lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulun viettoa


Aattoiltaa vietettiin anoppilassa. Ensimmäisenä ohjelmanumerona oli posada, joka on ilmeisesti jouluperinne lattari -ja/tai katolisissa maissa. Sitä seurasi lasten lemppariohjlema eli piñatan rikkominen. Itsehän iskin piñataa niin että puukalikka halkesi kahtia ja piñata pysyi yhtenä kappaleena, hups.



Tässä perheessä joulun vietto alkaa todella myöhään, joulupöytään päästiin vasta noin 11 aikoihin illalla. Junnu hyytyi jo puoliltaöin ja lahjat jäivät hänen osaltaan seuraavaan aamuun. Syötiin Jorgen äidin ja minun valmistamia jouluherkkuja. Lopuksi vielä keräännyttiin kuusen ympärille avaamaan muutama paketti.


Aamuvarhain Junnu alkoi repiä paketteja auki. Tyyppi on edelleen obsessoitunut The Cars ja moottoripyörä -aiheisilla leluilla ja tilpehööreillä. Sitä oli siis saamansa! Mummolta tuli rullaluistimet ja täti ja setä lahjoittivat myös uuden koulurepun.


Meillä hoidossa oleva työkaverin koiranpentu oli myös mukana joulunvietossa. Hän osaa olla enkeli, mutta usein myös hermojani koetteleva piski: kasvimaani on lempipaikkansa pyöriä, rypeä ja kaivaa. Pinaattini ovat jo siirtyneet kasvamaan vehreämmille (ja koirattomille) niityille, niisk.

Herra Hyde vs. Tohtori Jekyll:




Leppoisa joulu kerrassaan. Tänään harrastimme taas maaseutumatkailua ja eilen tein mahtavan uuden löydön centrossa: Las Fantasias Miguelin Ihan uskomatonta, että olen asunut täällä jo yli kolme vuotta enkä ollut kuullutkaan koko paikasta! Käsitöiden ja taiteiluhommien rakastajana tämä paikka on kuin paratiisi ja mukaani lähtikin säkillinen taiteilutarvikkeita.


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulu on taas!


Hitsi, tänään on jo jouluaatto! Lahjat on jo paketoitu (ne ainoat kaksi, Junnulle tietenkin) ja joulusafkat viittä vaille valmiina. Tämä on neljäs jouluni täällä ja joka kerta on yhtä vaikea päästä joulufiilikseen. Kiitos pinttyneen mielikuvani lumisesta ja pakkasen puremasta joulusta Suomessa, täällä  plussa-asteissa ja ikivihreiden palmujen keskellä joulu tuntuu samalta kuin mikä tahansa vapaapäivä.


Torstaina oli koulun joulujuhla. Jokainen luokka esitti shown siitä miten joulua vietetään eri puolilla maailmaa. Oli saksalainen, jenkki, venäläinen, brasilialainen ja japanilainen tietenkin suomalainen joulu. Ekaluokkalaiset tekivät suomalaisen tanssin joulupukki matkaan jo käy -laulun mukaan, kansallispuku päällä ja tonttulakit päässä.


Jokainen luokka oli vastuussa oman maansa ständistä, jossa tarjoiltiin maakohtaisia faktoja joulunviettoon liittyen sekä tietty ruokamaistiaisia. Itse avustin suomiständin järjestäjiä, jotka olivat loihtineet ihan mahtavat suomisafkat! Yksi mammoista oli väsännyt jopa glögiä. Meni kuin kuumille kiville eikä todellakaan tullut mitään Kumman Kaa rusettiluistelukohtaus -flashbackia (v*ttu tää on mehukattia!) vaan oli tehty ihan punkusta ja vodkasta. Mietin oliko etiketin mukaista tarjoilla alkomahoolia koulun tapahtumassa mut eipä kukaan näyttänyt välittävän. Anyway, lapsille ei ollut glögitarjoilua.


Perjantaina järkkäsimme koko koulun henkilökunnalle joululounaan. Teemana oli Minty Cool Christamas ja koristelimme salin vintage -kamalla.


Menuulla oli taquiza eli tacoja eri täytteillä. Kanaa, possua, nopalea ja possunanhkaa eri soosseissa.


Jälkkäripöytä koostui minttusuklaa -minimuffareista, marengeista, pienistä lahjapaketeista täynnä erilaisia makeisia.


Ja nyt lähdemme joulunviettoon anoppilaan, jossa luvassa taas enemmän ruokaa kuin armeija pystyy syömään, piñatan tuhoamista ja pakettien repimistä.

Ihanaa joulua kaikille sinne Suomeen!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Vieläkö on villihevosia?





Tämä aamu alkoi reippaasti pyöräretkellä Cimatarion kansallispuistossa. Eilisen sateen jälkeen aamu oli kostea ja hämyinen.


Kapusimme huipulle asti, radio -ja TV-mastojen äärelle, joiden valoja makuuhuoneemme ikkunasta tiirailen iltaisin. Huipulle vie 9 kilometrin pituinen, kivinen ja mutkainen tie. Sen taittaa noin tunnissa kuvaustauot mukaanlukien.






Olen aina asunut jonkun nyppylän juurella -kotikylässäni, opiskelukaupungissani ja nyt täällä. Rakastan kiivetä huipulle ja ihmetellä avautuvaa maisemaa. Sen suuruuden edessä tajuan miten pieni olenkaan, vain pienen pieni yksityiskohta valtavassa kokonaisuudessa.

Tässä kuvaa molemmista suunnista. Huipulta:


Ja kotoa huipulle:


Lehmät, pupujussit ja ketut ovat tuttu näky puistossa, mutta yhtäkkiä kohtasimme hevoslauman.



Niin hevoset kuin mekin yllätyimme tästä kohtaamisesta. Kummatkin pysähtyivät ja jäivät vain toljottamaan paikalleen. Hetken tuijottelun jälkeen ne lähestyivät ja me väistimme pusikkoon.


Kun nämä valtavat olennot ravasivat ohitsemme päähäni pamahti samantien soimaan otsikon biisi.


Ja siitäpä asti se on soinut repeatilla päässäni. En tajua mistä muistini pölyttyneestä ö-mapista tämä tupsahti. Kotiin päästyäni etsin biisin Youtubesta ja nyt olen kuunnellut sen ainakin 10 kertaa.


Vieläkö on villihevosia?
Ja vieläkö jossain mustalainen
laulaa ja tanssii mustalaisnainen?
Vieläkö iltanuotiolla kitara soi?

lauantai 13. joulukuuta 2014

La rosa más bella


Qué bonitos ojos tienes
debajo de esas dos cejas



Ellos me quieren mirar
pero si tu no los dejas ni siquiera parpadear


P8030157

Malagueña salerosa,
besar tus labios quisiera
y decirte "niña hermosa"

P7200093

Eres linda y hechicera
como el candor de una rosa


P9040764

Si por pobre me desprecias
yo te concedo razón



No te ofrezco riquezas,
te ofrezco mi corazón


P7190069

Te ofrezco mi corazón
a cambio de mi pobreza

Kotona


Viime vuonna Michiganissa ollessamme pohdin sopeutumista ja sitä kuinka voin tehdä kotini minne tahansa. Alkuajat hotellissa asuessa tuntuivat oudolta - kuin olisi ollut jatkuvasti kylässä tai jonkun toisen kämpässä. Mikään ei tuntunut omalta tai kotoisalta. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että väliaikainen paikkakin voi oikeasti tuntua kodilta, jos sille antaa mahdollisuuden. Ulkoisilla puitteilla tai esineillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä.

Jotkut paikat tuntuvat jotenkin niin kotoiselta heti alkuunsa kun taas toisiin paikkoihin lämpenen hitaammin. Michiganille lämpenin hitaasti kun taas Meksikoon saapuessani tuntui samantien, että olin tullut kotiin. Jokin tässä paikassa veti minua puoleensa ja sai minut jäämään.

Uskon, että koti on ensisijaisesti oman pään sisällä. Mikä tahansa röttelö saa tuntumaan kodilta jos osaa arvostaa sitä mitä on ja tuntee olonsa kotoisaksi omissa nahoissaan. Toisaalta luksuskämppäkään ei tunnu kodilta jos sydän on muualla.

Oma henkinen kotini on tällä hetkellä Meksikossa. Vaikka toisinaan haikailen asioiden perään Suomessa niin harvoin oikeasti ikävöin mitään vaan keskityn nauttimaan sen hetkisestä ympäristöstä ja ihmisistä.

Fyysinen koti on kuin kirsikka kakussa. Se saa oikean paikan tuntumaan vielä oikeammalta.

Asioita, jotka saavat minut erityisen iloiseksi tällä hetkellä:

Aamukahvit takapihalla kera hyvän kirjan


Täysi hedelmäkori


Tämä papaija, maailman makein yksilö


Jokapäiväinen lounastauko kotona


Tuparilahjaksi saatu vessanpeili


Oman maan minikurpitsat


Tuoreet käsintehdyt tortillat


Naapurustomme treenipaikka


Pieniä kirsikoita kakussani.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Joululoman fiilistelyä


Olen laskenut viikkoja ja päiviä tulevaan joululomaan. Nyt se sitten on vihdoin edessä viikon päästä. Huh!

Viime päivät ovat olleet aika tylsiä ja hiljaisia duunin puolesta. Tuntuu kuin koko maailma olisi jo lomamoodilla eikä ketään voisi vähempää kiinnostaa työnteko. Edessä häämöttävät 18 ihanaa vapaapäivää, jotka aion käyttää tehokkaasti rentoutuen.

Meillä oli suuriakin suunnitelmia tälle lomalle, mutta kukin vuorollaan ne kariutuivat milloin mihinkin motiiviin. Pyöriteltiin pitkään mielessämme Kuparikanjoneille matkustamista Pohjois-Meksikoon, mutta päätimme lykätä reissua toistaiseksi. Ottaen huomioon maan viimeaikaiset poliittiset hässäkät ja mielenosoitukset tällä hetkellä ei ole kovin fiksua matkustaa autolla ainakaan mihinkään pohjoisen osavaltioihin tai Guerreroon tai Michoácaniin. No way.

Joten joululomani agendalla on relaamisen lisäksi jopa kaksi asiaa: vallata vihdoin ja viimein Bernal, joka on ymmärtääkseni on kolmanneksi korkein kivi tällä planeetalla. Tuosta on ajettu monet kerrat ohi matkalla Sierraan, mutta koskaan en ole kivelle kiivennyt. Tämän loman aikana otan itseäni niskasta kiinni asian suhteen!

Toinen joululomaprojektini on joululahjat. Tänä vuonna aion tehdä salsaa ja pullottaa sen söpöihin pikku puteleihin, joihin teetän omat etikettini. Lahjoitan niitä sitten kavereille ja Jorman perheelle ja sukulaisille. Meksikolaisen salsan sijaan aion tehdä srirachaa, jota olen jo jonkin aikaa kotonakin tehnyt. Eilen toin maistiaisia työkavereille ja kaikki (yhtä valkosipulin inhoajaa lukuunottamatta)  rakastuivat tulisenmakeaan salsaan.


Terveisiä pirun kylmästä toimistosta! Täällä sitä päivät pitkät istuskellaan takki päällä, pipo-huivisysteemillä ja hanskat kädessä.