Kohtaloni

Eu vou sem nenhuma direção

E eu sou, não preciso nada mais

Lua, estrela

Meu caminho, meu destino

Lua, sol, me dá o seu calor

Chuva, o seu olhar 

Que me dá o seu calor, que me dá a direção,

Que me dá o meu valor, que me dá o seu calor

Eu vou, eu vou

Eu sou, eu sou

Sem nenhuma direção

Sanat: Thievery Corporation

Baker on loose

Sisäinen leipurini on päässyt jälleen valloilleen. Kuluneen viikon aikana olen väsännyt taateli-kahvi-suklaakakun sekä suolaisen jämäpiiraan. Kuulostaapa namilta, mutta sitä se oli tosiaan. Ja kaikissa jämäruoissa on tunnetusti vähän sitä sun tätä joten makua riitti. Tapanin päivänä keittelin riisipuurot ja mielessä kävi jopa karjalanpiirakoiden vääntäminen, mutta ruisjauhot loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. Puuro kuitenkin katosi pian parempiin suihin kanelisokerin kera.

Olen hieman p•ska leipuri kun en useimmiten jaksa seurata ohjeita. Inspiraatiota etsin jatkuvasti blogeista, mutta ohjeiden seuraaminen tuottaa hankaluuksia: aina puuttuu joku ainesosa tai hetken mielijohteesta päätänkin lisätä tai jättää jotain pois. Tämän seurauksena syntyy toisinaan mitä kummallisempia tekeleitä ja välillä aivan loisto-oivalluksia, kuten tuo yllä mainitsemani jämäpiiras joka sisälsi pakasteessa kauan odottaneet siitakesienet, kanan rintafilettä, kolmea eri juustoa, nuutuneen purjon, lehtikaalia ja pinaattia.

murea, mehevä, maukas

saalis

Duunikaverilta joululahjaksi saatu irtopohjavuoka pääsi heti testiajoon. Tykkään tehdä piirakat tällaiseen vuokaan, koska lopputulos on tuhti ja kakkumainen. Jo tunnin jälkeen kun olin nostanut piirakan uunista ulos puolet siitä oli mystisesti kadonnut, loput seuraavana aamuna.

Suunnittelen jo uutta quichea tonnikalan kera. Leivontalistalla on myös pekaanipähkinäpiiras, oih. Vielä on lomaa jäljellä, vielä tulee kauniita piiraita…

Jouluja

Vietimme jouluaattoa Jorman perheen kanssa. Ohjelmaan kuului piñatan rikkominen, herkkuja notkuva joulupöytä ja tietenkin lahjojen avaaminen. Ainoana skidinä Junnu sai 90% kuusen alla nököttävistä lahjoista, joista myös 90% oli moottoripyöriä, autoja tai mönkijöitä.

Tällainen oli kolmas jouluni Meksikossa.

piñata oli viritetty takapihalle

Junnu antaa piñatalle kyytiä

Sitten leikittiin uudella pyörällä

viime hetken paketoinnit kotona

ja jälkkäripöydän taateli-suklaa-kahvikakku

On ollut ihanan rentoa lomailua kotona. Ruokailuryhmän tuunausprojekti on edennyt ripeään tahtiin ja viimeistä tuolia viedään jo. Leivottua on tullut myös ahkerasti. Näistä lisää seuraavissa postauksissa.

Ystäväni julkaisi Facebookissa kuvan lumisateisesta Mexico City -Queréraro motarista. Täälläkin on satanut vettä jatkuvalla syötöllä jo kaksi päivää, mikä on ihan ennenkuulumatonta. Asuntomme sisällä hengitys höyryää ja öisin nukun kahdella hupparilla neljään peittoon kietoutuneena. Luontoäiti on näemmä hieman pihalla…

Valkea joulu. kuva Beto

LOMA LOMA!

Vielä tänään painetaan täysiä (tänään kyökin puolella jeejee!) ja huomenna alkaakin sitten loma samalla kun jouluaatto koittaa! En malta odottaa!

Viime viikkojen 11-tuntiset työpäivät ovat koetelleet, mutta toisiamme tsemppaamalla olemme kaikki hoitaneet hommamme hienosti. 8 päivän mittainen loma on todellakin ansaittu.

"työn touhussa"

Ihanaa joulua kaikille sinne koti-Suomeen! Syökää jouluherkkuja ja rentoutukaa. Itse aion nauttia joulupöydän herkuista kaksin käsin.

Pay de elote eli maissikakun suolainen versio

Huh mikä viikonloppu. Selvisimme Foo Fightersin keikasta ja Mexico Cityn ruuhkista hengissä. Pidän itseäni kärsivällisenä ihmisenä, mutta kahden tunnin ruuhkassa istumisen jälkeen hermoja todella koeteltiin. D.F:ssä on kiva käydä, mutta itseäni toistaen: koskaan en siellä asuisi...(koputtaa puuta).

Keikan jälkeisenä päivänä lähdimme joulushoppailemaan Parque Lindavistan ostarille. Kauppakeskus oli niin täynnä, että tuskin liikkumaan pystyi. Bershkan ja Pull & Bearin varmasti jokainen vaatekappale oli heitetty lattialle ja ihmiset suorastaan repivät viimeisiä riepuja toistensa käsistään. Jonot sovitushuoneisiin ja kassalle kiemurtelivat kuin käärmeet joululaulujen raikaessa taustalla iloisesti. Peräydyimme moisesta helvetistä pikaisesti.. Onneksi muutama pikkukauppa tarjosi rauhallisempia shoppailukokemuksia.

hell on earth. kuva täältä

Verinen taisto viimeisistä tuotteista kävi kiivaana jokaisen puodin uumenissa:

I saw it first! kuva täältä

Ja sitten otsikon aiheeseen.Viimekertainen maissikakkuni oli aikamoinen success, joten päätin ottaa saman uusiksi. Tälla kertaa tosin suolaisena ja chile serranon kera. Esikuvanani toimi duunistani tuttu tarta de eloten täyte, joka on siis juurikin vain maissia, kermaa, voita, chile serranoa ja kananmunaa. En halunnut mitään turhia vehnäjauhopohjia vaan pelkkää mehevää täytettä, joka on piirakan paras osa.

Kondensoitu maito vaihtui paksuun kermaan ja vaniljauute chile serranoon. Kertauksena siis; näin syntyy suolainen versio maissikakusta:

Tarvitset:

6 tuoretta maissintähkää

4 dl paksua kermaa (Suomessa käyttäisin creme fraichea)

90 gr voita

5 kananmunaa

1 tl leivinjauhetta

1-2 chile serranoa ilman siemeniä

2 tl suolaa

Ja kuten viimeksikin, toimi seuraavasti:

1. Kuori tähkät ja katkaise ne keskeltä kahtia

2. Erottele jyvät veitsellä

3. Poista siemenet chilestä, pilko pieneksi.

4. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen

5. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 C:ssa noin tunti. Testaa kypsyys tikulla.

Tarkennan vielä että taikinaa ei tarvitse blendata aivan sileäksi vaan pointti on, että maissinjyvät hajoavat, mutta erottuvat kuitenkin toisistaan.

Ja tunnin kuluttua uunista tupsahti ulos tällainen luomus:

Näyttävämmän piirakasta saa tekemällä sen pieneen irtopohjavuokaan, jonka unohdin lainata duunista (joululahjalistalta siis löytyy kakkuvuoka vink vink). Syvä lasivuoka sai siis kelvata ja eihän se makua ainakaan pahentanut. Loistava iltapala teekupposen kera.

Jouluhulinoita

Joulu on taas joulu oon taas...

En saa joulufiilistä päälle millään. +25C ja auringonpaiste ei edelleenkään mätsää sen kuvan kanssa mikä minulla joulusta on: lunta, pakkasta, kynttilöitä, oikea jouluusi, joulutortut ja muut jouluruoat. Oi karjalanpiirakoita ja kylmäsavulohta! Aaaah 

Eipä sillä että meksikolaiset jouluruoat olisivat pahoja, ehei. Viime joulupöydästä erityisesti mieleeni jäi bacalao a la vizcaina eli lipeäkala. En ollut koskaan maistanut sitä aiemmin ja kylmät väreet menevät selkää pitkin kun edes mietin nimeä lipeäkala, hyrrr. Mutta Jorman mamma oli taikonut siitä herkkua tomaatin, paprikan, chile güeron ja oliivien kera. Olisin voinut syödä koko padallisen yksin. Myös kalkkuna ja omenapyree olivat mainioita. Ja tietty allekirjoittaneen tekemät jälkkärisuklaat ja kuukaden päivät brandyssä muhinut hedelmäkakku.  

viime vuotinen joulupöytä: karpalohilloa, kalkkunan täyte, bacalao, kalkkunaa, uunijuureksia, omenapyrettä ja kinkkua

NE suklaat

Sitten duunijuttuihin. Muutamat asiakkaat innostuivat pyytämään meiltä lahjakoreja erilaisilla tuoteilla kuten marmeladeilla, salsoilla, hunajalla, viinillä, juustolla, leivällä jne. Viimeisten viikkojen aikana olen siis ahertanut kuin Tonttu Tomera joulupukin pajassa ja vääntänyt koria korin perään. Maanantaina toimitettiin (toivottavasti) viimeinen lasti näitä herkkupaketteja.  

paketointia vaille valmiina

pikkukori

Sain myos tietaa, etta minulla tulee olemaan ruhtinaallinen kahdeksan päivän mittainen loma joulun ja uuden vuoden aikoihin. Luksusta, paitsi että kyseiset päivät vähennettiin suoraan ensi vuoden lomistani, joka tarkoittaa sitä että ennen lokakuuta 2014 minulla ei tule olemaan yhtä ainoaa lomapäivää. Pomo tarjosi kuitenkin mahdollisuuden "ansaita" kaksi päivää ensi vuodelle jos tekisin nyt tämän kahden viikon ajan ennen joulua 2 tuntia ylitöitä päivässä. Eli 11 tuntia päivässä kaksi seuraavaa viikkoa. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle meksikolaisista työ-oloista. Orjuus, täältä tulen! Kaiholla muistelen työntekoa Suomessa kun jokaisesta ylityöminuutista maksettiin palkkaa, oli ilta -ja viikonloppulisää ja ties mitä extraa, lomia sai edes toivoa vaikkei ne täysin toteutuisikaan ja breikki oli breikki eika mikään "syödään seisaaltaan töiden välissä" -mukatauko.

Onneksi, onneksi, olin jo etukäteen pyytänyt huomisen perjantain vapaaksi Foo Fightersin keikkaa varten Mexico Cityssä. Samalla reissulla ajateltiin tsekata myos Idea, joka on ilmeisesti Ikean meksikolainen versio haha. Innolla odotan nähdä mitä sieltä löytyykään.

Leppoisaa joulunodotusta!

Parasta kakkua ever

Jo päivien ajan se oli ollut mielessäni. Olin himoinnut sen pehmeää ja mehukasta koostumusta, makeaa tuoksua ja rapeaa pintaa. Chiapasissa olin häntä viimeksi maistanut eräässä kahvilassa, leipomoissa useinkin ihastellut mutten koskaan valmistanut itse. Kyseessä on ehdoton Meksikon lempparikakkuni: pastel de elote eli maissikakku. 

oih

Torstaina tartuin toimeen ja lainasin irtopohjavuoan töistä. Kotiin päästyäni kaivoin kaapista jo etukäteen Waltsusta ostamani maissintähkät plus muut ainekset, avasin Youtuben ja aloin leivontahommiin. En tosin kutsuisi tätä niinkään leivonnaksi, sillä yhtäkään kulhoa ei tarvinnut sotkea, sekoitella kuivia aineita keskenään tai muutakaan turhaa häsellystä. Kaikki ainekset vaan tehosekoittimeen sur rur rur, taikina vuokaan ja uuniin ja tättärää tunnin kuluttua valmis kakku uunista ulos!

En voi valitettavasti ottaa kunniaa tästä loistavasti ohjeesta, sillä tein kaiken seuraten tämän Youtube -videon ohjeita.

Haastavin osio tämän kakun valmistuksessa on maissien kuoriminen ja jyvien erottelu tähkästä. Tämän jälkeen kaikki sujuukin nopeasti ja vaivattomasti. Käänsin videon ohjeen siltä varalta, että joku siellä uskaltautuu kokeilemaan tämän herkun valmistusta. Here you go:

45 minuutin jälkeen peitin vuoan foliolla sillä pinta oli ottanut jo kivasti väriä. Tykkään hieman karrelle palaneesta, mutta en suinkaan hiiltyneestä korpusta. Kävin raottelemassa uunia vähän väliä ihan vaan päästääkseni ihanan makean tuoksun leviämään ympäri kämppää. 

Kakku on herkullista hieman jäähdyttyään mutten tietenkään en malttanut odottaa vaan iskin haarukkani heti tähän kuumaan herkkupalaan. Palkaksi palanut kieli, mutta ei haitannut. Hieman kanelia pinnalle ja herkkuhetki oli täydellinen.

Aamupalaksi nopeasti mikrotettua kakkua ja marjasekoitusta. Elämän pieniä suuria iloja.

Kehittelen jo mielessäni suolaista versiota tästä kakusta. Ehkä hieman chile serranon tai poblanon kera...oi kyllä nam! 

Pakomatka vuorille

Heippa!

Muutama viikko sitten pakkasimme autot täyteen ja suunnistimme Jorman vanhempien, hänen siskonsa ja perheensä kera nauttimaan pitkästä viikonlopusta Querétaron vuoristoon, Sierra Gordaan. Luvassa oli pyöräilyä, mönkijällä ajelua, joessa uintia ja tietenkin aivojen tuulettamista kaupunkikuvioista. Parasta Sierrassa on ehdottomasti sen kauneus ja sijainti. Ensimmäisella visiitillä en voinut uskoa, että tämä paikka sijaitsee Querétarossa, muutaman tunnin matkan päässä kotoa.

Rähjäisillä mukulakivikaduilla tallustaessa tuskin muistankaan, että tällaisiakin maisemia löytyy ihan kotikulmilta:

Ajelimme kohti Sierraa ja nousimme hiljalleen aina vain ylemmäs ja ylemmäs vuorille. Pinal de Amolesin kohdalla teimme uukkarin ja aloimme laskeutua kohti Bucarelia ja Extoraz -jokea, jossa mökkimajoituksemme sijaitsi. Päätimme Jorman kanssa ottaa pyörät heti käyttöön ja rullata 30km:n alamäen aina mökille asti. Dokumentoin koko reissun kypärästäni käsin.

Oli aika eeppinen lasku. Keskinopeus noin 42km/h ja jossain vaiheessa saavutin 52km/h. Oli muuten tähänastinen nopeusennätykseni kaksipyöräisellä. Pitäisi varmaan hankkia polvisuojat, sillä kaatuminen oli muutamaan kertaan lähellä. On muuten ihan älytöntä miten ilmasto voi vaihdella vain muutamien kilometrien säteellä: ylhäällä vuorilla kasvoi mäntyjä ja huppari oli ihan must ja aina alaspäin mentäessä tuntui miten aurinko alkoi polttaa enemmän ja ilmasto muuttua trooppisemmaksi. Alhaalla sitten kasvoikin jo banaaneja ja papajoita ja bikinit olisivat olleet täydellinen päivän asu.

siellä missä banaani ja papaija kasvaa 

aamuauringon fiilistelyä

Paikassa on vain kaksi mökkiä, jotka ovat paikallisen perheen omistuksessa. Oli myös iso ruohikkoalue hengailulle, päiväunille tai jalkapallon pelaamiselle. Kristallinkirkas joki virtasi ihan vieressä, joka houkutteli aamu-uinnille.

Paikka oli todella kaunis. Olin ihan haltioissani ympärillä kohoavista vuorista. Ilma oli niin raikasta verrattuna kaupungin aamuruuhkan pakokaasuihin. Mieleni teki pinkaista juoksuun ja kiivetä tuonne huipulle, pilviin asti. Btw, miksi vuoret aina kaukaa katsottuna näyttävät sinisiltä? Meidät otettiin vastaan meksikolaisen vieraanvaraisuuden mukaisesti eli valtavalla lounaalla, jonka perheen isäntä ja emäntä olivat valmistaneet.

grillattua lihaa, chorizoa, guacamolea, paistetuja papuja, grillattua sipulia ja nopalea

Grillattu nopale oli ihan ylihyvää. Päälle vain ripaus suolaa ja limemehua ja mmmmh! Kokeilin itsekin valmistaa tätä kotioloissa (ilman grilliä tosin) ja hyvin onnistui. Ohjetta luvassa myöhemmin.

täydellinen kanakeitto serranolla, avocadolla, korianterilla ja limellä

Myöhemmin lähdettiin kävelylle joelle.

joesta löytyneet kiviaarteet

Kylän yksi nähtävyyksistä on Convento de Bucareli eli espanjalaisten rakentama kirkko, joka ei koskaan valmistunut.

Jokainen meistä otti ilon irti pitkästä viikonlopusta, mutta Junnu taisi olla kaikista tyytyväisin. Huippuhetket koettiin sedän ja ukin kanssa mönkijän kyydissä. "La moto! La moto!" -huudot kaikuivat aina kun Junnu näki mönkijän tai motskarin ajavan ohi.

setä, täti ja Junnu ajelulla

Kun oli aika nousta pois moton kyydistä niin huuto oli jäätävä...huh. Unski-tädin lainaamilla hanskoilla ja laseilla sekä Jorma-sedän kypärällä ja leikkimopolla kyyneleet onneksi kuivuivat nopeasti.

tuleva motocross -kuski

 Seuraavana aamuna otimme pyörät alle ja lähdimme tutkimaan vuoristoreittejä.

Päädyimme El Jabalín leirintäalueelle, jossa oli kivannäköisiä safarimökkejä joen rannalla. Tuonne seuraavalla reissulla!

pyöräreissu päätyi pulahdukseen viileään jokeen

Elättelemme toiveita uusintareissusta Sierraan joulun tienoilla. Olisi hienoa tehdä reissu ainoastaan pyörällä: rinkat selkään, teltta tarakalle ja menoksi. Pyörällä reissaamisen etu on se, että pääsee paikkoihin joihin autolla ei. Leirintä onnistuu missä vaan ja alue on kuitenkin suhteellisen turvallinen, ruokaa löytyy aina - vähintäänkin sitten puista ja joesta.

En nyt juuri keksi parempaa paikkaa missä lomailla. Vuoret, joet ja metsät ovat ehdottomasti meikäläisen lempparimaastoa.