Detroit: harmaa aavekaupunki

Kirjoittaessani tätä tekstiä mieleeni tuli montakin ajatusta ja eräskin vaihtoehtoteoria Detroitia koettelevasta konkurssista. Yhden päivän visiittiin mahtui paljon ja tämän vuoksi jaan Detroitin seikkailut kahteen osaan. Ensimmäinen osa kertoo havainnoistani Detroitissa ja seuraavassa esittelen Eastern Marketin, Detroitissa lauantaisin pidettävän ruokamarketin.

Vaikka tiesin, että Detroit on konkurssin tehnyt kaupunki niin tilanteen konkreettinen toteaminen paikan päällä oli silti hämmästyttävä: kadut olivat lähes autioita, hylättyjä tehtaita, rakennuksia ja kerrostaloja. Kaikki ihan rempallaan. Lauantai-iltapäivänä entisen miljoonakaupungin pääkadulla on vähemmän ihmisiä kuin Joutsenon kylän raitilla. Vain muovipussit lentävät vauhdikkaasti tuulen mukana ja tulikuuma höyry puskee katukaivoista.

Olin aina luullut, että nämä höyryävät kaivot ovat vain elokuvaefekti, jonka suojissa rikolliset juoksevat lainkouraa pakoon. Astuin kokeilumielessä vahingossa yhden tuollaisen päälle ja jalkapohja oli palaa kengän läpi. Punainen HOT -varoitus ei ole siis vain koriste.

kuumaa höyryä nousee kaivosta

Aavemainen fiilis leijaili koko kaupungin yllä. Eniten kuitenkin esikaupunkihuudeilla, joissa Detroitin onneton tilanne todella konkretisoitui. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan.

Lautoja ja pahveja ikkunoissa (niissä, jotka vielä olivat ehjiä), graffitein koristeltuja, hylättyjä rakennuksia ja asumuksia. Lähes ainoat kadulla kulkijat ovat kerjäläisiä tai jengiläisiä. Katsellessa näitä maisemia mieleeni puski jatkuvasti ajatus siitä kuinka lähellä vastaavaa tulevaisuutta muu läntinen maailma onkaan.  On vain ajan kysymys milloin ylelliset kulutusjuhlamme päätyvät vastaaviin näkymiin.

Itse keskusta ei ole vielä päässyt yhtä rähjäiseen kondikseen kuin muut alueet. Vuokralla ja myynnissä olevat liikehuoneistot, typötyhjät kadut ja hiljalleen ränsistyvät rakennukset kertovat kuitenkin mikä tilanne on.

hattupuoti oli vielä voimissaan

lähibaari myös

julkisivujen takana piilee rappio...

...kun taas julkisella parkkipaikalla vauraus.

epämääräinen kerjäläinen/kriminaali mistänoitatietää

General Motorsin pääkonttori kohoaa ylväänä Detroit -joen rannassa. Puhtauttaan kiiltelevät tornit todellakin erottuivat kaikesta ympärillään olevasta harmaudesta. Täällä näimme jopa muitakin turisteja, whoaa. 

edessä GM, välissä Detroit -joki ja takana Windsor, Kanada

Vierailu Detroitissa oli ainakin itselleni vahva todiste siitä että 1. maailma on todellakin riippuvainen materialismista. Vaikka rahan voima on suuri ja sillä voidaan rakentaa niin konkreettisia asioita kuin myös mielikuvia niin rahan ympärille rakennettu kulttuuri ja infrastruktuuri on pelottavan helppo tuhota. Kun yleinen käytäntö on, että ihmiset ostavat velaksi, yritykset siirtyvät halpakustannusmaihin samalla kun yhä useampi jää työttömäksi niin jossain vaiheessa saavutetaan piste, jossa kaikki sortuu kuin itsestään. Tyhjät toimistorakennukset, suljetut kauppakeskukset, kahvilat ja ravintolat ovat masentavaa katseltavaa, koska ne eivät palvele enää ketään.

Mutta mitä mitä... kaikki ei ole kuitenkaan aina sitä miltä näyttää. Erään paikallisen herran mukaan Detroitin ongelmien todelliset syyt eivät piile talouskriisissä tai ylipäätään missään ihmisen toiminnassa. Kaiken pahan alku ja juuri on murmeli, joka syö ja tuhoaa kaiken tiellensä sattuvan. Asiaa ei kuitenkaan ole hehkutettu mediassa ihan vain Yhdysvaltojen puolustuvoimien maineen suojelemiseksi, sillä edes he eivät ole onnistuneet ottamaan tätä karvaista tuholaista hengiltä.

verenhimoinen karvaturri Detroitin ydinkeskustassa

Onhan se nyt selvää, että luonto on meitä vastaan ja elukat paholaisia tuhoten elintilaamme. Katsotaan vaikka Discovery Channelin ohjelmalistaa, joka täyttyy tosi-TV -ohjelmista kuten Kilpikonnamies, Oravanmetsästäjät, Murmelinmupeltajat, Peuranperkaajat, Tappajameduusat jne. 

Tämän huomioonottaen teoria jättimurmelista kuulostaa melko järkevältä.