Toivo hiipuu

Chiquin katoamisesta on nyt kuusi päivää. Pakko myöntää, että tässä vaiheessa alan olla aika epätoivoinen hänen löytymisen suhteen. Teimme virheen kun emme etsineet häntä heti ensimmäisten tuntien aikana katoamisesta. Toisaalta emme osanneet odottaa tätä, sillä hän oli ennenkin lähtenyt omille teilleen moneksi tunniksi, yleensä yhdessä Lunan kanssa.

Olimme vieneet kissat tuona aamuna eläinlääkärille viimeistä rokotusta varten. Kun palasimme kotiin, Adri, meidän siivooja oli täydessä touhussa imurin kanssa. Chiqui pelkää kuollakseen imurin ääntä. Kun päästimme Chiquin ulos kantokopasta se sujahti välittömästi takapihan ovesta ulos ja etsi pakopaikkaa. Näimme kun se sujahti Jorman auton alle ja jäi sinne kyhjöttämään. Ajattelimme että no odottakoon siellä rauhassa kunnes imurointi loppuu. Tässä vaiheessa kello oli noin 1 päivällä

Kun siivous oli ohi parin tunnin päästä menimme katsomaan uudestaan ja Chiqui oli poissa. Luna hyppäsi aidan toiselta puolelta takaisin pihallemme mutta Chiquiä ei näkynyt tai kuulunut. Lähdimme heittämään Adrin kotiin ja kun tulimme takaisin huutelimme sitä ja yritimme etsiskellä omalta ja naapureiden taka-ja etupihoilta.

Kun pimeä alkoi laskeutua eikä sitä vieläkään kuulunut alkoi huoli iskeä. Etsimme sitä keskiyöhön asti, sitten luovutimme ja menimme nukkumaan. Jätimme takaoven auki siltä varalta, että se palaisi yön aikana kotiin.

Ei palannut. Seuraavina päivinä laajensimme etsintäämme muihin lähinaapurustoihin. Haravoimme tienvarsia, takapihoja, pensaita, viemäreitä, katsoimme autojen alta, kyselimme ihmisiltä...Maanantaina ripustin Chiquin kuvilla varustettuja ilmoituksia ympäriinsä. Luin jostain että peloissaan oleva kissa ei yleensä vastaa kutsuhuutoihin, mutta yöllä kun on pimeää ja hiljaista on mahdollista että se liikkuu pois piilopaikastaan. Öisin olen lähtenyt etsimään sitä taskulampulla. Olemme kiivenneet meidän ja naapurin katolle varmistaaksemme ettei hän ole siellä. Laitoin takapihalle viltin, jolla Chiqui aina nukkui sekä sardiineja houkuttimeksi ja otin GoProlla kuvia koko yön nähdäkseni josko se tulisi yöllä esiin. Aamulla sardiinit olivat poissa, mutta ei suinkaan Chiquin toimesta vaan naapurin kollin.

En enää tiedä mistä etsiä. Kellään ei tunnu olevan yhtäkään havaintoa Chiquista. Olen pyöritellyt kaikenmaailman skenaarioita päässäni, mitä toiselle on voinut sattua. Yksi vaihtoehto on että joku on napannut ja ottanut sen lemmikikseen. Tämä on kuulema aika yleistä täällä etenkin lemmikkien kanssa, joilla on kaulapanta ja jotka näyttävät puhdasrotuisilta. Näin on käynyt Jorman koiralle kun vielä asuivat perheineen D.F:ssä. Kaksi naapuria, joilta kysyin sanoivat että he uskovat jonkun pöllineen Chiquin. Eräältä naapurilta katosi kuukausi sitten koira, hän laittoi myös ilmoituksia ympäriinsä ja joku kävi repimässä ne irti. Näin on tapahtunut myös Chiquin ilmoituksille, jonka vuoksi epäilyni kidnappauksesta tai ryöstöstä vahvistuu. Joku ei halua meidän tai kenenkään löytävän sitä.

Toinen vaihtoehto on yliajo tai joku muu tapaturmainen tai tahallinen kuolema. Ehkä joku naapuri vahingossa hurautti sen päältä eikä ole kehdannut tunnustaa. Tämä on aika todennäköistä, sillä täällä tällaiset valheet ovat erittäin tavallisia. Esim. naapurimme ei koskaan kertonut lapsilleen että Kitty oli jäänyt auton alle vaan että on vaan kadoksissa ja varmasti tulee joku päivä takaisin. Kun lapset kuulevat Lunan maukuvan ne hihkuvat ilosta että jeeee Kitty tuli takaisin! kunnes huomaavat että se olikin vain Luna... Jos lemminkin kuoleman kertominen on julmaa niin minusta julmempaa on pitää toista turhassa toivossa ja epätietoisuudessa.

Kolmas vaihtoehto on, että Chiqui on joutunut kuljetetuksi pois naapurustostamme. En tiedä kuinka todennäköistä tämä on, sillä Chiqui ei koskaan ollut kovin utelias autojen suhteen, peloissaan enemmänkin. Tarkisimme myös auton konepellin alta ennekuin lähdimme matkaan, toki voi olla että se on mennyt naapurin auton konepellin alle.

Ja neljäs vaihtoehto on että se on edelleen jossain jemmassa eikä uskalla tulla ulos. Jos tämä olisi tapaus, uskon että tässä vaiheessa nälkä ja jano olisi jo ajanut porsaan kotiin pelosta huolimatta. Toivon niin kovasti ettei raukka ole kuollut janoon johonkin koloon. Kissat kuulema selviävät vain 2-3 päivää ilman vettä...

En vielä heitä kirvestä kaivoon, mutta rehellisesti alan valmistautua siihen ettemme näe pientä Chiquiä enää. Erään hyvän ystäväni kissa oli kolme kuukautta karkuteillä ja se löytyi lopulta jostain ojasta nälkäisenä ja likaisena, mutta löytyi kuitenkin. Meillä on lähtö kuitenkin melkein 2 kuukauden päästä, joten rukoilen, että jos Chiqui palaa se palaisi ennen lähtöämme eikä silloin kun olemme jo lähteneet.