keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Laillinen asukas

Jeeejeeejee!

Reilun puolen vuoden taisto viisumista ja laillisesta oleskelustani taalla paattyi eilen virallisesti! Nyt ei tarvitse vuoteen menna vaantamaan katta maahanmuuttovirastoon. Oon niin happy happy happy :)



Semana santan kunniaksi sain neuvoteltua huomisen vapaapaivaksi eli tiedossa 4 vapaata putkeen! Ollaan jo jonkin aikaa suunniteltu matkaa Huasteca Potosinaan San Luis Potosín osavaltioon ja tanaan pakataan telttavarusteet ja varhain huomen aamulla suunnataan Ciudad Vallesiin ja sielta eteenpain Huastecan vuoristoon ja vesiputouksille. Eilen eteemme sattui muutama uutinen alueella talla hetkella riehuvista metsapaloista, joissa on tuhoutunut jo 10 000 hehtaaria metsaa ja asutuksia. Viimeisten tietojen mukaan palo olisi jo kuitenkin hallinnassa. Adventure tourism kuulostaa sinallaan kivalta, mutta metsapalosta pakeneminen on jo ihan oma juttunsa.

Tassa hieman videokuvaa talta viikolta.



Turistikohteiden pitaisi olla suht turvassa ja naiden paloalueiden ulkopuolella, mutta katsotaan huomenna mika meininki siella on.

Leppoisaa paasiaista! Virpokaa ja syokaa suklaamunia ja lahettakaa annos mammia tanne, kiitos.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Muutama sana maahanmuutosta ja vahan muustakin

Viime aikoina nenani eteen on tupsahtanut paljon blogikirjoituksia, uutisia ja videoita kasvavasta rasismista lansimaissa. Yleensa ajattelen, etta kaikki saavat olla mita mielta huvittaa liittyi siihen rasismia tai ei, mutta nahtyani neonatsien postaamia videoita Youtubessa, jossa joukko valkoista armottomasti hakkaa yhta tummaihoista, aloin todella pohtia mika tuottaa ihmisissa tallaista vihaa ja ajaa tekemaan nainkin idioottimaisia tekoja?

Ihan ensimmaiseksi haluan tehda selvaksi ettei mielipiteeni edusta mitaan poliittista nakokantaa, ei ainakaan tarkoituksella. En usko politiikkaan, isanmaallisuuteen tai ylipaataan mihinkaan aatteeseen vaan ainoastaan kahteen asiaan: Karman lakiin ja "kohtele muita niinkuin toivoisit itseasi kohdeltavan". 

Minulle on aivan sama milta ymparillani olevat ihmiset fyysisesti nayttavat, mihin he uskovat, mita syovat tai tekevat kunhan se tapahtuu kanssaihmisia kunnioittaen ja vahingoittamatta. Tastakin huolimatta on olemassa ihmisryhma keta kohtaan minulla on rasistisia ajatuksia. Tahan ryhmaan kuuluvat rodusta riippumatta seuraavanlaisia ominaisuuksia omaavat ihmiset:

Ignorantit, valinpitamattomat ja xenofobiset yksilot, joilla on kaikki mahdollisuudet ja tyokalut ottaa selvaa asioista ja kasvattaa ymmarrystaan vieraita kulttuureita ja vaihtoehtoisia ajatusmalleja kohtaan, kyseenalaistaa ja olla kriittisia mediaan ja politiikkaa kohtaan, MUTTA jotka eivat sita tee KOSKA eivat kapeakatseisuutensa tai pelon vuoksi halua muuttaa tuttuja ja turvallisia ajatusmallejaan, koska se mahdollisesti musertaisi ne kaikki junttimaiset periaatteet, jotka oikeuttavat heita "puolustautumaan tunkeilijoita vastaan". Tahan ryhmaan kuuluvat myos ne, jotka etsivat syyta ongelmiinsa aina muualta ja tahallisesti tai tahattomasti kohdistavat vihansa oman peilikuvansa sijaan aivan vaaraan kohteeseen. Tahan ryhmaan en sisallyta lapsia, jotka ovat helposti aivopestavissa uskomaan ja kannattamaan mita tahansa aatetta, ihmisia joilla ei ole resursseja hankkia tietoa tai paasya Internettiin, fyysisesti tai henkisesti sairaita ihmisia tai muita henkiloita, joiden arvostelukyky tai mahdollisuudet hakea tietoa ovat rajalliset.

Mista lahtee ihmisten eriarvoisuus? Minka perusteella me luokittelemme ja erottelemme itsemme muista? Ulkonaon? Sosiaalisen statuksen? Jos mennaan aivan ongelman ytimeen ja mietitaan perimmaista motiivia rasismille, syrjinnalle tai ylipaataan melkein mille tahansa sosiaaliselle ongelmalle tassa maailmassa niin ihonvarin, uskonnon tai kulttuurierojen taakse katkeytyy todellinen motiivi: RAHA. Miksei Suomi tai muu lantinen maailma halua lisaa maahanmuuttajia? Koska se tarkoittaa enemman ihmisia, joiden kanssa sosiaalituet ja tyopaikat on jaettava eli siis vahemman RAHAA henkea kohden. Miksi ihmiset muuttavat? Rahan takia. Oli se sitten saavuttaakseen "parempi elintaso" rahan kautta tai pakolaisten kohdalla paeta sotaa ja konflikteja, jotka ovat saaneet alkunsa nekin rahan vuoksi. Sota on tuottavin rahasampo ikina - ainakin niille ketka siita sopivat keskenaan ja salassa kaarivat voitot itselleen samalla kun isanmaan puolustamisen nimissa rintamalle huijatut sotilaat taistelevat hengestaan. Tassa jarjestelmassa raha menee ihmishengen edelle.

kuva taalta

Koko rahajarjestelma on kehitetty rikastuttamaan rikkaita ja koyhdyttamaan koyhia. Jokainen meista  aivan varmasti toisinaan murehtii raha-asioita, pelkaa sen loppumista ja tekee toita elattaakseen itsensa tai perheensa. Kuinkas muutenkaan? Useimmat meista tienaavat juuri sen mita kuluttavat tai ehka tuurilla saavat saastoon jotain. Toiset taas elavat valtion tuilla (esim. Suomi) tai perheen avustuksella (esim. Meksiko). Nain se on suunniteltu toimimaan: saamme sen verran, etta pysymme hengissa ja tyydymme osaamme, muttemme koskaan tarpeeksi noustaksemme tasolle, jolla monetaristinen jarjestelma meita todella hyodyttaisi, silla ne ketka seisovat siella korkeimmalla jalustalla pitavat kylla huolen ettei sinne kuka tahansa nouse. Kun tulee tilanne, jossa se vahainen armopalamme uhataan jakaa muiden kesken nousemme puolustamaan sita kuin henkeamme - ja sitahan raha loppukadessa symboloi, silla ilman rahaa ei meilla ole mahdollisuutta hankkia selviytymiseen tarvittavia hyodykkeita. Nain meidat on ainakin ohjelmoitu uskomaan.

Rahajarjestelma on kehitelty niukkuuden aikana, joilloin ruoka ja tavarat ovat olleet kiven alla. Rahan avulla oli helppo saadella hyodykkeiden maaraa ihmista tai perhetta kohti. Kiitos nykyaikaisen teknologian emme ela enaa niukkuudessa vaan pikemminkin yltakyllaisyydessa, tuhlaten luonnonvaroja ja hyvaa vauhtia tuhoten omaa elinymparistoamme. Juuri raha on se syy, miksi tuhlaamme resursseja ja luontoa. Pitaaksemme talouden pyorat taydessa vauhdissa on ihmisten kulutettava ansaitsemansa raha. On aivan sama vaikka luonnonvarat hupenevat, roskavuoret ja muovisaaret merissa kasvavat - kunhan vain pidetaan raha jatkuvassa kierrossa. 

Niin kauan kun raha hallitsee maailmaa ja menee ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin edelle, menemme pahasti metsaan. Kaikki puhe ja yritykset kestavan kehityksen toimintavoista (niin hyvatahtoisilta kuin ne kuulostavatkaan) toimivat rahan voimalla eivatka nain ollen koskaan voi saavuttaa optimaalista paamaaraansa. 

Surullisinta kuviossa on se, etta teknologia on tarpeeksi kehittynyt takaamaan riittavan ruoan ja veden, turvalliset ja ymparistoystavalliset kulkuneuvot, terveydenhuollon ja koulutuksen KOKO MAAILMAN VAESTOLLE TASAISESTI, mutta koska rahajarjestelman puolustajat ja yllapitajat tekevat kaikkensa pitaakseen otteen koyhimmista taatakseen niukkuuden jatkuvuuden, emme voi hyodyntaa tata teknologiaa rakentaaksemme kaikille tasapuolista maailmaa. Ainoa ratkaisu tahan on lakkauttaa rahajarjestelma ja tuoda tilalle vaihtoehtoinen malli: Resource Based Economy eli resursseihin perustuva talous. Tasta Jacque Frescon suunnittelemasta talousmallista ja The Venus Projectista voitte lukea lisaa taalta

Kuinka moni suomalainen tankkaa autonsa? Syo banaaneita, sokeria, tai suklaata? Juo kahvia? Ostaa auton tai vaatteita halpaketjuista? Vaittaisin etta hyvin usea. Kuinka moni tietaa tai edes haluaa tietaa mista nama tuotteet todella ovat peraisin? Harva. Kaikki se lansimaissa lasnaoleva hyvinvointi ja materia on suoraan revitty kolmansien maiden selkanahasta ja emme edes tajua sita vaikka paallamme oleva paita on tehty aasialaisessa hikipajassa, aamukahvimme peraisin koyhyysrajan alapuolella elavan vali-amerikkalaisen pellolta ja suklaapatukkamme kaakaopavut keratty afrikkalaiselta orjatyoleirilta. Eivatko ensimmaisessa maailmassa asuvat ihmiset oikeasti ymmarra mista se kaikki tavara on peraisin tai kuka ne valmistaa? Naiden kaikkien tavaroiden valmistuksesta vastaavat paaosin lansimaalaiset yritykset, jotka keinoja kaihtamatta ottavat kaiken hyodyn kehitysmaiden luonnonvaroista valittamatta seurauksista. Nykyajan kolonialismia parhaimmillaan. Naiden maiden asukkaat ovat rahajarjestelman todellisia uhreja, silla he ovat pakotettuja "kilpailemaan" samassa jarjestelmassa lansimaiden kanssa, mutta ovat kaytannossa taysin vailla toivoa koskaan nousta siita suosta mihin lansimaiset yritykset ne ovat vetaneet.

Meksikossa on paljon kansainvalisia auton valmistajia kuten Volkswagen, Ford, Madzda, Honda, Toyota, Chrysler ja Nissan. Pelkastaan taalla autoja valmistetaan tuhansia ellei miljoona paivittain. Euroopassa ja Amerikassa sijaitsevat tehtaat ovat hyvin pitkalle automatisoitu eli robotit hoitavat homman kotiin. Kiitos kuitenkin korruptoituneiden meksikolais-virkamiesten ja lahjusta tyrkyttavien yritysten, on Meksikossa tyolainsaadanto laadittu hyodyttamaan ainoastaan yrityksen etuja ja riistamaan tyontekijoita. Myos Meksikon valtio lahtee siita, etta tyopaikkoja on luotava. Siksi taalla lahes aina ihminen korvaa robotin ja koneen. Tehtaat ovat taynna ihmisia koyhista lahioista ja kylista, ihmisia, jotka eivat osaa lukea saati sitten vaatia parempia tyo-oloja itselleen. Jotta nama ihmiset eivat koskaan saisi tilaisuutta ja aikaa kehittaa itseaan, tehtaissa tyovuorot ovat 12-tuntisia ja kestavat seitseman paivaa viikossa. Joka paiva, vuoden ympari. Ei vapaapaivia, ei viikonloppuja - vain toita, toita ja toita kunnes uupuneena tyovuoron jaljilta saapuvat kotiinsa, nukkuvat ja heraavat juuri ennen uuden vuoron alkua. Ei aikaa perheelle, ystaville tai edes itselleen. 

Epainhimillisten tyovuorojen lisaksi tyontekijoiden turvallisuus ja terveys ovat taysin toissijaisia asioita. Epaergonomiset tyopisteet, polyiset ja ilmastoimattomat tehtaat, myrkylliset kemikaalit ja riittamaton perehdytys laitteiden ja koneiden kayttoon aiheuttavat jatkuvasti tapaturmia ja vaarinkayttoja, joista vaietaan. Usein tyontekijoita syytetaankin naista tapaturmista ja yritys pesee katensa vastuusta tai maksaa kaikessa hiljaisuudessa tyontekijalle "vahingonkorvauksia" hiljeentaakseen taman kaiken varalta. 

Kun minulle selvisi naiden tehdastyontekijoiden olot, mietin, etta eiko muka ole keinoa, jolla he voisivat parantaa omia olojaan, esim lakko tai joku muu tyotaistelukeino? Ongelmana on se, etta kun tyontekijat alkavat kapinoimaan niin tyonantajan toimesta tulee potkua persuksille ja uusi tyontekija tilalle. Taalla riittaa halukkaita tyontekijoita aivan millaiselle paskaduunille tahansa, joten miksi yrittaa edes luoda hyvia tyo-oloja jos tyontekijat eivat niita vaadi? Mutta miten niita osaisi vaatia jos ei ole tietoa siita etta sellaisia edes voisi vaatia?

Kaiken taman jauhannan jalkeen paasen vihdoin pointtiini, joka on se etta jos me ensimmaisen maailman kansalaiset saamme 2000-luvun kolonialismin myota ryostaa ja kayttaa ekslusiivisesti kaikki maailman luonnonvarat ja tata kautta orjuuttaa kolmansien maiden asukkaita, jotta voisimme pitaa luksus-elamantapaamme ylla, niin meilla pitaisi olla edes sen verran solidaarisuutta etta tarvittaessa autamme naista oloista pakenevia ihmisia ja annamme osan siita, mita heilta valillisen orjuuttamisen kautta olemme ottaneet. 

Jos asetan itseni jonkun kolmannen maan tyontekijan asemaan, olisin lukutaidoton, vailla koulutusta, tekisin 12-tuntisia tyopaivia, ajatellen, etta raha on ainoa mahdollisuus jolla voin vapauttaa itseni tasta orjuudesta, ja joku kertoisi minulle, etta jossain kaukana minulla olisi mahdollisuus ansaita moninkertainen maara rahaa ja mahdollisesti saada parempi elama itselleni ja perheelleni, enko muka tarttuisi tilaisuuteen? Vaikka en osaisi kielta, tuntisi kulttuuria tai tietaisi mika minua odottaa taysin tuntemattomassa maassa, jo pelkastaan se tieto, etta minulla tarjoutuu vaihtoehto ja mahdollisuus muuttaa elamani olisi tarpeeksi vahva motivaatio ottaa riski ja lahtea etsimaan onneani.

Lansimainen hyvinvointi perustuu taysin muiden maiden alistamiseen, joka tapahtuu paa-asiassa yritysten kautta. Yksittaisen henkilon ja kuluttajan on helppo sysata eettinen vastuu kasvottomien yritysten kontolle, mutta totuus on se, etta jokaisella kehitysmaissa valmistetulla tuotteella, jonka ostamme tuemme ja varmistamme taman orjuuden jatkuvuuden. Ja niin kauan kun tuemme tata toimintaa, saamme valmistautua vastaanottamaan maahanmuuttajia naista maista. Naiden ihmisten kotouttamiseen ja tukemiseen kaytetyt rahat vastaavat sita hintaa, jonka saastamme siina kun hyodykkeemme on tuotettu halpakustannusmaissa ja maksamme niista pienempaa hintaa kuin jos ne olisi tuotettu omassa maassamme. 

Mielestani jokaisen lansimaissa asuvan taytyisi edes kerran elamassaan matkustaa niihin maihin (turistikohteiden ulkopuolelle), joissa ihmiset elavat ilman vaihtoehtoja, tekevat orjatyota ulkomaalaisille yrityksille ja asuvat hokkeleissa ilman perustarpeita kuten vetta, sahkoa tai lampoa. Ehka tallainen reality check tekisi hyvaa jokaiselle, joka valittaa etta Suomen sosiaalihuolto ei toimi, rahat eivat riia jne. Suomessa sentaan on sosisaalihuolto ja luotettava poliisi, joka auttaa edes jollain asteella elaman vaikeissa tilanteissa. Esimerkiksi Meksikossa tyottomaksi jaannin pahimpana seurauksena on kadulle joutuminen ja lopulta nalkakuolema. Jos et itse pida itsestasi huolta, ei pida kukaan muukaan.

Uskon siihen, etta rahajarjestelman lakkautuksen myota moninkin ongelma ratkeaisi hyvinkin helposti kun monenlaisen rikollisuuden ja maahanmuuton paamotivaattori lakkaisi olemasta. Uskon myos siihen, etta resursseihin perustuva yhteiskuntamalli toimisi, koska uskonnon tai politiikan sijaan se perustuisi ainoastaan teknologialle, joka on tiedetta ja perustuu faktoihin siita mita meilla on ja mita ei ole. Toisin kuin uskonto jo nimensa mukaisesti perustuu uskomiseen, politiikka taas mielipiteisiin ja siihen mita ihmiset haluvat. Mielestani on taysin irrationalistista yrittaa rakentaa kestavaa yhteiskuntaa kummankaan naiden varaan, koska se mita ihmiset haluavat tai mihin uskovat ei vastaa sita todellisuutta mihin me kaytannossa pystymme. Resursseihin perustuvan mallin mukaisesti kaikki kaytettavissa olevat luonnonvarat analysoitaisiin ja teknologian avulla ottaisimme niista parhaan hyodyn irti niita kuitenkaan riistamatta tai tuhlaamatta.

Jos kaikilla ihmisilla olisi tasapuolinen koulutus, asumisolosuhteet, vetta ja ruokaa, uskon etta maahanmuutonkin tarve lakkaisi kuin itsestaan. Ehka siina kavisi jopa niin, etta monet ihmiset kylmista ja pimeista pohjoisen maista muuttaisivat lampimille alueille ja nama alueet muuttuisivat entista harvemmin asutuiksi. Kuka tietaa? Niin kauan kuin kolonialismi jatkuu, lansimaat saavat valmistautua aina kasvavaan maahanmuuttajamaaraan. Jos olen ihan rehellinen niin mielestani tama taysin oikein ja Karman lain mukaista. Meidan on korkea aika ymmartaa, ettei mikaan hyvinvointiyhteiskunnassa rakennettu ole sattumalta meille annettu tai ole pelkastaan meidan ansiotamme.

Kayttakaa hetki aikaa ja katsokaa tama video, jossa tiivistetysti selitetaan mista on kyse. En usko etta tulevaisuus valttamatta noin ruusuinen olisi, mutta ainakin se olisi askel oikeaan suuntaan.

Tallaisia ajatuksia taalta Querétarosta. Leppoisaa viikon alkua!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maailma kylassa Querétarossa

Querétaro on melko kansainvalinen kaupunki. Johtuneeko tama runsaasta Tecin vaihtareiden maarasta, kansainvalisten yritysten lasnaolosta vai mista, mutta jostain syysta taalla tuntuu aina tormaavan uusiin ulkomaalaisiin. Toiset ovat vasta saapuneet, toiset taas jo viettaneet useamman vuoden - ensin tulleet lomailemaan muutamaksi viikoksi, pidentaneet lomaa ja lopulta jaaneet pysyvasti ja meksikolaistuneet. Arvostan niita ketka ovat olleet taalla muutamia kuukausia tai alle muutaman vuoden ja onnistuneet luomaan valtavan ystavapiirin, loytaneet media naranjansa eli sielunkumppaninsa, oppineet Meksikon espanjan varikkaan sanavaston ja sopeutuneet maan tavoille. Eilen pyorailyretkella Sierralla tapasin saksalaisperheen: aidin, isan ja noin 12-vuotiaan poikansa, jotka ovat asuneet ympari maailmaa ja aidin tyopaikan kautta paatyneet tanne Queretaroon. He ovat asuneet Meksikossa noin puoli vuotta nyt ja kaikki puhuivat espanjaa todella hyvin siihen nahden, etta ovat olleet taalla vain hetken aikaa. Mukana retkella olivat myos ukrainalainen ja muutama muu saksalainen, jotka ovat asuneet taalla jo useamman vuoden. Luonnollisesti kaikilta sujui espanja ja etenkin tyypillisten meksikolaisten sanojen hallinta ja kuvittelin heidan olevan syntyperaisia meksikolaisia. Ehka itsekin viela joskus opin doble sentidon eli kielen kaksimielisyyden salat haha.

Toissa tulee tormattya myos paljon ulkomaalaisiin. LGV:n asiakaskunta koostuu meksikolaisten lisaksi etela-amerikkalaisista, jenkeista, aasialaisista ja eurooppalaisista. Ja onhan kaupan toinen omistajakin britti. Taman kaupungin monikulttuurisuus ilmeni minulle kuitenkin vasta muutama viikko sitten jarjestetyilla Festival de las comunidades extranjeras -festareilla, johon siis Querétarossa asuvat ulkomaalaiset pystyttivat standinsa tarjoillen oman maansa tuotteita ruoasta sisustustarvikkeisiin asti. Yli 40 maata jokaiselta mantereelta oli mukana - PAITSI SUOMI. Jos taalla viela ollaan ensi maaliskuussa niin Suomi -standi nousee Ruotsin kylkeen ensi vuonna!



Festarit jarjestettiin Parque Bicentenariossa eli valtavassa puistossa kaupungin ulkopuolella. Olin kuullut puistosta, mutten kaynyt siella aiemmin. Sielta loytyy mm. vesipuisto, elaintarha, vuoristoratoja, jarvi, urheilukentta ja tekemista riittaa melonnasta ja ratsastuksesta kaikenlaisiin urheilumahdollisuuksiin. Tai sitten vaan laiskaan sunnuntai-piknikkiin pullean evaskorin kanssa.


Festarit kestivat perjantaista sunnuntaihin ja jo keskiviikko-aamuna olimme laittamassa ja jarjestelemassa standia juhlakuntoon. Paasin taas lempihommaani eli kirjoittamaan menyyn mustalle pahville varikkailla liiduilla, ripustamaan ottamiani valokuvia ja maalaamaan puulaatikoita displayta varten. Leppoisaa hommaa ja kiva paasta kayttamaan mielikuvitustaan ja saada oma kadenjalkensa nakyviin.

tarjolla tanaan...


Perjantaina puiston ovet aukesivat ja festarit pyorahtivat kayntiin.  Lahes joka kojulla myytiin ruokaa ja herkulliset tuoksut leijailivat ilmassa houkutellen maistamaan jotain joka kojulta. Toiset olivat tosin keskittyneet pelkkaan juomatarjontaan esim. Kuuban kojulle oli taysin mahdotonta paasta, silla mojitonhimoinen joukko miehitti aluetta kuin kiinalaiset Tiibetia. Kahvitauon lomassa tyydyin Bolivian tarjoamiin empanadoihin, jotka olivat vallan herkullisia chimichurri-soossin kanssa.

Etela-Amerikan huudeilla

Aasiasta loytyi mm. Intia, Etela-Korea, Kiina, Japani ja Kuwait

Eurooppa kuhisi makkarasta ja oluesta innostuneita meksikolaisia

Kauppamme osallistui tapahtumaan sponsorina, ei niinkaan minkaan maan edustaja vaikka standillamme heiluikin aikamoinen sekametelisoppa: brittilaista, meksikolaista, saksalaista, ruotsalaista, yhdysvaltalaista ja suomalaista syntyperaa.

vasemmassa ja oikeassa paassa kaupan omistajat, keskella avulias vapaaehtois-tiimi
Tata tapahtumaa varten olimme suunnitelleet salaattiannoksia ja tehneet testiannoksia kaupalla. Gaby eli meidan paakokki oli suunnitellut kaksi erilaista salaattia: ensimmainen oli tabbouleh ja toinen paprikasta, kurkusta, tomaatista, yrteista ja auringonkukanversoista tehty salaatti. Ainekset oli aseteltu kuppeihin kerroksittain, jotta ne pysyisivat mahdollisimman tuoreina ja kauniina tarjoiluhetkeen asti. Salaattien lisaksi listalle valittiin suunnittelemani hedelmacoctel joka koostui ananaksesta, mangosta ja porkkanasta lime-inkivaari-piparminttu-hunaja kastikkeella.

Perjantaina ja lauantaina valmistettiin Gabyn kanssa salaatteja liukuhihna -tyylilla.




Seuraavat kuvat eivat ole ottamiani, vaan tyokavereiden ja muiden kameroista kerattyja otoksia. Propsit siis heille.

salaatit purkeissaan

muffarit, keksit ja browniet © La gallina verde

brownieta nami nami
sunnuntain tiimi: mina, Rocío, Mat ja Crista


brownien kaveriksi luomukahvia


reippaita apulaisia



kaikilla kavijoilla oli oma passinsa, johon kerattiin maiden leimoja. 





Sunnuntaina juhlat paatyivat kunnon pirskeisiin. Niin afrikkalaiset kuin latinotkin musisoivat ja tanssivat taytta hakaa samalla kun mojitopisarat lenteliva ilman halki.




Hienot pippalot kerrassaan, vaikka jalkikateen hieman harmittaa etten ehtinyt maistelemaan ruokia ja tutkimaan standeja niin paljon kuin olisin halunnut. Ensi vuonna kuitenkin uudestaan ja toivottavasti saisimme tilaisuuden pistaa pystyyn Suomi-standi. Suunnittelimme jo Elinan ja Jorgen kanssa mita kaikkea sielta voisi loytya...palaamisiin!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Meksiko pahkinankuoressa




Melkein on jo kuukausi vierahtanyt siita kun arvoisa vieras Karjalan kunnailta, nimittain Katja, saapui tanne luoksemme ja ilahdutti meita paitsi lasnaolollaan myos kunnon Suomituliaisilla. Matkalaukusta purkautui mm. leivinpaperia, Iittalan laseja, Panttereita, Fazerin sinista, salmiakkia ja Jenkki -purkkaa. Ja se kauan himoittu lakkahillo, joka on paassyt maustamaan aamujogurttiamme. Pannarista lakkahillon kera olemme myos haaveilleet, mutta parinkin epaonnistuneen kaasu-uuni pannarin jalkeen (jossa pohja palanut ja pinta valkoinen) olemme todenneet lettujen olevan varmempi vaihtoehto.

aamujemme ilo

Kahden viikon lomailun aikana halusin nayttaa Katjalla mahdollisimman monipuolista Meksikoa: kaupungeista maaseutuun, kylmasta aavikkoilmastosta kuuman kosteaan meri-ilmastoon, uutta ja vanhaa, rikkautta ja koyhyytta ja tietenkin tutustuttaa uusiin makumaailmoihin chilen, limonin, tacojen, heinasirkkojen ja muiden herkkujen kautta. Meksikolainen ruoka saattaa alkuun olla melko hevia tavaraa:  salsoja tungetaan joka paikkaan quesadilloista pop corneihin, chilea karkkeihin ja bisseen -puhumattakaan kokkaukseen kaytettavan rasvan ja oljyn maarasta...ja yleensa syodyt annoksetkin ovat reiluja rekkamiehen tankkauksia. Taman lisaksi ulkona syonti on toisinaan kuin venalaista rulettia: Moctezuman kosto voi vaania hienoimmankin ravintolan kaviaarilautasella, katukojun koiratacossa tai vaikka tuikitavallisessa kinkku-ananas -pizzassa, joka saattoi Katjan laakarin pakeille hartaan vessassa vietetyn yon jalkeen. Kyseessa oli onneksi lieva, antibiooteilla kukistettava tapaus, joka ei pilannut suunniteltua Zihuatanejon reissuamme. Oman kokemani perusteella vatsaongelmat, niin pienet kuin suuretkin, ovat enemminkin saanto kuin poikkeus kun vaihdetaan 1. maailman hygieniastandardeista Meksikon "tiputin tan lattialle mut alle kolmeks sekunniks" -kulttuuriin.

myrkytetty pizza


vai oliko se sittenkin tama radioaktiivinen mehu?

ei ainakaan haipihvilla varustettu sandwichini!
Meksikon tunkeminen pahkinankuoreen ei ole helppo homma lainkaan. Taalla kun kulttuuri ja maisemat vaihtelevat lahes joka kaupungissa. Monipuolisuus onkin juuri se mika itseani Meksikossa viehattaa.

innostunut turisti Bellas Artesin edustalla, D.F

inkkariseta karkottaa pahat henget hus pois! D.F

hedelmat tuovat hymyn huulille, D.F
maissi taas irvistyksen, D.F
Taman kertainen Mexico Cityn visiitti oli aika nostalginen, silla yovyimme vanhassa kunnon Hostel D.F Suitessa, kiersimme keskustan ja Chapultepecin lapikotaisin, maistelimme tamales oaxaqueños, haimme aamumehut tutulta ja luotettavalta mehumiehelta hostellin edustalta, kavelimme Coyoacánin varikkaita katuja ja annoimme pari pesoa tuulilasin pesijalle - pellepukuun sonnustautunut kaveri lahestyi maaratietoisesti autoamme kohti lasta oikeassa ja cokis -pullossa oleva pesuneste vasemmassa kadessaan. Heristelimme sormea merkiksi siita, etta emme halua tuulilasiamme pestavan. Ja mita tekee han? Heittaa pesuvehkeet tienlaitaan, heittaytyy tuulilasin paalle ja kay IMITOIMAAN pesemista. Ei auttanut kuin nauraa ja heittaa pari pesoa tasta nerokkaasta liikkeesta. Meksikolaisilla riittaa mielikuvistusta ja tilannetajua ainakin kun rahan tienaamisesta on kyse.

kuun pyramidin valloittajat, Teotihuacán
Mexico Cityn jaatavan kylmyyden (Katjalle tuli ikava toppatakkia!) ja Querétarossa vietettyjen valipaivien jalkeen oli aika vaihtaa Zihuatanejon hiljaisiin rantoihin.

meidan biitsi, playa la Ropa, Zihuatanejo

kookoskaipuu helitti, Zihuatanejo
 Rakastan rannalla olemista useistakin syista, mutta yksi niista tarkeimmista on halpa ja tuore kala, katkaravut, mustekalat ja kaikki meresta tuleva ravinnoksi kelpaava aines. Eika pida unohtaa niista rantahietikolla kasvavista palmuista revittyja kookoksia, joiden makea vesi on parasta hellepaivan janojuomaa.

kokonainen huachinango 


pulpo al diablo eli paholaisen mustekala chilisoossissa

tacos al pastor de pescado eli kalatacot, La Sirena Gorda

salaatti valkosipulissa paistetulla kalafileella, La Sirena Gorda

Seilasimme lautalla Las Gatasin rannalle, joka oli taydellinen snorklailuun. Lahdin paikallisen snorklailijan kanssa tutkimaan rantojen antia mika olikin aika rikasta: kaveri etsi minulle elavan merihamahakin, jota sain pidella kadessani. Seuraavaksi han ui kiinni pallokalan ja antoi sen minulle. Kalaparka oli pulleaa poikaa kunnes paastin sen jatkamaan uiskentelujaan. Snorklailun hatkahdyttavin kohde oli mereen upotettu 8 -metrinen Jeesus -patsas, jonka ymparilla varikkaat kalat parveilivat.

puffer fish! kuva taalta

playa Las Gatas

Katja ja kukkiva ananas
 Liideltiin myos Zihuatanejon ylla.

Elina lahtee nousuun


whii!

Vaikka rannalta palaa aina taysin rentoutuneena ja levanneena niin "normaalielamaan" paluu tuntuu haastavalta. Loiventavana arkeenpaluu-aktiviteettina toimii vaikkapa makirullien pyorittely ja niinpa perinteisen sunnuntailounaan poytaan katettiin herkkuja japanilaisittain. Katjakin paasi samalla eroon sushineitsyydestaan ja maistelemaan uusia, ei niinkaan meksikolaisia makuja mutta silti.

sushin kyytipojaksi Oxxon karpaloFinlandiaa. Katja tykkas.
illalla kiipeiltiin vuorille katselemaan Querétaroa
Kaytiin maanantaina paivareissulla San Miguelissa, joka oli ihanan tyhja viikonlopun juhlijoiden jaljilta. Kiertelimme kauppoja ja autoin Katjaa haastavassa tuliaisten metsastyksessa. Mies kadulla kauppasi huiveja 350 pesolla, ja lopulta sain tingyttya kaksi kappaletta tuohon hintaan. Luulin olleeni ovela kunnes Querétaroon paastyamme naimme kojussa samoja huiveja 100 pesolla. Aina ei voi voittaa.

San Miguel de Allende


"tankki tayteen ysivitosta?"

Viimeisen illan kunniaksi varattiin poyta Maria y Su Bicista, jossa syotiin tlayudaa heinasirkoilla, sopeja cochinita pibililla ja erilaisilla moleilla. Herkkua!

kilin kolin!

loydettiin mollamaijat

kylmaa iltaa lammitti kulaus mezcalia

Katjan ensikosketus Don Amadon micheladaan
Tata siis mahtui kahteen viikkoon Meksikossa. Paljon, mutta silti vain murto-osa kaikesta siita mita taalta loytyy. Uskoisin ja toivon, etta kokemus oli monipuolinen, hauska ja yllattava! On aina mukava saada kavereita kylaan eli kun alkaa kylmyys tai huonot kelit riivaamaan niin tanne vaan!

oikeaoppinen taconsyontitekniikka