Ekaa kertaa raakasuklaata

Olen hieman myöhäisherännäinen raakasuklaan suhteen, tosin olen ollut aikeissa kokeilla sen valmistamista ja muutamia vuosia, mutta kalliit valmispaketit ovat olleet opiskelijabudjettini mustalla listalla. Suunnanmuutos tapahtui kuitenkin viime viikolla kun selailin paikallisen leipomotarvikekaupan nettisivuja etsien ruisjauhoja tai jotain muuta epämääräistä. Silmiini osui "manteca de cacao" ja mietin, että sehän on yksi raakasuklaan raaka-aineista. Olin saanut anopilta tehtäväksi kehitellä joulupöytään jotain pientä mutusteltavaa ja näinpä universumin palaset loksahtivat itsestään paikoilleen ja joulupöydän herkuttelupuoli oli ratkaistu: raakasuklaakonvehtirasia.

Muistelen että nuo valmispaketit Suomessa maksavat jotain 20 euron verran, en tiedä minkä laatuista sisältö on ja kuinka paljon raaka-aineita se sisältää. Alla olevassa kuvassa oleva satsi eli 300g kaakaovoita, 500g tummaa suklaata, 250g karpaloita, 100g manteleita, 100g kookoslastuja, 500ml kookoskermaa, 100g pistaaseja maksoi n. 11 euroa.

Otin hieman oppia suklaa-alkemisti Jaakko Halmetojalta ja pikaisen temperointioppitunnin jälkeen tartuin raastimeen ja kaakaovoihin. Minulla ei ollut lämpömittaria taikka marmorisia temperointialustoja suklaan lämpötilan mittaamiseen, mutta ilman näitäkin laitteita paljastan jo tässä vaiheessa että hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi ne eivät ole välttämättömiä.

Muita raaka-aineita oli luomuhunaja, aguamiel de maguey (suomeksi kai agavesiirappi?), vanilijauute ja kookosöljy.

En seurannut oikeastaan yhtäkään ohjetta tarkoin vaan yhdistelin näitä reseptejä keskenään. Ensin otin köntin kaakaovoita ja yritin pilkkoa sitä veitsellä.

Raastin osoittautui kuitenkin tehokkaammaksi työvälineeksi.

Sitten pilkoin 70% makeuttamattoman suklaan...

Sitten kookosöljy, kaakaovoi ja suklaa hiljaiselle tulelle vesihauteeseen. Ilmeisesti tein pikku mokan kun laitoin suklaan jo tässä vaiheessa, koska se suli huomattavasti nopeammin kuin kaakaovoi.

Lopputulos oli silti kiilvävän kaunis ja tasainen seos.

Tässä vaiheessa lisäsin suklaamassaan kuivattuja karpaloita ja mantelilastuja. Sitten lusikoin seoksen jääpalamuotteihin jäähtymään. Tein uuden seoksen johon lisäsin lopuksi hienoksi jauhettuja kahvipapuja ja muscobado-sokeria. Noin 1,5 tunnin jälkeen laitoin muotin jääkaappiin jäähtymään.

Sokeri ja kahvi odottamassa musertumistaan.

Kun olin päässyt vauhtiin niin päätinpä kokeilla muutamia Chochochilin makeisreseptejä kuten tätä buckeyes. Maapähkinävoin sijaan käytin herkullista Costcon paahdetuista manteleista tehtyä voita. Täyttä mantelia ilman sokeria, suolaa tai mitään muutakaan!

Enkä voinut jättää kuorrutusta pelkkään suklaaseen vaan pyörittelin valmiit pallerot vielä pistaasipähkinöissä.

Isoja ja rumia, mutta herkullisia palleroita.

Jotta suklaaöverit olisi taattu niin tein vielä Bounty-tryffeleitä. Calahuan kookoskerma oli täydellisen paksua näihin namuihin.

kookosta kerman, öljyn ja lastun muodossa tadaa!

Suklaan ja tryffeleiden lisäksi tein vielä taateli-pähkinä-brandy -sekä omena-kaura-kardemumma -palleroita. Taatelipalloihin lurahti liikaa brandya, maistui pelkältä viinalta. Omena-kaura -pallerot sen sijaan olivat nameja.

suklaat rasiassa odottamassa syöjiään

Ensimmäiseksi suklaanvalmistuskerraksi tämä oli aika onnistunut. Aloittelijan tuuria ehkä, mutta tämä ei todellakaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. Lempparini näistä oli kahvipapusuklaa, jossa oli todella syvä kahvin maku ja kahvinmuruset narskuivat kivasti hampaissa.

Jouluja ja seikkailuja Querétarossa

Sinne meni taas yksi joulu aivan huomaamatta! Ja tämä vuosikin on mennyt niin hurjaa vauhtia että hyvä että pysyin kyydissä mukana itsekään. Paljon on mahtunut jälleen yhteen vuoteen, asiat ovat menneet suunnitellusti, toisinaan on tullut yllättäviä käänteitä ja on täytynyt etsiä vaihtoehtotie. Tänä vuonna olen oppinut, että kun huomaa etteivät asiat menneetkään suunnitellusti on vain hyväksyttävä tilanne ja valittava paras mahdollinen vaihtoehto - huonoistakin vaihtoehdoista yksi on aina parempi kuin toiset. Pääasia että toimii eikä jää tuleen makaamaan ja odottamaan tuhkaksi palamista. On ollut helpottavaa ymmärtää, että olen itse vastuussa päätöksistäni ja en voi koskaan syyttää muita ihmisiä ratkaisuistani, koska silloin yritän vain vierittää vastuun pois omilta harteiltani ja se jos mikä on suurinta itsepetosta.

Mennäänpä sitten asiaan...Kodissamme on neljä uutta asukkia. Olimme jo aiemmin pohtineet kaktustarhan perustamista ja nämä söpöliinit sattuivat kyhjöttämään mercadon tiskillä juuri oikealla hetkellä kun olimme vihannesostoksilla. Mukaan lähtivät muutama tuntematon lajike, yksi biznaga ja piikitön peyoten sukulainen Pohjois-Meksikon aavikoilta.

Näillä kaktuksilla on ikää 3-5 vuotta, mutta silti ne ovat vielä täysin vauvoja. Hitaasti hyvä tulee...

Torstaina oli viimeinen duunipäivä ennenkuin putiikki pistettiin kiinni ja omistajat pakenivat Englantiin ansaitulle lomalle. Arkeen paluu tapahtuu 8 tammikuuta eli vielä on jäljellä reilu viikko lomailua. Tänä vuonna juhlistimme joulua täällä Querétarossa, tarkemmin Juriquillassa Jorgen perheen kanssa. Viime vuonna olimme koko suvun kanssa Mexico Cityssä, mutta tällä kertaa jokainen halusi viettää rauhallista joulua ihan vain oman perheen kesken (vaikka täällä perhe yleensä kattaa koko suvun).

oi kuusipuu

eniten lahjottu pikkukaveri

Jr. innoissaan krokotiilisoittimesta

joulupöydästä löytyi mm. bacalaota eli lipeäkalaa espanjalaisittain, kinkkua, kalkkunaa, omenapyrettä, uunijuureksia ja ciabattaa

Jälkkäripöydässä nähtiin brandylla kostutettu fruit cake sekä kotitekoiset konvehdit ja raakasuklaat. Näiden tekeminen oli niinkin jännittävä ja mukava prosessi, että pakko tehdä aiheesta oma postaus. Vasemmalla: mantelivoi-pistaasi-konvehdit, ylhäällä: taateli-pähkinä-brandy -konvehdit, keskellä: bounty -konvehdit, oikealla: raakasuklaat kahvipavuilla, toiset mantelilla ja karpalolla, alhaalla: omena-kaura-kardemumma -tryffelit.

Joulupäivä on ehkä ainoa päivä vuodessa kun meksikolaiset ottavat oikeasti lunkisti ja melkein kaikki kaupat ja putiikit sulkevat ovensa. Paitsi Wal-Mart, joka on auki lähes 24/7 365 päivää, valitettavasti. Lähdimme iltapäivällä keskustaan tallustelemaan ja nauttimaan lähestulkoon tyhjistä kaduista.

 Plaza de Armakselle oli noussut Amsterdamin malliin Querétaron kirjaimet:

Querétaron keskusta on yksi lempipaikoistani koko Meksikossa. En kyllästy koskaan värikkäisiin rakennuksiin ja joka kerta voi löytää uusia katuja ja kujia, kahviloita ja kauppoja.

Turkoosi rakennus on uusi suosittu mezcaleria, Gracias a Díos eli Jumalalle kiitos. Viikonloppuisin tarjolla hyvää meininkiä ja halpaa, pahanmakuista mezcalia likaisesta lasista. En suosittele herkkävatsaisille.

5 de Mayolla sijaitseva antiikkiliike avasi ovensa, joten päätimme vilkaista mitä sieltä löytyykään...

en pystyis nukkumaan jos tietäisin tällaisen olevan kodissani

puuliesi

 Keskustasta ajoimme vielä Milenio 3 -asuntoalueelle, joka sijaitsee kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla. Aurinko alkoi laskea ja täältä on tunnetusti parhaimmat paikat auringonlaskun ihasteluun.

siellä se on, koti

tontti myynnissä näköalapaikalla

Pitkän pitkän reissailutauon jälkeen olemme vihdoinkin päättäneet pakata telttailukamppeet (itseasiassa ne on olleet autossa pakattuja jo hyvän tovin) ja vetäytyä Michoacánin järville ja mäntymetsiin muutamaksi päiväksi. Lähtö huomenna tai lauantaina ja paluu uudenvuoden aattona. Näkemisiin!

Jouluisia terveisiä puutyöpajalta

Enää viikko jouluun! Tämän kuumuuden keskellä ei tunnu yhtään, että joulu olisi ovella. Päähäni on kai iskostunut se perinteinen mielikuva: luminen ja kylmä maisema, kynttilöitä ja jouluvaloja yön (ja päivänkin) pimeydessä, kinkku ja lanttulaatikko, karjalanpiirakat ja kylmäsavulohi. Oi nami...Onneksi täältä löytyy perustarvikkeita jouluisten herkkujen kuten piparkakkujen ja riisipuuron valmistamiseen.

riisipiirakoiden sivutuote kanelisokerilla namnam

piparkakku-ukko, kädessään pistooli tai tequilapullo ja päässään sombrero

käsivartensa menettänyt sankari

brandyyn hukutettu hedelmäkakku. tujua tavaraa..

Tarkoituksena oli pistää joulukortitkin Suomeen, mutta paikallinen postilaitos käyttää ilmeisesti kirjekyyhkyjä korttien lähettämiseen, sillä toimitusaika on vähintään 3 kuukautta. Työkaveri kertoi lähettäneensä Italian lomaltaan kortin mummolleen Meksikoon. Vuoden päästä kortti kilahti postilaatikkoon ja mummo kiitteli kovasti kortista eikä työkaveri ei enää edes muistanut koko reissua saati korttia..

Kämppämme on muuntautunut varsinaiseksi puutyöpajaksi. Baarijakkarat valmistuvat meksikolaisella täsmällisyydellä ja ammattitaidolla. No vähän suomalaisellakin...

sahaaminen on tarkkaa hommaa

vielä viimeiset poraukset

vieläkö muistatte Frankensteinin?

yksi valmis, kaksi jäljellä...

Taistelu viisumin kanssa jatkuu: tänään on lähes kuukausi siitä kun kävin toimittamassa paperit uutta viisumia varten, mutta mitään ei ole kuulunut ja suunniteltu Väli-Amerikan reissu lähenee..kävinpä tänään kysymässä että mitäs tehdään jossei viisumi ehdi saapua ennen reissua ja vastaus oli tyly: en saa poistua maasta ennenkuin viisumini on valmis. Jos hakisin UUTTA viisumia niin sitten voisin toki poistua mutta kun kyseessä on vanhan viisumin UUDISTUS niin poistuminen ei käy päinsä. Yritän nyt vielä selvitellä löytyykö mahdollista porsaanreikää, jonka kautta pääsisin livahtamaan muutamaksi viikoksi pois ja palaamaan vähin äänin takaisin. 

sunnuntai-kävely centrossa

Nauttikaa valkeasta joulusta! 

Retki luomutilalle

Viime sunnuntaina La gallina verden vihannestoimittaja, Hacienda Purisima de Jalpa, järkkäsi tutustumiskäynnin Vihreän kanan henkilökunnalle ja asiakkaille. Tila sijaitsee lähellä San Miguelia, Guanajuaton osavaltiossa ja matkaa sinne kertyi huimat 45minuuttia.

Luomuvihannesten kasvatus on tämän mestan sivubisnes. Suurimmat tulot tulevat rikkailta jenkkituristeilta, jotka vuokraavat tämän monen hehtaarin kokoisen alueen itselleen jopa viikkokausiksi, nauttivat auringosta ja tekevät shoppailureissuja läheiseen San Migueliin. Tämä hacienda eli suomeksi google translatin mukaan "karjatila" oli varsin kaunis ja rauhallinen paikka, jossa varmasti hermo ja sielu lepäävät. Hyvästi kiire ja murheet!

tuoksuvat laventeli-istutukset

opaskoiramme Dorada

appelsiinisesonki on kuumimmillaan

450 -vuotias jukkapalmu

Saavuimme Vihreän kanan omistajan, Matin, ja hänen poikansa Santiagon kanssa perille ensimmäisinä kello 12, juuri kun kierroksen piti alkaa. Pian paikalle ryntäsi kuitenkin enemmän jengiä, lähinnä lapsiperheitä ja niinpä saimme kierroksen käytiin noin 20-hengen voimalla.

Kiesimme ensin tilan omistajan kanssa pikkuisilla pelloilla, joilta löytyi tomaattia, varsiselleria, mangoldia ja lehtikaalia. Kierroksen aikana bongasin monenlaisia yrttejä, tomaattia, porkkanoita, punajuurta ja erilaisia chilelaatuja.

pinkki -ja keltavartiset mangoldit 

salaattia salaattia!

punajuuret tai retiisit

 Rehujen lisäksi tilalta löytyi myös suloisia pikku elukoita.

Hevosiakin löytyi. Omistaja kertoi, että he järjestävät vierailleen ratsastusretkiä ympäröivillä vuorilla. Olen unelmoinut vuorilla ratsastamisesta jo sen verran kauan, että pakko päästä pikapuoliin kokeilemaan. Viime kerrasta on jo vuosia ja silloinkin taisin lentää komeassa kaaressa pollen perän yli ruusupuskaan. En vaan osaa. Ehkä voisin opetella.

pallokaktus eli biznaga 

ruukkupääkaktus eli pothead cactus

 Tila sijaitsi pikkuisen järven rannalla. Pakko kehua kuinka puhtaalta ja kirkkaalta vesi näyttikään - yleensä järvet täällä tuppaavat olemaan täynnä roskaa, saasteita ja rikkakasveja. Näissä vesissä omistajan mukaan uiskentelee monenlaista kalalajia ja monet vieraista käyvät ongella. Kanootteja löytyi myös.

muinainen akvedukti

Piknik -eväät maistuivat varsin herkkullisilta näissä puitteissa. Kiireessä olin ottanut mukaani vain ananasta ja pähkinöitä, joten iski pienoinen eväskateus kun muut vetelivät muffinsseja, voileipiä, salaattia ja bisseä.

Viiden tunnin kierros meni uskomattoman nopeasti. Oli mukava nähdä ja oppia luomuviljelystä ja ennen kaikkea nähdä mistä se lautaselle päätynyt salaatinlehti onkaan peräisin - asia, jolla turhan harva kuluttaja vaivaa päätään. Tästä visiitistä inspiroituneena päätin aloittaa parvekepuutarhan eli ostinpa centrossa sijaitsevasta pikkuputiikista luomutaimia, kahdenlaista salaattia, basilikaa ja minttua, hintaan 30 pesoa kappale.

laatikollinen herkkua, takana chilen, mustapavun ja korianterin taimet