torstai 29. marraskuuta 2012

Retki luomutilalle

Viime sunnuntaina La gallina verden vihannestoimittaja, Hacienda Purisima de Jalpa, järkkäsi tutustumiskäynnin Vihreän kanan henkilökunnalle ja asiakkaille. Tila sijaitsee lähellä San Miguelia, Guanajuaton osavaltiossa ja matkaa sinne kertyi huimat 45minuuttia.

Luomuvihannesten kasvatus on tämän mestan sivubisnes. Suurimmat tulot tulevat rikkailta jenkkituristeilta, jotka vuokraavat tämän monen hehtaarin kokoisen alueen itselleen jopa viikkokausiksi, nauttivat auringosta ja tekevät shoppailureissuja läheiseen San Migueliin. Tämä hacienda eli suomeksi google translatin mukaan "karjatila" oli varsin kaunis ja rauhallinen paikka, jossa varmasti hermo ja sielu lepäävät. Hyvästi kiire ja murheet!

tuoksuvat laventeli-istutukset

opaskoiramme Dorada


appelsiinisesonki on kuumimmillaan

450 -vuotias jukkapalmu
Saavuimme Vihreän kanan omistajan, Matin, ja hänen poikansa Santiagon kanssa perille ensimmäisinä kello 12, juuri kun kierroksen piti alkaa. Pian paikalle ryntäsi kuitenkin enemmän jengiä, lähinnä lapsiperheitä ja niinpä saimme kierroksen käytiin noin 20-hengen voimalla.

Kiesimme ensin tilan omistajan kanssa pikkuisilla pelloilla, joilta löytyi tomaattia, varsiselleria, mangoldia ja lehtikaalia. Kierroksen aikana bongasin monenlaisia yrttejä, tomaattia, porkkanoita, punajuurta ja erilaisia chilelaatuja.


pinkki -ja keltavartiset mangoldit 

salaattia salaattia!

punajuuret tai retiisit
 Rehujen lisäksi tilalta löytyi myös suloisia pikku elukoita.




Hevosiakin löytyi. Omistaja kertoi, että he järjestävät vierailleen ratsastusretkiä ympäröivillä vuorilla. Olen unelmoinut vuorilla ratsastamisesta jo sen verran kauan, että pakko päästä pikapuoliin kokeilemaan. Viime kerrasta on jo vuosia ja silloinkin taisin lentää komeassa kaaressa pollen perän yli ruusupuskaan. En vaan osaa. Ehkä voisin opetella.




pallokaktus eli biznaga 

ruukkupääkaktus eli pothead cactus





 Tila sijaitsi pikkuisen järven rannalla. Pakko kehua kuinka puhtaalta ja kirkkaalta vesi näyttikään - yleensä järvet täällä tuppaavat olemaan täynnä roskaa, saasteita ja rikkakasveja. Näissä vesissä omistajan mukaan uiskentelee monenlaista kalalajia ja monet vieraista käyvät ongella. Kanootteja löytyi myös.


muinainen akvedukti



Piknik -eväät maistuivat varsin herkkullisilta näissä puitteissa. Kiireessä olin ottanut mukaani vain ananasta ja pähkinöitä, joten iski pienoinen eväskateus kun muut vetelivät muffinsseja, voileipiä, salaattia ja bisseä.

Viiden tunnin kierros meni uskomattoman nopeasti. Oli mukava nähdä ja oppia luomuviljelystä ja ennen kaikkea nähdä mistä se lautaselle päätynyt salaatinlehti onkaan peräisin - asia, jolla turhan harva kuluttaja vaivaa päätään. Tästä visiitistä inspiroituneena päätin aloittaa parvekepuutarhan eli ostinpa centrossa sijaitsevasta pikkuputiikista luomutaimia, kahdenlaista salaattia, basilikaa ja minttua, hintaan 30 pesoa kappale.

laatikollinen herkkua, takana chilen, mustapavun ja korianterin taimet

Munat meksikolaisittain vai meksikolaiset munat?

Tässäpä oiva aamiainen, lounas ja iltapala: meksikolainen munakokkeli. Tätä löytyy jok'ikisestä aamiaismestasta ja varmasti hyvin monen meksikolaisen aamiaspöydästä. En ole varma onko syy siinä, että tämän herkullisen kokkelin salaisuus piilee Meksikon lipun värejä edustavissa kasviksissa, vaiko yksinkertaisesti siinä, että kaikkia raaka-aineita on aina saatavilla huokeaan hintaan. Oli miten oli, esittelenpä teille herrat...


Tämän keittiön kovin kolmikkko! Näistä syntyy monenlaisia herkkuja... Jossei rakkaasta lähikaupastasi löydy serranoa, käytä jalapeñoa tai muuta vihreää, tuoretta chileä.


Ensi viikolla juhlitaankin jo Suomen itsenäisyyspäivää. Sen kunniaksi työnnän käteni ruisjauhoon ja kauhani riisipuuroon ja matkaan mielessäni koti-Karjalan kunnaille. Tämä iltapäivä sujuu siis karjalanpiirakanpaistohommissa. Adios!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kärsivällisyyskoulussa

Yritän aina kaivaa niistä kaikkein kurjimmistakin asioista sen kultaisen reunuksen, jonka avulla kaikki epämukava ja mielipahaa aiheuttava muuttuukin yhtäkkiä opettavaiseksi kokemukseksi tai loppujen lopuksi johtaa edes jonkinlaiseen positiiviseen tulokseen. Nyt olen kuitenkin tainnut kohdata voittajani. Se on vaarattoman näköinen ja suhteellisen pieni ulkoiselta olemukseltaan, mutta sen mahtia ei parane vähätellä; nimittäin Meksikon maahanmuuttovirasto. Tähän äärimmäisen epäorganisoituun byrokratian ja ikuisen paperisodan pyhättöön olen tuhlannut järjettömät määrät aikaa, energiaa ja rahaa, jotta saisin tallustella näitä ihania katuja pelkäämättä että poliisisetä nappaa hihasta ja heittää paperittoman pikku clandestinan putkaan häpeämään.

jonon jatkoksi muiden laittomien maahanmuuttajien kanssa? kuva täältä


Siitä lähtien kun saavuin (2,5kk sitten) olen käynyt säännöllisesti kysymässä ohjeita kuinka minun tulisi toimia, että saisin uusittua viisumini joka vanhenee 23.11.2012 eli kahden päivän kuluttua. Proseduuri on aina sama: virkailija pyytää viisumia ja passia, tarkastaa, vilkaisee tietsikan ruutua, kilauttaa kaverille tai feisbuukkaa, kysyy yleisöltä "hei pitäiskö tälle kaverille antaa viisumi?", raapii päätään ja lopulta heittää tiskiin paperin jossa listataan kaikki tarvittavat dokumentit viisumini uudistamista varten. Selväpyy. Mutta uudistaminen ei käykään päinsä koska olen ollut poissa Meksikosta yli 4kk ILMOITTAMATTA. Eli kun Suomessa koitti huhtikuu minun olisi pitänyt lähettää Meksikoon kirjallinen ilmoitus, että jäänkin hieman pidemmäksi aikaa kotimaahani. Totta hitossa mieleeni tulee ilmoittaa tällaisia tuikitärkeitä faktoja varsinkin kun niistä ei ole etukäteen mainittu sanallakaan. Tämän johdosta voimassa oleva opiskelijaviisumini ei olekaan enää voimassa ja joudun toimittamaan nipun dokumentteja ja itse kirjoittamani kirjeen, jossa anon ja rukoilen että saisin viisumilleni jatkoa. 

Kaksi viikkoa eteenpäin, kun minulla vihdoin on kaikki dokumentit alkuperäisinä ja allekirjoitettuina palaan takaisin nöyränä ja kärsivällisenä. Olen itsevarma ja toiveikas siitä, että tällä kertaa minulla on kaikki dokumentit, minulta ei voida pyytää mitään ylimääräistä tai vaikka pyydettäisiinkin, minulla olisi paperi ja todistus joka tilanteeseen ja vielä viisi varakopiota kustakin paperista. Tällä kertaa en antaisi tämän jättimäisen puskutraktorin jyrätä ylitseni, vaatien lisäselvityksiä, joita minulta ei aiemmin ole edes pyydetty. Kun kärsivällisen jonotuksen lopuksi pääsen luukulle ja ojennan dokumenttini niin virkailija toteaa: "Tänään astui uusi laki voimaan, jonka vuoksi kaikki dokumentit, hakemukset jne. joissa on tätä päivää vanhemmat päiväykset EIVÄT OLE ENÄÄ KELVOLLISIA." Pum. Täydellinen knockout. Virkailijatyttö jatkoi jaarittelua, mutta kaikelta vihaltani ja pettymykseltäni en enää kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa vaan kuvittelin kuinka helpottavaa olisi hypätä tiskin toiselle puolelle kokeilemaan lucha libre taitojani. Nyt ymmärrän miksi asiakkaan ja virkailijan välissä on luodinkestävä lasi ja miksi aseistetut vartijat päivystävät ovensuulla.

No mitäs nyt sitten? Kaikki dokumentit uusiksi tuoreilla päiväyksillä, uusi viisumihakemus ja selvitys siitä miksi olen aloittanut työharjoitteluni ja muuttanut viimevuotisen Meksikon osoitteeni toiseen ilmoittamatta aiemmin. Mutta tämä ei tietenkään riitä. Koska viisumini ehtii vanhentua jokatapauksessa ennekuin saan uuden, joudun maksamaan laittomasta oleskelusta sakkoa sekä uuden viisumin hinnan, yhteensä noin 4000 pesoa. 

Väkisinkin tulee mieleen kuinka olen ikinä kehdannut valittaa Kelan tavasta hoitaa asioita hitaasti ja hankalasti.Tämän kivi-paperi-sakset pelleilyn keskellä ikävöin nettihakemuksia ja puhelinpalveluita pitkällä ja kalliilla jonotusmaksulla. 

Taisto viisumin saavuttamisesta jatkuu...sillä välin lohduttaudun lukemalla blogia, johon on koottu tositarinoita mm. Meksikon oikeusjärjestelmän ja muiden virallisten systeemien kuten maahanmuuttoviraston toimivuudesta. Epätoivon hetkellä vertaistuki on paras apu. Hazme el chingado favor, por favooor...

torstai 15. marraskuuta 2012

Pakollinen pastakokeilu ja katsaus 90-luvun meksikolaisiin ruokalehtiin

Tässä kun on nyt kuusi päivää tullut vietettyä sisätiloissa, lähinnä sängyn pohjalla maaten, jalka ylöspäin seinää vasten nojaten, niin on ollut yllättävän paljon aikaa LUKEA. Syy sängyn pohjalla makaamiseen ei ole ainoastaan laiskuus, vaan leikkaus. Ei mitään kuolemanvakavaa kuitenkaan - viime lauantaina pääsin vihdoin ja viimein eroon jalkapohjassani kasvaneista syylistä, joiden tilalla on tällä hetkellä kaksi kaunista reikää. Tästä huvista saan huitoa kainalosauvoilla 4-5 viikkoa ja laittaa myös salijäsenyyden jäähylle. Ei hyvä juttu ollenkaan...

Olen myös katsellut netistä dokumentteja salaliittoteorioista, ruoasta, tulevaisuudesta, ayurvedasta, pyromaniasta, shamanismista ja ties mistä jännittävistä aihepiireistä. Duunia varten olen googlaillut jouluisia reseptejä, kääntänyt ohjeita espanjaksi ja pohtinut mistä ihmeestä taikoisin kaakaomassaa -ja voita raakasuklaan tekoa varten. Luulisi, että täältä päin maailmaa kyseisiä tuotteita löytyy helposti mutta ei. Kaupan hyllyt tursuavat Hersheyn ja Néstlen patukoita ja Abuelita -sokerikaakaojauhetta mutta mistä löytää kunnon suklaata? Sattumalta netin syövereistä löytyi muutaman suklaan tuottajan yhteystiedot Chiapasin osavaltiosta. Täytyy kai lähteä sinne asti hakemaan tai pistää tilausta sähköpostin välityksellä. Ehkä Meksikon postipalvelun nopeudella saisin tarvikkeet jouluksi 2013.

Avocadopastasta on jo kehkeytynyt aikamoinen hitti ja täällä avocadon, chilen ja limen luvatussa maassa katsoin velvollisuudekseni valmistaa oman versioni tästä ihmepastasta. Jostain kumman syystä vaikka avocado onkin yksi lempi hedelmistäni ja olin kyllä kuullut ja nähnyt reseptejä, en ollut aiemmin sitä älynnyt valmistaa kunnes kämppikseni, Elina, noin kuukausi sitten ehdotti, että josko tehtäisiin sitä illalliseksi. Ja ai miten hyvää se olikaan! Jorgekin tykkäsi kovasti vaikka aluksi totesikin, että on kuin söisi guacamolea spagettin kanssa. No niinhän se on, mutta mitä sitten jos maut ovat kohdillaan!

Tänään oli oiva tilaisuus tehdä oma versioni, sillä pöydällä köllötteli kolmen kopla herkullisia, kypsiä avocadoja.

kolme salaista agenttia valmiina toimimaan

Yhdistelin useita eri blogeista löytämiäni reseptejä. Oma lisäykseni tähän olivat herkulliset, Costcon aurinkokuivatut tomaatit ja runsas määrä tuoretta, vahvanmakuista luomubasilikaa. Chile serrano antoi myös mukavasti lisäpotkua, muttei kuitenkaan peittänyt muita makuja alleen.


Eilen Jorgen perheen  luona vieraillessa kyselin josko hänen äidiltään löytyisi hyviä meksikolaisia joulureseptejä. Ja löytyihän niitä parinkymmenen lehden verran. Taisinpa saada kaikki Cocina Fácil -lehden joulupainokset 90-luvun alusta viime vuoteen asti. Vanhat valokuvat ja aikakauslehdet ovat sikäli mielenkiintoisia, että niistä näkee kunkin ajan trendit, mitkä ainekset ja ruokalajit ovat olleet milloinkin in.  Pastatuokion jälkeen aloin tutkimaan mitä lehdet pitävät sisällään.

leppoisaa iltapäivälukemista

Reseptien välissä oli aina toinen toistaan huvittavimpia mainoksia. Tästä alla olevasta telenovela-mainoksesta tuskin jää epäselväksi, että tämän lehden lukijakunta koostuu romanttisista ja draamarikkaista saippuaoopperoita tuijottavista kotiäideistä. Siis ei minusta ainakaan...

Tosirakkautta eli Meksikon Salkkarit

Täällä tykätään kovasti gelatinasta eli jellosta. Itse en ole kertaakaan uskaltanut maistaa tuota markettien kylmäaltaissa hytisevää, sateenkaaren väristä liivatepuuroa. Tunnustan, että olen toisinaan puristellut pikareissa myytäviä yksilöitä ja käynyt tarkkaan läpi ainesosat, jotka ovat vesi, sokeri, liivate ja pitkä rivi keinotekoisia maku -ja väriaineita. En voi ymmärtää mistä sen suosio johtuu...mutta se tuntuu olevan monen herkkua, ainakin näissä lehdissä olevien gelatina mainosten ja reseptien määrästä päätellen.

tiukkaa tavaraa - ei varmasti valu vaikka kuinka haluaisi

kotitekoinen liivatehyytelö -yummyy...

Sitten vanhempiin, 90-luvun alun vuosikertoihin. Näissä lehdissä on paljon yhtäläisyyksiä vastaavien tuon ajan suomalaisten ruokalehtien kanssa. Nostalgisia reseptejä kuten leivitettyjä porsaankyljyksiä ja lihamureketta!  Valokuvaustyyli, värit, kattaukset ja esillepanot ovat lähes identtisiä kun muistelen mummoni tai äitini lehtileikkeistä koottua reseptikirjaa. Vain raaka-aineet poikkeavat jonkin verran toisistaan. Esimerkiksi jouluisessa hedelmäkakussa brandyn sijaan tequilaa. Nerokasta!


niño envuelto eli kääritty lapsi eli kääretorttu

meksikolainen lihapiirakka
Kuvat tässä lehdessä olivat suuria ja kauniita. Reseptitkin olivat aika hienonkuuloisia kuten hummeripiiraat shamppanjakastikkeessa tai konjakkihummeri basilikavoissa.



suklaapallerot

pala kakkua ja kuppi teetä

Taitaa mennä leipomiseksi tämä viikonloppu. Tuhoisa yhdistelmä salijäähyn ja täydellisen liikkumattomuuden kanssa...mutta onhan sekin liikkumista, että heiluu keittiössä jauhopussien ja kulhojen kanssa, eikö?

tiistai 13. marraskuuta 2012

Tiistai-illan luontokatsaus

Ravintoketju on jännä asia. Pienet syövät isot, vahvat hakkaavat heikot, nopeat syövät hitaat. Viimeinen sääntö pätee ainakin tässä ruokakunnassa varsin hyvin.Viime viikolla Elinan kanssa aamulla herätessämme himoitsimme edellispäivän mustikkapiirakan tähteitä, mutta ruokakunnan kolmas asukki olikin jo aamuvarhaisella ehtinyt hotkaista piiraan aamiaiseksi ja jättänyt vielä tyhjän vuoan jääkaappiin viimeistelläkseen julman yllätyksensä. Voi sitä pettymyksen määrää kun vetäisimme folion pois vuoan päältä ja jäljellä oli vain murusia!

Äsken käväisimme hakemassa tilaamamme ruokatarpeet luomukaupasta. Heti kotiin päästyämme havaitsin nälkäisen ruokakunnan yksilön, Elinan, etsien ruokaa vesi kielellä kaikkia aistejaan käyttäen. Sain todistaa tätä tosielämän luontojännäriä lähietäisyydeltä.

ravintoverkon ylin eliö valmistautuu nauttimaan verkon alemman lajin edustajia

pahaa-aavistamaton saalis havaittu

nälkäinen peto iskee kyntensä uhrinsa rapeaan pintaan

vuohenjuusto-aurinkokuivattutomaatti-punasipuli-basilika ciabattan  viimeiset hetket

Tämän viikon ruokapaketti sisälsi myös maustamatonta jogurttia, vuohenmaitoa, feta-juustoa, vuohenmaito -jocoquea, ohraryynejä ja jälkkäriksi jogurtti-appelsiini-chia-kakkua. 


Ciabattan tuhottuaan ravintoverkon ylin edustaja oli mitä ilmeisimmin jo kylläinen, sillä hän kutsui minut kakkuosingoille tällä kertaa. Olin hyvin otettu tästä jalosta tarjouksesta ja tartuin kernaasti lusikkaan.

reilu kahtiajako

Juuri kesken saaliinjaon, ruokakunnan edustaja, Jorge, kotiutui nälkäisenä pitkän ja energiaa vaatineen salitreenin jälkeen. Hänen pelastuksekseen jääkaapista onneksi löytyi vastatehty ohra-tabbouleh, joten tämän iltainen luontoraportti päättyi siis onnellisesti jokaisen ravintoverkon edustajan kohdalta. Hyvää yötä!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kuumatka

Amigos! Seuraa päivitystä viime viikkojen tapahtumista.

Eli lähinnä duunista...Olen suunnitellut joulukampanjaa, jossa asiakkaille tarjotaan vaihtoehtoisia joulureseptejä painottaen kasvis, raaka,-ja vegaaniruokavalioita, ottaen huomioon allergiat, gluteenittomat tuotteet jne. Kaikki luomusti tottakai.  Siinä sivussa olen harjoitellut Paint Shop Pro:n ja InDesignin käyttöä ja pikkuhiljaa alkaa syntyä ihan kelvollista materiaalia. Tämän rinnalla olen hoitanut joka tiistaisia despensa-tilauksia eli lajitellut hedelmät, vihannekset jne. tuotteet asiakkaille toimitettaviin laatikoihin.

tiistaisin toimistopöytä muuttuu torimyyjän pöydäksi


valmis herkkukori odottamassa noutajaansa. keskellä ruskea-valkoinen möykky, jicama, lempparijuures. 



Viime viikolla huomasimme, että Wal-Martissa raikuvat jo joululaulut ja parkkipaikalle on noussut jokavuotinen "joulupukin paja" eli Lidlin kokoinen halli, johon perheet tungeksivat ostamaan kuumimmat hittilahjat, jotka pian joulun jälkeen päätyvät komeron perimmäiseen nurkkaan ja sitä kautta kaatopaikalle. Tämän kulutustrendin rinnalle hyvinkin tervetullut vaihtoehto on La gallina verden järjestämät työpajat, jossa valmistetaan joulukortteja, koristeita ja lahjoja kierrätysmateriaaleista. Tänään oli ensimmäinen työpaja, jossa askarreltiin kortteja:




nyörejä ja nauhoja

nappeja


valmiita kortteja

omat tekeleet
Ja sitten reissuun! Viime lauantaina teimme päiväretken entisen tulivuoren kraaterille, Rincon de Parangueoon, joka sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä Guanajuaton osavaltiossa.

sisäänkäynti oli 500m pitkän tunnelin läpi

paikallinen heppu pestasi itsensä oppaaksemme tipin toivossa.
Toisella puolella odotti valtaisa, valkoisen (ja haisevan) rikin peittämä kraateri. Maisema oli vähän samanlainen kuin Suomessa ensilumen aikaan. 



Lähdimme kiipeämään vuorelle katsomaan muinaisia luolamaalauksia



hepokattinen
Perille päästyämme huomasimme että nämä "maya-aikaiset luolamaalaukset" olivat lähes olemattomia tai vähintään ovela, hupsujen turistien rahastuskeino. Oli miten oli, mies oli mukava ja avulias, joten annoimme hänelle muhkean tipin ja jatkoimme kraaterin tutkiskelua.

opas esittelemässä "maalauksia"


Alhaalla kraaterissa maisema oli jotenkin avaruusmainen ja karu, kuin olisi kuussa ollut! Kaikkialla vain valkoista rikkiä, pölyä ja onkaloita. Opas kehoitti meitä olemaan varuillamme, sillä pehmeään ja murenevaan rikkiin oli helppo upota ja kerrosten alla saattaisi olla vettä.
















Punainen ja löyhkäävä lätäkkö.




kuusta löytyi myös bisseä...

...ja pieniä sinisiä olioita
Meksikon ensimmäiset, viralliset kuunautit
Jep, ja sitten sunnuntaina Jorgen siskon ja Jose Jr:n vierailun kunniaksi valmistettiin perinteinen Suomi-menyy:

makarooniloodaa

reilulla ketsupilla ja ripauksella chileä. 

mustikkapiirakkaa (ja vaahtokarkkeja?)

lounaan jälkeen siivottiin...

...ja tanssittiin Fröbelin Palikoiden tahtiin.