Lähdimme matkaan aikaisin torstai-aamuna. Arska paistoi kirkkaalta taivaalta mutta rannikolle oli lupailtu vesikelejä ja ukkosmyrskyjä. Kuten aina, emme välittäneet ennustuksista sillä ne harvoin pitävät paikkaansa tai meitä seuraava hyvä tuuri muuttaa aina sateen auringoksi. Kuuden tunnin automatkan jälkeen saimme kuitenkin todeta että tällä kertaa ennustukukset pitivät paikkansa ja näin saavuimme sateiseen Guerreron osavaltioon.
Matkan varrella oli paljon biitsejä. Tsekkasimme varmasti yhden seudun rumimmista ja likaisimmista yksilöistä, La Saladitan, joka on suosittu aloittelevien surffareiden keskuudessa - aallot ovat sopivan kevyitä ja helppoja siis aloittelijoille.
Pikkuisessa pueblossa valmisteltiin illan itsenäisyyspäivä fiestaa.
Saladitasta matkamme jatkui kohti Tronconesia. Perille päästyämme taivas repesi lopullisesti ja vesisade piiskasi Tronconesin kylän ainoaa hiekkatietä niin että automme oli hukkua mutavelliin. Ennenkuin surkean kohtalomme kävi toteen löysimme majapaikkamme, La Casa Sirenan, johon juoksimme kamoinemme sateen suojaan.
La Casa Sirena oli kolmekerroksinen talo aivan rannan tuntumassa omalla uima-altaalla. Onneksemme olimme ainoat vieraat sillä hetkellä joten saimme omittua paikan kokonaan itsellemme.
Noin tunnin päästä taivas selkeni ja lähdimme tutkimaan mitä biitsiltä löytyykään.
Koska Troncones on vielä rauhallinen biitsi, kilpikonnat tulevat öisin munimaan hiekalle. Biitsi oli täynnä aidattuja alueita joissa kilpikonnat ovat munineet. Kun aika koittaa ja poikaset kuoriutuvat vapaaehtoiset auttavat niitä pääsemään mereen asti.
Ensimmäinen ilta sujui shakkia pelatessa ja chillaillessa. Lautasella kurkkua, porkkanaa ja jicamaa tietenkin limellä ja chilellä maustettuna.
Aamulla oli aivan loistavaa herätä meren tuoksuun ja kohinaan. Edellisen päivät sateet olivat tiessään ja aurinko helotti kirkkaalta taivaalta.
Aamiaisen jälkeen biitsi kutsui!
Biitsillä syödään tietenkin sitä mikä on tuoreinta ja huokeinta eli fisua. Seuraavan kuvan limemehussa marinoidut kalanpalat eli tiritas on juuri sopivan raikas ja proteiinipitoinen alkupala biitsiolosuhteisiin.
Langosta al ajillo: elämäni ensimmäinen hummeri valkosipulilla ja chilellä! Turha edes sanoa että oli yksi parhaimmista safkoista mitä eläissäni olen syönyt...
Ja huachinango al ajillo: punanapsijaa samoilla höysteillä
Tronconesissa on yksi ainoa hotelli, joka sijaitsee biitsin ulkopuolella. Kaikki talot joita rannan tuntumassa sijaitsi olivat amerikkalaisomisteisia ökykartanoita.
Mexicocityläinen aamiainen: huevos revueltos con frijoles y nachos. Tarkennuksena nachos ovat siis pilkottuja ja säilöttyjä jalapeñoja, ei tortillasipsejä.
Lähdimme käppäilemään kylille päin ostamaan jäitä kylmälaukkuun. Tronconesin kylä muodostuu siis tästä yhdestä ja ainoasta hiekkatiesta, muutamasta ravintolasta ja pikkuisesta sekatavaratiendasta.
Sadekauden vuoksi luonto oli vehreimmillään ja niinpä puskat kuhisivat ötököitä, liskoja ja ties mitä örkkejä. Eniten kuitenkin näitä halkaisijaltaan 6 cm:n kokoisia hämäkäkkejä...
Edellisen päivän auringonoton jälkeen olimme molemmat punaisia kuin keitetyt hummerit. Kaikenlaiset hökkelit eli shackit ovat meille tuttuja edellisiltä reissuilta, joten emme voineet tehdä poikkeusta tälläkään kerralla - siispä puunoksia ja pyyhkeitä käyttäen rakensimme auringonsuojan, tadaa!
Illalla lähdimme katsastamaan läheisen kalastajakaupungin, Zihuatanejon, maininkeja. Viimeksi täällä käydessämme helmikuussa paikka oli hieman aurinkoisempi.
Kyllä, lisää ruokaa - sitä ei ole koskaan liikaa. Nautimme kuuluisan La Sirena Gordan herkullisia pescadilloja (quesadilla jossa juuston sijaan kalaa) ja kala -katkarapu - ja mustekalatacoja
Tacos de pulpo eli mustekalatacoja.
Uima-altaassa kaverina meillä oli suloinen ja jättimäinen rupikonna.
Viimeisenä aamuna hiippailimme naapuriin kookospähkinävarkaisiin.
Ja näin rikotaan kookospähkinä oikeaoppisesti:
Yhdestä pähkinästä riittää vettä kahteen suureen lasilliseen, yhteensä noin litran verran.
