Go Go Chicago!

Viikonlopun jälkeen olen sitä mieltä, että haluan muuttaa Chicagoon. Kaupunki oli kaikkea sitä mitä olin odottanut ja vielä paljonn enemmän. Muutama päivä oli aivan liian vähän tälle ihanan monipuoliselle kohteelle, joten otimme ilon irti joka hetkestä. Kävelimme jalat verille (valkoista canvas-kenkääni koristaa punaruskea veriläiskä), söimme parasta ruokaa koko Jenkeissä oleskelumme ajan, katselimme tanssiesityksiä, kiertelimme kauppoja ja fiilistelimme hellesäätä puistoissa ja satamassa.

Perjantai-iltana saavuimme niin myöhään ettemme enää ennättäneet downtowniin, joten teimme pienen tutkimusmatkan huudeillemme Bridgeportiin. Seurasimme hostiemme piirtämää karttaa kohti San Jose -taqueriaa, jossa söimme ensimmäiset jenkkitacomme. Henkilö -ja asiakaskunta olivat meksikolaista, mikä lupaili hyvää. Ja tacothan olivat kunnon kamaa: pieniä ja maissista tehtyjä, pastorilla täytetty ja sipulilla ja cilantrolla viimeistelty. Salsat kotitekoisia ja tulisia. Tacojen jälkeen suunnattiin Maria's - community baariin, joka oli täynnä paikallisia perjantai-illan vietossa. Baari tarjoilee 475 erilaista pikkupanimoiden oluita ja muutamaa sorttia upposi illan aikana ennenkuin painelimme takaisin viikonloppukotiimme. Olisikin oma viikonloppukoti Chicagossa...

graffititaidetta Bridgeportissa

Aamulla suuntasimme hostimme suosituksesta Nanaan, joka on aamupalaan ja lounaaseen erikoistunut kausi -ja lähiruokamesta. Listalta löytyi jogurtti -ja hedelmäannoksia, mutta tarjoilijan suosittelema savulohimunakas vei voiton. Kylkeen rucolaa, perunoita ja reilut siivut kotitekoista sourdough -leipää marjahillolla. Kivaa vaihtelua joka-aamuiselle hotellin puuro -ja maapähkinävoibaageli -linjalle.

Aamupalan jälkeen downtown kutsui. Otimme oranssin linjan junan Halstedin asemalta ja matkaan keskustaan meni noin 10 minuuttia.

jäimme junasta pois Van Burenin asemalla 

Millenium Park ja The Bean

Navy Pierin satamassa

Michigan -järvi kimalteli turkoosina

vaaleansiniset kaupunkipyörät olivat suosittuja

Yksi reissun odotetuimmista kokemuksista oli deep dish pizza eli aito chicagolaispizza, joka muistuttaa paksupohjaista pannupizzaa mutta on kuitenkin enemmän piirasmainen, sillä pohja on tehty voihin. Deep dishiä saa lähes joka kuppilasta, mutta olimme kuulleet, että oikea paikka tälle pizzalle on Lou Malnati's.

Viimekertainen pizzakokemus mielessämme tilasimme pienen pizzan puoliksi. Täytteet olivat yksinkertaiset: reilusti tomaattikastiketta, chicagolaista lean sausagea ja juustoa. Pizzaa sai odotella puolisen tuntia, joten otimme pinaatti-päärynä-vuohenjuusto-kanasalaatin alkupalaksi.

deep dishiä napa täyteen (salaatti tunnelman ja vatsan keventäjänä)

Tarjoilija kantoi pyötään piirasvuoan näköisen vadin. Vaikka astia näyttikin pieneltä niin se oli SYVÄ ja kaksi palaa per naama oli sopiva annos. Koska pohja oli tehty voihin se oli kova ja makeahko. Tomaattikastike oli täydellistä, mutta muuten en saanut mitään kummempia kiksejä tästä. Ohut ja rapea pizzapohja on edelleen oma suosikkini, joten deep dish ei vienyt sydäntäni.

Kun tarjoilija kysyi minulta mistä päin olen kotoisin ja vastasin 'Suomesta' hän kertoi, että ravintolassa oli parhaillaan toinenkin suomalainen asiakas. Toisinaan arvuuttelemme Jorman kanssa ihmisten alkuperää ulkonäön ja puheen perusteella ja nyt kun tiesimme keskuudessamme piileskelevän suomalaisen pälyilimme ympärillemme ja kuuntelimme kuka se voisi olla. Moni blondi joutui kohteeksemme kunnes eräs tummempi mies sinivalkoinen paita päällään isolla SUOMI -printillä varustettuna käveli ohitsemme. Ilma tuota paitaa tuskin olisin koskaan kuvitellut häntä suomalaiseksi. Taas tuli todistettua, että pelkän ulkonäön perusteella arviointi osoittautuu usein virheelliseksi. Ja todistettua tuli myös se kuinka jotkut suomalaiset niin rakastavat tuoda suomalaisuutensa esiin reissuillaan. Terkkuja vaan jos luet tätä herra suomipoika!

Sitten pizzansulattelukävelylle.

Vielä pimeän laskeuduttuakin puistot kuhisivat ihmisistä. Millenium -puiston lavalla oli tanssiesityksiä ja ihmiset olivat levittäneet vilttinsä ja tuolinsa ja nauttivat showsta. Täällä julkijuopottelu on aina ankarasti kielletty, mutta tällä kertaa yleisöalueella oli kyltti joka salli omat alkoholijuomat. Harmi ettei tullut punkkupulloa mukaan.

Yksi paikoista, joihin todella halusin oli Skydeck. Kun saavuimme pääkallopaikalle niin jonoa oli kuin pipoa. Tiedustelimme hissitytöltä jonotusaikaa ja hän vastasi, että jos ostaisimme liput sillä hetkellä niin jonotusaika olisi kaksi tuntia. Hmm, kiitos ei. Kiertelimme kaupunkia vielä hetken ennenkuin suuntasimme junalla takaisin kotiin.

Sunnuntaina otimme iisisti ja laiskottelimme oikein olan takaa. Olin tuhlannut paketillisen rakkolaastareita molempiin jalkoihini, joten kävely ei hirveästi houkutellut.

katoamistemppu hostin jättämälle karpalomuffarille. simsalabim!

Lähettyvillä oleva Chinatown kuitenkin houkutteli, joten lähdimme tarkastamaan huudit.

Pysähdyimme lounaalle Mayfloweriin, joka näytti lupaavalta, sillä jonoa oli ulos asti ja suurin osa kiinalaisia. Kun pääsimme pöytään tarjoilija ojenti meille kiinankielisen paperin, jossa oli kuva joka annoksesta. Laitoimme numeron niiden annosten kohdille, joita halusimme. Tilasimme erilaisilla kasviksilla ja lihoilla täytettyjä dim sumeja. Emme edes olleet perillä, mitä täytteet sisälsivät ja ehkä parempi ettemme tienneetkään... hyvää oli joka tapauksessa. Jälkkäriksi tilasimme höyrytettyjä kurpitsapullia. Mmmm.

kiinalainen menyy

En yleensä välitä kiinalaisesta ruoasta. Ehkä koska miellän sen aina uppopaistetuiksi katkaravunpyrstöiksi ja possuksi hapanimeläsoossissa? Tämä oli kaikkea muuta ja todella hyvää. Ja hinta oli enemmän kuin kohdillaan: kuudesta eri annoksesta maksoimme yhteensä $16. Halvin jenkkiravintolalaskumme tähän mennessä. Not bad.

Sitten suunnistimme takasin Bridgeportiin noutamaan kamojamme. Hyvästelimme kämpän ja kirjoitimme liitutaululle kiitosviestin mahtaville hosteillemme. Seuraavassa postauksessa kerron lisää Airbnb -asumisesta. 

Jos tiesi vie Chicagoon niin todellakin suosittelen käyttämään enemmän aikaa kuin viikonlopun. Museot, biitsit ja muut kohteet jäivät meiltä kokonaan välistä ajanpuutteen vuoksi. Ja vaikka aikaa ei olisikaan enempää kuin pari päivää niin kannattaa ottaa iisisti ja valita muutama kohde ja tutustua niihin kunnolla ja jättää loput seuraavaan kertaan. Pää kolmantena jalkana paikasta toiseen juokseminen on pahinta mitä tiedän ainakin omalla kohdallani. 

Lunkisti siis eteenpäin!