perjantai 20. heinäkuuta 2012

Parte dos eli seikkailut osa 2

Tädää! Aika elvyttää blogi henkiin uusilla seikkailuilla! Seitsemän kuukautta on vierähtänyt hurjan nopsaan ja tässä kaikessa hiljaisuudessa olen järjestellyt asioita siihen malliin, että Mehikon seikkailut jatkuvat 7.9.2012 eli tasan seitsemän viikon päästä. Jeh!

Tavoitteeni tämän reilun puolivuotisen ajan jonka nyt Suomessa olen viettänyt oli käydä Laurean puuttuvat kurssit sekä aloittaa opparin teko. Vaikka tämä missio tuntui toisinaan lähes ylitsepääsemättömältä jollain ihmeen konstilla onnistuin suorittamaan kaikki kurssit ja opparikin on jo hyvällä mallilla. Näin ollen voin lähteä hyvillä mielillä matkaan!

Tällä kertaa reissuni agendallani on suorittaa viimeinen työharjoittelu ja siihen liittyen opparini. Ideaali paikka olisi pieni ekomatkailukohde Sierra Gordan vuoristoalueella. Muutama potentiaalinen kohde on jo vastaillut sähköpostitiedusteluihini, mutta kuten aina, mikään ei ole varmaa kunnes olen itse paikan päällä. Katsotaan mihin sitä päädytään..


Nyt edessä on vielä viimeinen puristus töiden ja paperihommien parissa ennen kuin British Airways lennättää minut Lontoon kautta vanhaan kunnon D.F:een. Toivottavasti tämä lafka osoittautuu luotettavammaksi kuin viimekertainen lentoyhtiön irvikuva, Iberia..muistelen siis viimekesäisiä tapahtumia liittyen lentolippujemme vaihtoon..hrrr... Ensimmäisenä tehtävänäni lentokentälle saavuttuani on karaista vastustuskykyni  kumoamalla litran michelada ja nauttimalla tacoja likaisimmasta katukojusta eli suoremmin sanottuna hankkia ruokamyrkytys ja päätyä sairaalaan. No ei, jospa tällä kertaa jättäisin päätacot ja chicken wingsit väliin ja näin välttäisin turhat sairaalavisiitit..

Paras fiilis on se kun ostaa lentolipun, tietää varmasti lähtevänsä ilman kunnon suunnitelmaa ja hajua siitä mihin sitä loppujen lopuksi päätyy ja mitä tekemään. Vaikka en täysin tuntemattomaan paikkaan olekaan menossa niin tällä hetkellä tunnen samoja fiiliksiä kun ensimmäisellä kerralla ennen lähtöä: epätietoisuus tulevasta, se kutkuttava tunne ja jännitys kun elämä heittää tiukkoja tilanteita ja niihin joutuu mukautumaan ja vastaamaan parhaansa mukaan...ihanin tunne maailmassa!

Näissä tunnelmissa tänään, katsotaan miten 1,5 kuukauden päästä kun lähtö on käsillä.. adiós!