille lahjoitin mm. pelikortit, värikyniä, chaquira -helmiä ja muuta askartelukamaa.

Viikonloppuna aiomme siivota myös Chiqui -ilmoitukset pois kaduilta. En halunnut luovuttaa, mutta pakko se on hyväksyä että tuskin häntä enää nähdään. Saatiin muutamia yhteydenottoja ja valokuvia, mutta yksikään niistä ei ollut pikku-Chiqui. Viime päivinä tuntemattomat lapset ovat soitelleet meille kertoen, että ovat löytäneet toisen auton alle jääneenä. Puheluiden laadusta ja ristiriitaisesta informaatiosta päätellen kyseessä on pilapuhelu. Toivon, että hän on hyvissä käsissä jonkun kotona.

En edelleenkään tajua, että ollaan lähdössä. Ehkä se iskee sitten koneessa istuessa tai viimeistään kun astun lentokentän ovista ulos kylmään joulukuiseen yöhön. Työkaverini kyselee päivittäin että miltä nyt tuntuu kun lähtö lähenee. Vastaan hänelle että yhtenä hetkenä ei miltään ja toisena iskee pelko, ilo ja jännitys. Kuin istuisi vuoristoradassa silmät sidottuina näkemättä onko edessä ylä -vai alamäki.


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Sunnuntain ajatuksia




Vaikka kuinka pidänkin muutoksista ja tuntemattomaan syöksymisestä niin seisoessani siinä kynnyksellä valmiina hyppäämään haluan jänistää. Ajatukset kuten tää on ihan hullua, en uskalla, mitäs jos kaikki kusee... puskevat mieleeni kun tajuan että muutos on oikeasti tapahtumassa. Ja pian. Kolmen viikon päästä hengailaan jo toivottavasti valkeiden hankien keskellä. Nämä viime hetken kapinan tunteet ovat tuttuja kuitenkin jo ennestään, joten en ole mitenkään huolissani. Ne vaan kertovat siitä, että täällä viettämäni aika on ollut arvokasta, mutta nyt on aika päästää irti ja hypätä kohti uutta seikkailua.

PC090155

Lajitellessani kamojani mukaan, lahjoitukseen, roskiin, -kasoihin pohdiskelin mielessäni muutamia asioita, joita tällä neljän vuoden matkalla on tullut opittua.

Luottamusta siihen että asiat järjestyvät. Etenkin toisella kerralla Meksikoon saapuessani en tiennyt yhtään mitä on edessä. Opinko kielen? Löydänkö töitä? Joudunko tulemaan maitojunalla takaisin? Kaikesta huolista huolimatta asiat kuitenkin järjestyivät paremmin kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Nyt on vähän samankaltainen tilanne edessä ja luotamme siihen että asiat loksahtavat paikoilleen. Worst case scenario on se, että palataan takaisin lähtöruutuun ja sitten yritetään jotain muuta.

Vähemmän huolehtimista, enemmän toimintaa. Osaan olla aikamoinen murehtija, mutta olen päässyt siitä hieman yli viimeisten vuosien aikana. Asioiden vatvomisen sijaan olen opetellut keskittämään energiaani toimintaan, sillä se on mikä loppupeleissä ratkaisee. Vaikka olis maailman hienoimmaksi hiottu suunnitelma ei sillä tee mitään ilman konkreettisia tekoja.

Ihmisten samankaltaisuuksien huomaaminen Niinkin itsestäänselvältä kuin tämä nyt kuulostaa niin oon tajunnut, että ihmiset kaikkialla on loppujen lopuksi tosi samanlaisia. Suurin osa meistä haluaa tehdä asioita joista nauttii, voida hyvin ja elää kaikin puolin rauhallista elämää muita kunnioittaen. Kaikissa kansoissa ja kulttuureissa on hyviä tyyppejä ja kusipäitä. Ihmisiä, jotka sopeutuvat ja hyväksyvät muutoksen ja ihmisiä, jotka kapinoivat kynsin hampain vastaan. On avoimuutta ja ahdasmielisyyttä eikä kotimaamme tai kulttuuritaustamme pitäisi määritellä meitä ihmisinä.

PC090145

Totaali-inventaarion jälkeen sain kaiken mahtumaan (melkein) yhteen laukkuun. Iso osa kodin tavaroista kuten keittiövälineistä, jääkaappi ja ruokapöytä menivät lahjoitukseen Jorman siskolle ja muille tutuille. Työkaverini oli myös tyytyväinen saadessaan uudet verhot, mikroaaltouunin, astioita ja vaatteita. Mitään ei olla heitetty roskiin paitsi rikkinäisiä kamoja kuten meikäläisen pohjasta rikkinäiset ja totaalisen puhkikulutetut Fivefingerit.


maanantai 16. marraskuuta 2015

While I´m still here


mustavalko3
microbus
PB200574
PB200564
chapultepec
chapultepec2

Jokunen viikko sitten vietettiin Jorgen kanssa pitkä viikonloppu D.F:ssä. Relattiin mukavalla Roman alueella työkaverini kaverin teetuvassa. Uppouduin pehmeään nojatuoliin kuppi matchalattea kädessäni ja melkein nukahdin. Siinä teetä lipittäessä, tulevaisuutta ja elämää pohtiessamme päivä vaihtui yöksi. Täälläkin talven tulon huomaa päivien lyhetessä, jo kuudelta illalla on sysipimeää.

tassel
tasseli2
tasseli
PB180445
PB180459

Ricotta-kasviscrepe oli herkullisin ikinä syömäni ja teekin aivan loistavaa vaikka viimeisellä hörpyllä huomasin teepannussani lilluneen muumioituneen kärpäsen. Ehkä se olikin se salainen ainesosa. Ikkunalaudalla hengaileva mariskooli toi mieleeni vanhempieni talon.

Oli meillä ihan syykin Mexicon visiitille, nimittäin Jorman lapsuudenkaveri Angien häät.

bodaangie
casavirgin
casavirgin2
mustavalko

Nämä olivat aika epämeksikolaiset häät. Sunnuntai-ilta, ravintola ja vain about 60 vierasta ja nopea siviilivihkiminen. Yleensä hääpäivä täällä on lauantai ja bileet jatkuvat seuraavaan aamuun asti, mutta nyt meidät heitettiin ulos jo yhdeltä yöllä! Hyvä juttu, koska seuraavana aamuna palasimme aikaisin Querétaroon.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kissan valmistelu muuttoon


PC060125

Lunan luonteen huomioon ottaen seuraavat pari kuukautta tulevat varmasti olemaan sille stressaavaa aikaa. Tämä kissa ei sopeudu nopeasti muutoksiin, uusiin ihmisiin tai eläimiin, joten pienillä kikoilla olemme yrittäneet helpottaa sen oloa ennen lentoa, sen aikana ja jälkeen.

PC060103

Eläinlääkärimme suositteli kokeilemaan Royal Caninin kissoille tarkoitettua Calm-ruokaa, joka sisältää jotain rauhoittavaa ainesosaa joka muistuttaa niitä emostaan ja lievittää muutoksista johtuvaa stressiä. Aloitettiin kyseisen tuotteen ruokinta viikko sitten, rauhoittumisen tulisi alkaa tapahtua noin kolmannen viikon jälkeen.

PC060104

Joulukuun alussa muutamme täältä meidän talosta Jorgen vanhemmille viikoksi, jossa Luna saa tutustua myös koiravanhus Kikiin. Jorman isä on allerginen kissoille, joten täytyy raukkaparka yrittää pitää yhdessä huoneessa karvan pöllymisen estämiseksi. Otetaan sinne Lunan tutut tavarat mukaan kuten hiekkalaatikko, kuljetuskoppa peittoineen, ruoka -ja juomakupit.

PC060118

10. joulukuuta onkin jo lennon aika ja koko matkan jännittävin osuus. Meidän pitää olla viisi tuntia ennen lentoa Mexico Cityn kentällä, joten odotuksineen ja vaihtoaikoineen veikkaisin että, tästä tulee sellainen 30 tunnin reissu. SAGARPA:lta saatujen ohjeiden mukaan lemmikin ei tulisi syödä mitään kahdeksaan tuntiin ennen lentoa. Kuljetuskoppaan saa kuitenkin kiinnittää juomapullon. Lennämme Amsterdamiin, jossa meillä on viiden tunnin vaihtoaika. Tuoksi aikaa Luna laitetaan lemmikkihotelliin, joka sijaitsee lentokentällä ja siellä sen pitäisi päästä hiekkalaatikolle ja saada ruokaa.

PC060108

Saavumme keskiyöllä Suomeen ja mennään yöksi ystäväni luo Vantaalle. Ostin jo Zooplussan kautta uuden hiekkalaatikon, hiekkaa ja ruokaa ja pistin lähteyksen suoraan ystäväni kotiin, jotta mestoille saavuttuamme Lunalla on heti puhdas vessa ja ruokaa.

PC060085

Seuraavana päivänä matka jatkuu vanhempieni luo Karjalan kunnaille ja siellä sitten ollaankin joulukuu. Tuolla Luna saa kavereikseen Roger -pupun. Jännä nähdä mitä siitä tulee... Tammikuussa toivon mukaan päästäisiin muuttamaan omaan asuntoon ja alkaisi ns. normaali elämä.

PC060087

Välillä mietin, että ehkä Lunan olisi parempi jäädä tänne kuin lähteä toiselle puolelle maapalloa lumikinosten sekaan. Se on niin onnellinen tuolla takapihalla saalistaessaan ja piehtaroidessaan että melkeen sydän särkyy sitä katsellessa kun tiedän että kohta kaikki muuttuu.

PC060130

Tällaisia valmisteluja. Ja kuten aina lisätippejä otetaan vastaan mielellään!


tiistai 10. marraskuuta 2015

Meksikossa asuminen vs. turistina olo


Tässä taannoin haastattelin Skypen välityksellä erästä paisanaa, joka haluaisi tulla asumaan Meksikoon ja mahdollisesti työskennellä tässä koulussa Guadalajaran kampuksella. Siinä lörpötellessä nousi esiin monta erilaisuutta Meksikossa asumisen ja lomailun välillä. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka harkitsee pitkäaikaista (yli vuoden) asumista Meksikossa niin on muutama asia, joita kannattaa harkita ennen muuttoa. Seuraavat pointit ovat niitä, joihin lomaillessa ei edes huomannut, mutta nyt asuessa niillä on isokin merkitys.

lake

Ihan ekaksi palkka. Minimipalkka taitaa lähteä jostain 70 pesosta (3e) päivässä. Ilta, ylityö -ja viikonloppulisät ovat täällä ihan vieraita termejä. Työkulttuuri on muutenkin jännä asia, tässä muutamia mietteitä. Ihka ensimmäinen palkkani harjoittelijana oli 1000 pesoa kuukaudessa eli huimat 33 pesoa päivässä. Tarkennettakoon, että tuolloin kuuluin vielä opintotuen piiriin, ja onneksi, sillä en olisi tuolla summalla pystynyt maksamaan edes 2000 peson vuokraani. Sitten loppui opiskelijaelämä ja palkka nousi tasaiseen tahtiin ensin 3500:aan sitten 5000:een. Tällä hetkellä tienestini päivätyöstä ja suomenkielen tunneista ovat 10 000 -11 000 riippuen kuukaudesta.

lake2

Tuolla summalla elää ihan kivasti täällä, mutta yritäpä lähteä reissuun ulkomaille ja huomaat ettei pikku pesosilla pitkälle pötkitä. Lentoliput näyttäisivät olevan samanarvoisia dollareissa, pesoissa, euroissa ja varmasti kaikissa valuutoissa, mikä ei varsinaisesti suosi heikommassa valuutassa tienaavaa tyyppiä. Olen aina pyrkinyt säästämään ainakin kolmasosan jokaisesta palkastani oli se kuinka paljon tahansa. Suomessa kioskissa työskennellessäni osa-aikaisesti säästin lentolippurahat Meksikoon viidessä kuukaudessa. Täällä kaupassa ja koulussa kokoaikaisesti työskenneltyäni lähes 3 vuotta sain vasta nyt ostettua liput Suomeen.

cimaniebla

Olin ennen niitä ihmisiä, joita ärsytti jos joku asia ei tapahtunut sillä siunatun sekunnilla. Kiitos maahanmuuttotoimiston ja Haciendan byrokratian pinnani on kasvanut äärimmilleen enkä enää hypi seinille jos joudun jonottamaan tuntitolkulla tai jos käsittelyprosesseissa kestää kuukausia. Kaikki käyvät läpi samat systeemit eikä oikotietä onneen ole (paitsi niillä, jotka palkkaavat asianajajan tekemään kaiken puolestaan).

P8130124

Meistä kumpikaan ei ole sairastunut mitenkään vakavasti satunnaisia ruokamyrkytyksiä ja flunssia lukuunottamatta. Lääkäriin meno tarkoittaa lääkkeineen yleensä vähintään 1000 peson lovea budjettiin, pahimmillaan enemmänkin. Jos pitää jäädä töistä pois niin neljästä ensimmäisestä päivästä ei makseta palkkaa. Jos sairaus kestää yli neljä päivää on mentävä IMSS:iin eli julkisen terveydenhuollon palveluun, josta minulla ei ole kokemusta. Mitään hyvää en kuitenkaan ole kyseisestä lafkasta kuullut.

P8130108

Infrastruktuuriin minulla on viha-rakkaus -suhde. Pidän siitä että kaikki täällä ei ole harmaata ja samannäköistä massaa vaan talot ovat erimuotoisia ja -värisiä. Tästä hyvänä esimerkkinä centro. Kuitenkin jo valmiit asunnot näyttävät siltä kuin niitä rakennettaisiin vielä; puolet seinästä puuttuu ja talo on muutenkin rapistunut. Jorman jenkkikaveri sanoikin täällä kyläillessään "everything here looks like under construction". Hienoimpiekin asuinalueiden talojen takapiha tai sivuprofiili näyttää rakennustyömaalta, koska se mikä ratkaisee on julkisivu.

niebla2

Myös se miten ahtaasti täällä rakennetaan on alkanut nyppimään. Uudet fraccionamientot näyttävät lähinnä vankiloilta selleineen, jokainen talo on kiinni toisissaan ja niitä erottaa parimetrinen betoniaita kuten meillä.Ymmärrän, että täällä on paljon ihmisiä, jonka vuoksi taloja ei vain voida rakentaa yhtä väljästi kuin esim. Suomessa. Kesäisin kivitalot ja laattalattiat ovat ihanan viileitä, mutta talven tullen saa vetää takkia päälle sisätiloissa vaikka ulkona pärjäisi ilmankin. Talot muuttuvat kylmiksi luoliksi ja kylmä viima tunkeutuu luihin ja ytimiin. Täällä myös rakennetaan ihan uskomaton määrä uusia plazoja eli ostareita. Iso osa uusista liiketiloista jää tyhjilleen tai lopettaa toimintansa muutaman kuukauden sisällä ja jäävät sitten autioitumaan. Missä ihanat puistot puineen ja lenkkeilevine ihmisineen?

P8130098

Puistoista puheenollen joku idiootti haluaa rakentaa Cimatarion kansallispuistoon uuden asuinalueen(!!), siis rauhoitetulle luonnonsuojelualueelle. Toivon todella ettei tuo suunnitelma mene läpi, sillä tuo puisto on tärkeä paikka eläimille kuten ketuille, linnuille ja pupujusseille. Itselleni ja monelle muullekin se on henkireikä täällä kaupungin hälinässä.

P8130087

Meksikolaisen järjenjuoksun ymmärtäminen on toisinaan pirun hankalaa. Yksi kaveri kertoi epäröivänsä yhteenmuuttoa poikakaverinsa kanssa ennen naimisiinmenoa, koska täällä yleinen sääntö on että ensin mennään naimisiin ja sitten vasta muutetaan yhteen asumaan. Perheensäkin kuulema ihmettelee mitä se sellainen on, että ensin asutaan yhdessä ilman naimisissaoloa. Sanoin, että naimisiinmeno ennen yhdessä asumista on kuin ostaisi sian säkissä, koska mielestäni kumppaninsa oppii oikeasti tuntemaan vasta kun jaetaan yhteiset sotkut, ruokalaskut ja aikaiset herätykset ( toki myös yhteiset harrastukset ja pitkät löhöilyt sängyssä kera kissan  ). Yhdessä asustelu on vähän niinkuin koeaika ja sen jälkeen voidaan sitten ollaanko together forever vai jatketaanko kukin omia polkujamme.

P8130147

Mikään näistä asioista ei ottanut mitenkään erityisemmin päähän ensimmäisen vuoden aikana, mutta nyt huomaan kiinnittäväni huomiota moneen juttuun. Johtuneeko ikääntymisestä (vanhuus lähestyy) ja lisääntyneestä mukavuudenhalusta vai siitä että opiskelijana ja turistina ollessa näillä jutuilla ei oikeasti ollut kovinkaan paljon merkitystä elämääni.

P8130116

Lopuksi totesin kyseiselle paisanalle, että kukoistavan uraputken vuoksi tänne ei kannata tulla, mutta oman perspektiivin laajentamisen, henkilökohtaisen kasvamisen ja uuden kulttuurin tuntemisen kannalta ehdottomasti. Ylipäätään uskon, että jokaiselle tekisi hyvää asua hetki ihan toisenlaisessa ympäristössä mihin on tottunut.

Kuvat mistäpä muualtakaan kuin Cimatariosta. Viime visiitillä oli aika sumuinen meininki.


lauantai 7. marraskuuta 2015

True love will find you in the end


tikrubw
tikrubw2
tikrubw4
jormabwq
tikrubw5
tikrubw3

Miten voi pieneen kissaan kiintyä näin paljon puolessatoista viikossa? Veimme Tikrun tänään Jurican löytöeläinkotiin ja nuo ihanat vapaaehtoistyypit ottivat hänet vastaan. Vaikka tiesin hänen olevan hyvissä käsissä en mahtanut mitään sille että kyynelet nousivat silmiini kun toinen jäi katsomaan kaihoisasti peräämme meidän poistuessa huoneesta. Vieressään oli pahvilaatikollinen pieniä kissanpentuja, jotka oli samana aamuna tuotu sinne ja pitkä rivi koiria kuljetuskopeissaan odottamassa.

Viime aikoina olen tuntenut valtavaa myötätuntoa eläimiä kohtaan. Olen aina ollut eläinrakas, mutta nyt entistä enemmän. Täällä kohdellaan lemmikkejä ja muita eläimiä valitettavasti todella paljon huonommin kuin vaikka Suomessa. Niiden ajatellaan olevan ihmistä varten, tunteettomia robotteja, jota voi kohdella vähempiarvoisena, sillä ihminenhän on kaiken yläpuolella.

Ennen täältä lähtöä haluan käyttää viimeiset työttömät päiväni vapaaehtoistyöntekijänä tuolla löytöeläinkodissa. Haluan auttaa noita ihania palleroita saamaan toisen tilaisuuden, luottamaan taas ihmisiin ja saamaan ansaitsemansa rakkaudentäytteisen elämän.