torstai 30. kesäkuuta 2011

Rakkauskirje Iberialle

Juhannus ja Elen synttärit sujuivat rattoisasti istuen autossa, kaatosateessa, jumissa Mexico Cityn ruuhkassa. Reilun viikon kestäneen jatkuvan soittelun jälkeen Espanjaan, Suomeen ja Mexico Cityyn lähdimme lentokentälle vaihtamaan lippujamme. Seuraavasta kirjeenpätkästä voitte lukea kuinka kaikki alkoi ja päättyi...



Dear Iberia Staff,

I’m writing this letter also on behalf of Marika Valtonen. In October, 2010 we booked our flights from Helsinki to Mexico City via Kilroy Travels. Iberia was the operating airline. We bought flexible tickets because we weren’t sure of the return dates. We were also informed that we could change the dates of our flights by contacting with phone straight to your customer service. From Kilroy Travels they assured us that changing the ticket would be easy and cheaper option, because there wouldn’t be intermediates. Our flight from Mexico City to Helsinki was booked on July, 1, 2011, and we wanted to change the date to December, 26, 2011. Our flight tickets were valid for one year, December 28, 2010 till December 28, 2011.

On June, 20, 2011 we contacted IBERIA customer service ( +34807117111) in Spain. On that day, we gave our credit card numbers thinking that our accounts we charged and customer servant assured that the tickets were changed, and she would send the new tickets to our emails. On 22nd June, we opened our email and found out that IBERIA was not able to reissue our tickets. We contacted straight away to IBERIA customer office again to find out what was the problem. As an explanation, they told they were unable to charge our card with this amount. We consulted our banks in Finland, and they informed that everything was OK with our cards ; the amount we supposed to pay ( 195 e ) didn’t exceed the payment limit nor the balance account. We both tried pay with the same cards ( Visa Electron & credit/ debit Mastercard) that were used for buying the tickets in the first place. Despite everything was more than OK with our cards, the customer servant wasn’t able to charge us for unknown reason. Consequently, she advised us to go to the Iberia office at the Mexico City airport to make the payment. After this phone call, we called several times to the office in Mexico City to see if there were any other chance to change the date of the flights WITHOUT TRAVELLING TO MEXICO CITY. We live 270 kilometers away from the airport, in hours that is more than 3 and half, and that is why we tried to avoid travelling that kind of distance without being sure they could help us. On 23rd, June we tried to call again to the office in Spain, to ask once again if they could try to charge the amount incase there was a connection problem on the first time. Once again, for some unknown reason it didn’t work. The only option left for us to travel to Mexico City. On 24 th June we called several times to the office in Mexico City to make sure that the IBERIA office IS OPEN also on SATURDAYS for changing the tickets. The servant assured again that “ Yes, madam, our office is open on Saturdays and YOU CAN change the tickets here at the airport.” The IBERIAN servant assured again that their office is open everyday, also during weekends. The cheaper choice for us to travel to Mexico City was to borrow a car from a friend. So on the 25th June we left early from our home, Queretaro, to drive to the airport of Mexico City. When we arrived to the airport 10.30 am, we found THE OFFICE empty! So we headed to IBERIAs CHECK-IN just to find out that THE OFFICE for changing the tickets DID NOT EXIST AT THE AIRPORT. Also the IBERIAN servant from the CHECK-IN told that the offices are NOT OPEN on Saturdays!!! You can imagine how we felt, when we found out these facts, after travelling for hours in a horrible downpour! So after a visiting the airport for NOTHING paying the gas and toll-fees, wasting several hours of our time in traffic jam, we headed back home ANGRY and DISAPPOINTED.

Due to the different time zones we had to wake up in the middle of the Sunday night 26th June, to call to our travel agency Kilroy Travels to fix our flights. This would cost us 70 euro more to change the dates with Kilroy Travels. There were no time left, because of the 3 -day time limit before the assumed flight, we needed to take action, and pay 260 euro for the change. Our cards were both charged by Kilroy without any problems. In the end we got the flights for 26th December.

We want to express our severe disappointment with the IBERIA service. Never before we have received this low-quality service by any airline. Wasting a lot of money by calling far-distance phone calls from Mexico to Europe; Spain and Finland, and also inside of different states of Mexico is really expensive. In addition, we wasted approximately 100 euro for traveling to Mexico City and back, including the airport parking and toll fees. Because of this mess, we do not even want to guess how much expenses it caused to us. Also, the fact the Saturday 25th June was my birthday and I had to cancel my plans to travel for San Miguel to celebrate, made the case even worse.

As a compensation for all this inconvenience we want to have an explanation with apology and a refund of all the money we wasted (Kilroy service fee, 70e, travel expenses 50e, phone calls to Finland, Spain and Mexico City 50e, 170e PER PERSON).

If we are not getting an adequate compensation of this, you can be sure that we are never using your service again, nor our friends or acquaintances.

We are looking forward your reply ASAP!

Sincerely,

Elina Kristiina Koivisto
Marika Johanna Valtonen


Jep, valittaminen on aina yhtä ihanaa. Iberian vastausta odotellen...

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Villejä reseptikokeiluja ja uusia tuulia

Tämän viikon perjantai on 1.7, päivä, jolloin minun ja Elen piti alunperin lentää takaisin Suomen kamaralle puolen vuoden Mexicon seikkailujen jälkeen. Tämä paikka on alkanut tuntua niin kodilta että ajatuskin paluusta hirvittää. Pitäisi jättää hyvästit kaikille ihanille ja tärkeille ihmisille, omalle kotitalolle, herkulliselle ruoalle ja aurinkoiselle säälle. Huolimatta ajoittaisista taloudellisista ongelmista ja ihmissuhdekiemuroista elämä on hyvää -ja leppoisaa! Suomesta ikävöin vain ihmisiä mutta tiedän näkeväni kaikki kun palaan :)

Pari viikkoa sitten kyllästyimme naapurimme ylihitaaseen nettiyhteyteen, joten hinauduimme Telmexin toimistoon ja teimme ikioman nettisopparin. Samalla jouduttiin ostamaan kunnon meksikolainen teknologiaihme, lankapuhelin. Nyt meillä on sitten ihan oikea kotipuhelin -tulee väkisin mieleen vihreä lankapuhelin lapsuudesta. Laitan numeron halukkaille niin siihen voi sitten soitella.

Tämä on virallisesti viimeinen viikko tällä porukalla tässä asunossa. Kämppiksemme Riikka sanoo heipat Mehikolle 4.7 ja suuntaa Madridiin muutamaksi viikoksi ennen Suomeen paluuta. Outoa miten nopeasti puoli vuotta on kulunut - välillä tuntuu että tänne muutosta on kulunut vasta muutama päivä. Pikku Meksiko-perheemme hajoaa -ainakin hetkeksi. 

Lomaillessa, päivien ollessa melko tyhjiä, tylsyys ja toimettomuus tuntuvat toisinaan ylivoimaisilta. Onneksi pelastuksemme, Tecin kuntosali, on auki koko kesän. Jokapäiväinen spinning -tunti on myös varmistanut että sängystä on noustava ennen puolta päivää. Loputon vapaa-aika mahdollistaa myös taiteellisten aktiviteettien toteuttamisen; uudet siveltimet ja vesivärit ovat olleet ahkerassa käytössä, samoin Frida -museosta ostettu päiväkirja joka on matkannut mukana lähes jokaisella reissulla. 

Oaxacan biitsien innoittama töherrys, vielä keskeneräinen
Kovia kokenut reissukirja

Normiviikon agendaan kuuluu myös Vincent -bändin keikat, useimmiten Pixel -baarissa, jossa bändi soittaa tavoitellen Corona Fest -kilpailun voittoa. Pääpalkintonahan on maineen ja kunnian lisäksi levytyssoppari ja keikka kyseisellä festareilla, mm. Molotovin ja Café Tacuban rinnalla.
Uskollisimmat fanit Pixelissä



Kaikki feisbuukkaajat käykääpä heti äänestämässä Vincent jatkoon klikkaamalla Vincent Corona Festille!

Aiheesta seuraavaan: Polkupyörää pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa puolen vuoden jälkeen Juriquillassa, Queretaron naapurikylässä, jossa vuori -ja järvimaisemat tarjoavat hienon pyöräilykokemuksen.


Lasten leikkipuisto

Golfkenttä


Juriquillan järvi

Järven toisella puolella Juriquillan omistajien ökykartano ja yksityinen ranta




Tärkein viimeiseksi: ruoka! Loputon aika antaa vapauden kokkailuun. Tälläkin hetkellä hellalla porisee uusin fuusiopuuro riisistä ja macho-banaanista. Veracruzin reissun innoittamana päätin tehdä coctel de camaronia eli katkarapukoktailia. Helppoa, halpaa, herkullista! Nautitaan suolakeksien päällä, silauksella majoneesia. Mmm... Eräänä iltapäivänä naapurin luomukaupan ruisjauhoista syntyi muutama pellillinen herkullisia karjalanpiirakoita. Jotta nautinto olisi täydellinen täytyi kylkeen tehdä vielä persiljalla maustettua munavoita.

Ikivanha kuva: korvapuustikahvit. Vielä ensimmäinen kahvinkeitin käytössä..nyt jo neljäs menossa.

Huhtikuu: espanjan tunnille täytyi kokata jotain meksikolaita, joten Elen kanssa tehtiin tamaleita. Makutesti käynnissä.
Niille ketkä eivät ole lukeneet helmikuista D.F -postausta, tamale on siis maissijauhosta tehty, maissinlehteen kääritty, hyörykeittimessä valmistettu pötkö -latina-amerikkalainen sandwich. 

Täydellinen tamale

Mercadon herkkuja: kikherne, -avocado, -kesäkurpitsa, -kirsikkatomaattisalaatti

Haudutettua munakoisoa ranchero -juustolla, tonnikala-philadelphia-porkkana -täytettyjä avocadoja , retiisi-kurkkusalaatti limonilla ja chilellä


Coctel de camaron eli katkarapuja, tomaattia, persiljaa, sipulia, chileä limemehussa ja tietenkin avocadoa.

Makoisa ja mehevä kasvisgratiini

Tämä herkku ei esittelyjä kaipaa


Karjalanpiiraat maistuivat erityisen hyvin meksikolaisillekin

Commercial Mexicanasta löytyi uusi ja omituinen tuttavuus: lohikäärmehedelmä eli pitahaya

Kaunis kuin mikä. Mieto ja kiivimäinen maku -vois toimia juustokakun koristeena


Ainiin, reilun viikon taistelun jälkeen Iberian kanssa saimme Elen kanssa paluulennot 26. joulukuuta. Katsotaan miten käy ;) 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Randomventures part 2

Jatkoa edelliseen... 

Toukuun 25. ETN:n bussi starttasi aamukuudelta kohti Mexico Cityä (D.F:ä) kyydissään edellisen illan bänditreeneistä toipuvat La Una ja El Ele. Matkan tarkoituksena oli lähteä vastaanottamaan Suomesta saapuvaa kunniavierasseuruetta ja näyttää D.F:n huudeja kolmen päivän ajan, jonka jälkeen koko kööri siirryttäisiin kotikonnuille Queretaroon.

Heti D.F:een saavuttuamme etsimme Elen kanssa hostellin, jonka luksusvuoteessa vedimme sikeitä iltaan asti kunnes oli aika lähteä lentokentälle noutamaan poikia. Suites D.F Hostel oli mukava pikku hostelli hiljaisella kadulla, vartin kävelymatkan päästä Zocalosta. Reilut 200pesoa/yö. Oiva hinta-laatu -suhde!

Välipihan chillailumesta


Kauan odotetut Suomi-tuliaiset lämmittivät mieltä aamiaispöydässä

Sami tekemässä tuttavuutta keittiötarvikkeisiin


Kalustus oli täyttä Ikeaa lattiasta kattoon


D.F:n agenda oli aika huoleton: torstaina  pojat lähtivät itsenäiselle turistikierrokselle keskustaan sillä välin kun Elen kanssa suunnattiin Polancon kaupunginosaan etsimään shoppailumestoja. Löydettiin surkea Liverpool josta hetken aikaa pyörittyämme hyppäsimme taksiin ja suuntasimme toiseen kauppakeskukseen, jossa ikäväksemme totesimme olevamme täysin väärässä paikassa: täynnä kalleimpia mahdollisia merkkipuoteja ja kaksi tyhjätaskuopiskelijaa. Tyhjin käsin lähdimme takaisin hotellille. Myöhemmin illalla nautimme Coyoacánin puistomaisemista ja ravintoloista tietty. Edellisen illan räkälä-cantinan ja myrkytettyn chorizo-tortan vielä kummitellessa mielessäni, olin hieman epäileväinen uloslähdön suhteen. Onneksi Coyoacán tarjosi kuitenkin huomattavasti laadukkaampaa ruokaa ja juomaa - pojat pääsivät maistamaan kunnon micheladaa sekä mezcalia matosuolalla ja appelsiinilla.

Perjantai-aamuna lähdettiin bussilla ihailemaan Teotihuacánin jylhiä pyramideja. Arkeologisista turistikohteista niinkään välittämättä en odottanut mitään ihmeellistä, mutta pakko myöntää että upeita ne olivat.

Turistikuvaaja Ele: "Pojat, nyt hymyä huuleen. mä otan kuvan!"

Teotihuacanin ominaislaji: albiinoluolaeläin


Ele ja Samin ostama mahtisombrero

Kiipeämässä Kuun pyramidille


Sami ikuistamassa maisemia

comin down the Moon pyramid


Auringon pyramidi


Aurinkopyramidin huipulla piti koskettaa "energiapistettä", joka antoi väsähtäneille kiipeilijöille supervoimat

on the top


Sami lähti tekemään tuttavuutta meksikolaistyttöihin


Illalla saavuttiin takaisin D.F:een ja lähdettiin Samin ja Iiron kanssa kiertelemään öistä kaupunkia. Monumento a la Revoluciónille kävellessämme kohtasimme suojatietä ylittäessämme mielenkiintoisen kaverin, joka suu vaahdoten selitti meille koko elämäntarinansa: mies oli kotoisin Cancunista, tehnyt töitä Jenkeissä sekä oaxacalaisten intiaanivähmmistöjen hyväksi. Hän haluaisi puhua näiden ihmisten puolesta mediassa ja tehdä maailmasta paremman paikan, muttei pysty koska hallitus haluaa hänet hengiltä. Cancunissa hän on kuulema kokonaisen hotelliketjun johtaja. Vartin kestävän palopuheensa jälkeen kaveri sanoi että arvostaisi sydämensä pohjasta jos tarjoaisimme hänelle illallisen. Hetkinen? Hotelliketjun johtaja kerjää illallista kolmelta rähjäiseltä hipiltä.Wtf? Hetken ihmettelyn jälkeen kieltäydyimme ystävällisesti, jolloin mies veti herneen nenään ja jatkoi matkaansa huijaamaan muita hyväuskoisia turisteja.

Vallankumousmonumentti

Zocalon keskusaukio täynnä mielenosoittajien telttoja

Suloinen kärry kadunvarressa

Seuraavana ammuna sanoimme näkemiin D.F:lle ja suuntasimme takaisin Queretaron huudeille Primeran kyydillä.