Saalistaja

Luna on maailman suloisin murmeli kun se vetää unta palloon päiväpeiton päällä.

Mutta kun se herää...


Saalistushimo iskee välittömästi. Luin jostain, että ensimmäinen asia, jota kissat haluavat tehdä herättyään on saalistaa. Yleensä uhriksi joutuvat meidän varpaat, kädet tai mikä tahansa peiton alla liikahtava asia haha.

Hyvä juttu on se että Lunan saapumisen jälkeen tässä talossa ei ole ollut yhden yhtäkään ötökkää, sillä hän imuroi lattiat systemaattisesti etsien mitä tahansa liikkuvaa: kärpäsiä, hämiksiä, cochinilloja, heinäsirkkoja, muurahaisia… Kaikki kelpaa.

Meillä on pieni kissaimuri ♥

Kevät tulee (ja flunssa)

Lauantaina oli poikkeuksellisen kuuma päivä. Taidettiin päästä peräti 30°C:n ja kämppämme kuumeni nopeasti porottavan auringon alla. Tuntui kuin saunassa olisi ollut ja päätinkin sitten treenailla kotona puolialasti ikkuna auki ja lähteä sen jälkeen ulos heilumaan shortseissa ja topissa.

Eipä olis pitänyt. Nyt makaan sängyn pohjalla kaktus kurkussani. Nenä vuotaa kuin hana ja olo on todella tunkkoinen. Käväisin heti aamusta töissä hoitamassa pari juttua, jotka olin jo sopinut tälle päivälle. En kuitenkaan viitsinyt jäädä tartuttamaan muita, joten painelin fruterian ja apteekin kautta takaisin kotia.

Apteekista etsiskelin jonkinlaista Finrexin -tyyppistä jauhejuomaa, mutta en löytänyt. Sen sijaan ostin täällä suosittua lenssulääkettä, Broncolin -siirappia, joka on sekoitus hunajaa, yrttiuutteita, mehiläisen siitepölyä, eukalyptusta ja mentolia. Sitä sekoitetaan teehen tai vedetään suoraan lusikalla naamariin. Herkkua.


En tiedä auttaako C-vitamiini oikeasti flunssan torjumiseen varsinkaan kun sen on jo saanut. Päätin kuitenkin ostaa fruteriasta tuorepuristettua appelsiinimehua ja muutaman verigreipin aamupalaksi.

Toinen suosittu meksikolainen flunssatroppi on limemehu hunajalla. Eli siis puristetaan muutaman limen mehut ja siihen sekoitetaan pari lusikallista hunajaa ja sitten vaan kurkusta alas. Ostin myös kurkkukipua lievittäviä karkkeja. Ei ne varmasti paranemista edista mutta ainakin kurkku ja kieli turtuvat ihanasti.


Ensi maanantaina aloitan (vihdoin!) vetämään suomen kielen peruskurssia neljälle meksikolaiselle. Pienen ajan sisällä nämä neljä henkilöä kyselivät suomen kielen kurssien perään ja olin aluksi että ei me täällä opiskella suomea vaikka suomalainen koulu ollaankin mutta pienen pohdinnan jälkeen  päätin no hitto, miksei? Koulun omistajakin antoi luvan käyttää koulun tiloja tuntejani varten, joten missä pidän tuntini -ongelmakin ratkesi kertaheitolla. Katsotaan miten opettajan hommat sujuvat!

Kohti tuntematonta vaiko tuttua ja turvallista?

Nythän on niin, että mitä todennäkoisimmin tämän vuoden puolella tulemme vaihtamaan maisemaa Jorman ja Lunan kanssa. Jorma haki opiskelemaan maisterintutkintoa muutamaan suomalaiseen yliopistoon, odottelemme vielä vastausta toukokuuhun asti. Hän sai myös duunitarjouksen Detroitiin, tällä kertaa kahdeksi vuodeksi sisältäen viisumi, -asunto, -jne. -hommat hälle ja itselleni. Mikäli yliopistosta tulee kielteistä vastausta on aika varmaa, että tiemme suuntaa kohti Michigania kesäkuussa.

Entäpä jos sattuisi niin hyvä munkki että voitaisiin valita? Valinnan tekeminen Suomen ja Michiganin väliltä tulisi olemaan vaikea. Siksi olisikin helppoa, että jompikumpi suunnitelma kariutuisi itsestään niin että olisi vaan mentävä sinne mihin tie vie. Vastuu päätöksen tekemisestä ja siinä pysymisessä ei itselleni ainakaan ole mikään helppo juttu. Mutta jos ja kun valinnan aika on, se on tehtävä pikaisesti. Kohti tuttua ja turvallista Suomea vaiko uutta ja (lähes) tuntematonta Yhdysvaltoja?



Aloitimme kartoittamaan molempien vaihtoehtojen plussat ja miinukset. Tällä hetkellä tilanne on tasan, damn.

Gringolandia houkuttelee meitä molempia siinä mielessä, että se olisi uusi seikkailu molemmille. Suomessa olisi toki perhe ja kaverit, kaikki tuttu ja turvallinen. Kysymys kuuluukin: kumpaa haluamme?



Äh, ehkä vaan ratkaistaan tämä heittämällä kolikkoa.

Hetkiä

Elämällämme on tarkoitus

Ja joka hetkessä kauneutta

Emme ole automaatteja

Virhelyöntejä ruudulla

Sanat: Samuli Putro

Puente

Tänään on puente eli pitkä viikonloppu, kiitos vaan Meksikon perustuslain vuosipäivän. Maanantai, joka tuntuu sunnuntailta - ihan parasta. Yksi päivä lisää löhöämistä, näpertelyä ja rentoilua.


Nukkumisen ja hengailun lisäksi viikonloppu on pitänyt sisällään:




Kissapainia. Luna on jo ystävystynyt naapurin Kittyn kanssa. Alkuvaihe oli vähän vaikea, mutta nyt he ovat jo ylimpiä ystäviä. Aina kun avaan takapihan oven Kitty loikkaa aidan yli tervehtimään Lunaa ja siitä syntyy sellainen ralli että jos meillä olisi mattoja ne olisivat pahemman kerran rutussa ja rullalla.


Catwalk -rakennusprojekti. Ja kolme viikkoa sitten kun hihittelin sille, että rakensimme raapimapuuta ja nyt sitten tämä. Kaikesta sitä itsensä löytää. Näköjään sitä tekee mitä tahansa lemmikilleen.



Rakensin myös tällaisen naulakkosysteemin hatuille ja laukuille. Olin jo kyllästynyt että ne olivat rutussa ja sullottuina kaappiin. Hioin ja lakkasin puupalan ja laitoin siihen löytämäni käsintehdyt metalliset koukut. Mustat ja mattapintaiset koukut näyttävät kivalta tummaa puuta vasten, kunnon rancho -tyyliin.




Kun olin päässyt puuhommissa vauhtiin niin näpertelin telineen koruilleni. Joululomalla innostuin tekemään chaquira -koruja ja kaikki tekeleeni olivat muovipusseissa yhdessä solmussa. Nyt koitti kuri ja järjestys prkl.


Suomituliaisia tietty. Hapankorput valkosipulivuohenjuuston, kurkun ja tomaatin kera. Rousk rousk rousk. Voisin syödä koko paketin, mutta yritän olla säästeliäs koska ken tietää milloin seuraavaksi saan hapankorppulähetyksen.