Papukaijankoloon!

Viime viikonloppuna tarkoituksenamme oli matkata Sótano de Barroon eli jättimäiseen papukaijakoloon Sierralla. Reissusuunnitelma kuitenkin tyssäsi vatsapöpön vuoksi ja pisti allekirjoittaneen vuodepotilaaksi koko viikonlopuksi.

Vuonna 2012 Jalpanissa seikkailessani kävin hyvin lähella kyseistä koloa, Santa Maria de Los Cocosin yhteisössä, mutta tuolla reissulla sain tyytyä vain kaukaiseen vilaukseen tuosta mystisestä aukosta.

Syyskuu 2012: matkalla Cocosiin aamunkoitossa. Taustalla pääni oikeassa yläkulmassa  voi nähdä Sótano de Barron. 

Niinpä siirsimme reissua tulevalle viikonlopulle, joka onkin aivan loistojuttu sillä maanantai on puente eli virallinen löhöpäivä (perustuslain tms. vuosipäivä). Saamme siis yhden reissupäivän lisää ja voimmekin ottaa lunkisti. Tai no en tiedä kuinka lunkkia on polkea 28 km ylämäkistä ja mutkaista hiekkatietä… Suunnitelmamme on siis tämä: jätämme auton Arroyo Secoon, josta nousemme pyörien selkään ja reippaasti poljemme vuorten halki Los Cocosiin asti. Sieltä sitten seuraavana aamuna ennen kukonlaulua ylös ja muutaman tunnin patikointi kohti Sótano de Barroa. Tarkoitus olisi saapua perille ennen auringonnousua ja nähdä kuinka isot vihreät ara-papukaijat liitelevät ympäri koloa.

Los Cocosin ala-ylä-asteella pitämässä oppituntia ympäristön huolehtimisesta

Latinonovelat top 4

Muistan kun SubTV joskus muinoin esitti venezuelalaista telenovelaa, jossa päätähden tavoitteena oli ansaita rahat boobjobiin. Mietinpä tuolloin että tsiisus miten huono sarja... Tästä jäi mielikuva että latinonovelat ovat vain tylsää ja aivotonta hömppää.

Meillä ei ole telkkaria joten en ole kovinkaan perillä kuumimmista telenoveloista, mutta tiedän että niiden suosio on kova. Eksyin jokin aikaa sitten tänne ja kuultuani suositteluja Pablo Escobarista kertovasta sarjasta päätin antaa telenovelille toisen mahdollisuuden. Onneksi annoin, sillä mieleni muuttui täysin. Esittelen seuraavaksi neljä lempparinovelaani. Kaikki nämä sarjat näkee ilmaiseksi ylläolevasta linkistä.

Pablo Escobar, El Patrón del Mal

kuva

Jäin koukkuun ensimmäisestä jaksosta. Sarja perustuu kolumbialaisen journalisti Alonzo Salazarin julkaisemaan kirjaan La Parabola de Pablo (jonka ehdottomasti haluan lukea). Sarja kuvaa Pablon lapsuus -ja nuoruusvuosia ja siten miten mitättömästä lavaperrosta vuosien saatossa kasvoi menestynyt capo. Katsellessani pohdin kuinka joku kykenee moisiin hirmutekoihin, mutta samalla ihailin sitä päättäväisyyttä ja kunnianhimoa, joka Pablolla bisnekseensä oli. Tuo sama periksiantamattomuus, jolla hänestä tuli maailman kokainiinibisneksen kuningas koitui lopulta hänen kohtalokseen. Viimeiset episodit olivat niin tunteellisia, että taisinpa tirauttaa muutaman kyyneleenkin…

La Reina del Sur

kuva

Seuraava suosikkini telenoveloissa on La Reina del Sur. Meksikon Culiacánista kotoisin oleva Teresa Mendoza joutuu narcojen tappolistalle ja pakenee Espanjaan. Siellä hän aloittaa elämänsä alusta ja monien sattumien kautta ajautuu huumebisnekseen, joka tuo hänelle onnea sekä epäonnea. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Teresa putoaa aina jaloilleen ja löytää keinon menestyä. Määrätietoinen ja ihailtava henkilöhahmo.

El Cartel de los Sapos

kuva

Ex-narco Andrés Lópezin kirjaan perustuva tarina kolumbialaisesta huumekartellista. Juoni pyörii päähenkilön Martínin kartelliuran ympärillä: 15-vuotiaana aloitettuaan alimmalta tasolta eli kokaiinikeittiöistä hän etenee myöhemmin menestyneeksi capoksi, mutta lopulta päätyy vasikoimaan Yhdysvaltojen huumepoliisille, DEA:lle. Kartellin sisäpiirin kesken verta vuodatetaan kun yritetään selvittää kuka joukosta on sapo eli vasikka.

Las muñecas de la mafia

kuva

Tämän nelikon telenovelamaisin sarja kertoo viiden tytön tarinan, jotka rahan ja hyvän elämän perässä ajatuvat mukaan kolumbialaisen kartellin toimintaan. Hauska ja erittäin viihdyttävä, muttei niin hermoja kutkuttava ja ennalta-arvaamaton kuten kolme edellä mainittua. Tämä oli Kolumbian katsotuin telenovela vuonna 2009.


Näiden sarjojen jännittävyystaso on ihan toista Salkkareihin verrattuna. Jos rosvo ja poliisi -sarjat iskevät niin suosittelen lämpimästi näitä neljää. En tiedä onko näitä edes esitetty Suomessa, mutta epäilen vahvasti että suomalainen yleisö syttyisi latinonovelille yhtä paljon kuin tällä pallonpuoliskolla. Anyway, jos kiinnostaa niin täältä löytyy sata ja yksi novelaa mukaanlukien nämä neljä.

Rakkain virastoni, INM

On jälleen se aika vuodesta kun pääsen kuluttamaan maahanmuuttotoimiston penkkejä. Viisumini umpeutuu muutaman viikon sisällä ja viimeiset hetket sen uusimiseen ovat käsillä. Kävin jo noutamassa paperin, jossa kerrotaan mitä kaikkia dokumentteja minun pitää toimittaa ja kuinka paljon maksaa. Yllätyksekseni palvelu oli huomattavasti parempaa kuin viime vuonna ja virkailija jopa sanoi iloisesti että halutessani voin maksaa viisumini suoraan kahdeksi vuoksi yhden vuoden sijaan. Ohhoh!

kuva

Tämän viikonlopun vielä kasailen papereita ja maanantai-aamuna sitten suuntaan mamutoimistoon tarkistamaan, että kaikki dokumentit ovat oikeita ja tuoreilla päivämäärillä. Sitten pankkiin maksamaan käteisellä koko homma (kortilla ei voi maksaa), sieltä kopioimaan maksukuitti muutamaan kertaan ja sitten takaisin mamuun ja luovuttamaan koko paperipino ja antamaan sormenjäljet. Sitten odotellaan muutama viikko viisumin valmistumista.

Nyt olen ekstrahuolellinen pankissa asioidessa, sillä viime vuonna virkailija kirjoitti kuittiin nimeni väärin ja huomasin sen vasta kun olin antamassa papereita mamuvirkailijalle. Tietenkin minun piti sitten lähteä takaisin pankkiin pyytämään uutta kuittia. Haastetta lisää se, että mamutoimisto avaa ovensa ainoastaan 13.00 asti, pankki aukeaa vasta 10.00 ja paperit ovat toimitettava samana päivänä kun maksu on suoritettu. Mikäli maksukuitti on edelliseltä päivältä niin voi voi ei käy ja uutta maksua kehiin vaan…

Kolmen tunnin armonaika on siis erittäin vähän pankissa sekä mamutoimistossa asiointia varten, joten strategiani on seuraava: olla klo. 8.00 mamutoimiston ovien takana ja heti 9.00 toimiston auettua päästä luukulle ensimmäisten joukossa ja tarkistaa kaikki dokumentit, tämãn jälkeen lähteä lähimpään pankkiin toivoen ettei siellä ole kauheasti jonoa. Pankkiin päästyäni kello on ehkä 10.30 -11.00 ja ulos selviydyttyäni noin 12.00. Tämän jälkeen minulla on vielä tunti aikaa ehtiä takaisin mamutoimistoon joten juoksuksi menee. Ehkä otan taksin.

Löysin paikallisen yliopiston (Universidad Autóma de Querétaro) tekemän videon, jossa haastatellaan laillisia ja laittomia maahanmuuttajia Querétarossa ja puidaan maahanmuuttolaitoksen keskeisimpiä ongelmia eli byrokratiaa, korruptiota ja yleistä epäselvyyttä. Tämän dokkarin myötä ymmärtää hieman paremmin miksi niin moni maahanmuuttaja jättää paperit hankkimatta ja päättää oleskella luvattomasti.

Queretaro Ciudad Extranjera from Arana Design on Vimeo.

Buenas noches, Querétaro

Vartin ajomatkan päässä kotoamme löytyy täydellinen paikka auringonlaskun katseluun. Täällä on tullut monet kerrat ihailtua maisemia: koko kaupuki avatuu alapuolella ja aurinko laskee nätisti vuorten taakse.

Sunnuntailounaan jälkeen nousimme vuorille GoPro mukanamme.

Muutamia lisähuomioita liikenteessä pyöräilystä

Heipä hei,

Jokin aikaa sitten annoin muutaman vinkin Meksikossa pyörällä liikkuvalle. Tuota kirjoittaessani muistan ajatelleeni, että eipä tuo liikenteessä pyöräily ole mitenkään vaarallista kun en ole kolaroinut tai kaatunut vielä kertaakaan.

Nytpä olen. Vedin itseni tyylikkäästi mutkassa lyhtypylväästä roikkuneeseen metallisilmukkaan ja lensin komeassa kaaressa asfalttiin pyörineni. Tuurilla selvisin kolhuilla ja parilla haavalla, mutta luurini ei ollut aivan yhtä onnekas: raukka joutui pakettiauton liiskaamaksi ja on nyt entinen kaveri.

Nyt kuukauden jälkeen tapahtuneesta olen edelleen huomattavasti varovaisempi ja Jorman sanonta se mita et ikinä uskoisi tapahtuvan, tapahtuu on mielessäni jatkuvasti. Toissapäivänä opin uuden läksyn kun hajamielisenä ajoin viemärin päältä (jossa siis oli kansi, mutta isot reiät) ja takapyöräni vajosi komeasti viemäriin ja jäi siihen jumiin, keskelle autotietä. Siinä sitten naama punaisena riuhdoin jumittunutta pyörää ylös samalla kun tööttäilevä autojono takanapain kasvoi ja kasvoi.

Pointtini oli siis lisätä tuohon edeltavään vinkkilistaan seuraavat asiat:

1. Pyöräillessä älä koskaan aja liian lähellä lyhtypylväitä. Sähkömiesten jäljiltä niistä roikkuu huolimattomasti rullattuja johtoja ja metalliköysiä, joilla pylväät kiinnitetään maahan. Tien lisäksi tarkkaile aina myos yläilmoja ettet joudu minkään silmukan pyydystämäksi.

2. Älä missään olosuhteissa ylitä viemäreitä, edes kannellisia sellaisia. Koskaan et voi tietää kestääkö kansi ja tiputko alas mustaan aukkoon. Ja niissäkin, joissa on tukeva kansi on yleensä pyöränrenkaan mentävät kolot, sellaiset mihin renkaat juuri ja juuri mahtuvat taaten täydellisen jumittumisen keskelle tietä.

3. Vesilätäköt. Tähän en vielä ole langennut, sillä autolla kokemuksesta tiedän, että pieni, harmittoman näköinen lätäkkö voikin olla erittäin syvä. Koskaan ei siis kannata ajaa hienosti läikytellen veteen, ellet sitten halua sukeltaa.

Tällaisia vinkkejä tänään. Joululomalla otin alla olevan kuvan eräältä parkkipaikalta.

"Jos parkkeeraat huonosti, maksat tuplasti"

Jorma parkkeerasi ruudun sisään, mutta hieman enemmän oikealle puolelle ja parkkipaikan poika tuli välittömästi pyytämään meitä korjaamaan auton prikulleen keskelle. Ilahduttavaa pilkunn*ssintaa kun useimmiten täällä näkee tätä:

kuva

Ruokailuryhmän tuunaus

Jeih, meillä on vihdoin ruokasali! Tai ainakin pieni nurkkaus pöytineen ja tuolineen jossa voi nautiskella aamupalaa rauhassa. Vielä puuttuu viimeiset silaukset, mutta reilun kahden kuukauden hiomisen, maalaamisen, lakkaamisen ja kankaiden vaihdon jälkeen ollaan jo voiton puolella.

Kerronpa hieman taustaa projektille. Kaikki alkoi huhtikuussa 2013 kun Jorman setä armeliaasti lahjoitti meille vanhan ruokailuryhmänsä. Meillä kun ei edellenkään ollut huonekaluja muutamaa itse rakennettua jakkaraa ja Frankestein -pöytää lukuunottamatta. Olimme lahjoituksesta hyvin otettuja ja huonekalut olivatkin kovassa käytössä heti alusta asti.

yksi harvoista kuvista ennen tuunausta

Kuitenkaan huonekalujen rähjääntynyt ulkomuoto ja värit eivät rehellisesti sanottuna miellyttäneet silmäämme. Kiiltäväksi lakattu tumma puu ja tummuneet istuintyynyt (yhdelläkin epäilyttävä keltaruskea läiskä…) kaipasivat kunnon tuunausta.

Centrosta löysimme täydellisen pikku puutyöpajan, josta meille kerrottiin että he voisivat antaa koko systeemille aivan uuden ilmeen. Hyvältä kuulosti kunnes myyjä kertoi heidän taitavan verhoajansa olevan todella hidas kaveri eikä työn valmistumisesta voisi antaa takuuta. Voisi kuulema mennä vuodenkin päivät. Hintaa koko lystille olisi muistaakseni tullut reilut 3500 pesoa.

Heinäkuussa suuntasimme Jenkkeihin ja siellä saimme ajatuksen hei tuunataan koko systeemi itse! Inspiraatiota haimme Pinterestistä, blogeista, Youtubesta sekä Crate & Barrelista. Tietenkään kummallakaan meistä ei ollut kokemusta tai pienintäkään ideaa tällaisen projektin toteuttamisesta ja olimme hyvin tietoisia siitä, että kaikki voisi mennä täysin perseelleen. Päätimme, että nyt jos koskaan meillä olisi tilaisuus opetella ja harjoitella.

ensin testailiin eri värejä ja tekniikoita ennen oikeaa maalausta

Palasimme kotiin syyskuun lopussa ja lokakuun alkupäivillä aloitimme projektin. Tarkkaa visiota halutusta lopputuloksesta meillä ei ollut, mutta ajattelimme että matkan varrella se selviäisi ja muutaman koemaalailujen jälkeen lopullinen versio syntyi.

Ensimmäisen tuolin maalasin valkoiseksi, sitten sain hienon idean vetää pinnalle hieman vaaleansinistä. Ei olisi ollut paha vaihtoehto, mutta tässä vaiheessa meillä oli kankaat jo valittuna, joille yksinkertainen, vaalea pohja sopisi parhaiten.

Joten tuolit saivat lopulta valkoisen pinnan. Kankaat tilattiin etsy.comista Chillipepan myymälästä, josta löytyivat kreisit ja budjetillemme sopivat kankaat. Olisimme voineet valita noista kankaista melkein jokaisen, mutta tyydyimme vain neljään erilaiseen. Tervetuloa kuosien ja värien sekamelska!

Hieman jänskätti tulisivatko kankaat koskaan perille kun ne tosiaan lähetettiin Briteistä asti etanapostin välityksellä. Royal mailiin luotin täysin, mutta Meksikon postilaitoksen toimivuus on vähintäänkin kyseenalainen. Kuukauden odottelun jälkeen aloin jo pelkäämään pahinta... kunnes eräänä kauniina päivänä postipoika heitti paketin anopin portaille. Wuhuu!

värikkäitä ja kuviollisia, juuri sellaisia kuin odotimmekin

Vanhat istuintyynyt olivat niin lattanat, etta tuntui kuin olisi istunut pelkällä vanerilla. Niinpä ne revittiin irti ja vaihdettiin uusiin, paksumpiin pehmusteisiin. Hintaa paikallisesta kangas -ja huonekaluputiikista hankituille pehmusteille tuli yhteensa 300 pesoa eli noin 16 euroa.

vanha pehmuste hajosi käsiin

Uusi pehmuste liimattiin vaneripohjaan ja leikattiin muotoonsa. Seuraavaksi päällystin ne uudella kankaalla. Niitit hakkasin vasaralla kiinni pohjaan.

Sillä välin Jorma hioi pyödän. Kiiltävän tummanruskean pinnan alta paljastui kaunis puu hieman vaihtelevissa sävyissä.

Vielä muutama ennen-jälkeen kuva:

Pöydän jalat ovat ainoat, jotka odottavat vielä tuunausta. Muuten homma on valmis. Ensimmäiseksi entisöintiprojektiksi tämä sujui yllättävän hienosti. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin oli mukava maalailla, hioa ja lakata.

Kannatti todella tehdä tämä itse: säästimme rahaa, opimme monta uutta taitoa ja olihan tämä tosi hauskaa! Eikä todellakaan vaikeaa niinkuin aluksi kuvittelimme. Aikaa vievää toki, mutta pieninä annoksina ei tuntunut missään. Seuraavaksi edessä olkkariprojekti ja sohva on listalla ensimmäisenä. Otamme haasteen vastaan!