Tikua

Käyn aika harvoin ravintoloissa syömässä, noin kerran tai kaksi kuukaudessa. Tykkään kyllä syödä ulkona, mutta useasti jälkeenpäin mietin, että kotona olisin voinut kokata itse vähintään yhtä maistuvan ellei jopa paremman setin monta kertaa halvemmalla. Niinpä säästän rahani ja odottelen mieluummin jotain spesiaalipäivää, jolloin menen niihin muutamaan paikkaan, joista olen saanut aivan poikkeuksellisen loistavaa ruokaa.

Yksi näistä mestoista on Tikua,  joka tarjoilee Oaxacan, Campechen, Chiapasin, Tabascon ja Yucatanin niemimaan alueiden safkaa. Sureste keittiönä tunnettu konsepti sekoittaa natiivimeksikolaisten  ja espanjalaisten mukanaan tuomia raaka-aineita ja tekniikoita ja lopputulos on makujen ja värien yhdistelmä, joka uppoaa meikäläiseen ihan täysillä. En ole vielä kertaakaan saanut tuolla huonoa ruokaa tai palvelua, oli paikka sitten täpötäysi tai puolityhjä.



Sonialla oli synttärit tällä viikolla, joten suuntasimme hänen ja veljensä kanssa Tikuaan synttäridinnerille. Kuten aina, alkupalaksi tuodaan sinisestä maissista tehtyä tlayuda -tortillaa ja kuutta eri salsaa; kolme tulista ja kolme ei-tulista. Oli habanerosta ja punasipulista tehtyä salsaa, kurpitsansiemen-tomaattisalsaa, tuhkaksi poltetuista mausteista (kuulostaapa herkulliselta) ja uhanalaisesta chilhuacle -chilistä tehtyä salsaa, molea, retiisejä cilantrolla ja limellä.



Juomalista on tosi kattava niin alkoholillisten kuin alkoholittomienkin drinkkien osalta. Tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyjä vesiä löytyy myös joka lähtöön. Valitsin karhunvatukka-basilikaveden ja Sonia maracuya -veden.

Pääruokia sai odotella jonkin aikaa, mutta alkupalaksi tuodut salsat ja rapea tortilla viihdyttivät meitä sillä välin. Tikuan vakkariruokani on tlayuda eli oaxacalainen "pizza" heinäsirkoilla. Se on varma valinta, mutta nyt otin tarjoilijan suosituksesta huachinangoa eli punanapsijaa vihreässä chilesalsassa (ei salsa verdessä) kera machobanaanin ja johonkin mystiseen lehteen käärittynä. Kuuntelin innoissani kun tarjoilija selitti eri chilelajikkeista ja mausteista joita annoksessa oli, mutta en millään muista.




Sonia ja veljensä pyysivät kolmea eri molea porsaankyljellä. Oaxacassa on paljon erilaisia moleja ja jokaisella on oma makunsa riippuen suklaan määrästä ja siitä mitä chilejä ja mausteita käytetään. Itse pidän voimakkaan makuisesta, hieman tulisesta ja suklaisesta (ei kuitenkaan makeasta) molesta. Juuri tuollaista molea oli paistetussa chile poblanossa, jonka pyysimme jaettavaksi. Päällä oli reilusti molea, manteleita ja quesillo -juustoa.



Pääruoat tuhottuamme tarjoilija saapui kiduttamaan meitä 10 erilaisen kakkujälkiruoan kanssa. Hän kiikutti näytekappaleet pöytäämme ja esitteli huolellisesti jokaisen jälkkärin. Vatsani oli jo ääriään myöten täynnä mutta kuola valuen katselin jälkkäreitä niin tiivisti etten edes tajunnut kuvaa ottaa. Kaikessa oli tietenkin suklaata, koska se on sureste -keittiön juju.



Lopulta päädyimme jakamaan Sonian kanssa minttusuklaamoussekakun, koska se kuulosti raikkaalta ja oli sopivan pieni mahtuakseen ääriään myöten venytettyihin vatsoihimme. Pyysimme myös kuumaa azteca -kaakaota chilen, kanelin ja neilikan kera. Se oli täyteläistä ja hyvin, hyvin tummaa, ei liian makeaa. Täydellistä.



Tikua
Ignacio Allende Sur #13
Col. Centro, Querétaro.