Random stuff

Jorman lähdöstä on jo yli kuukausi, enkä voi käsittää miten nopeasti aika on kulunut. Päivät sekoittuvat toisiinsa ja maanantai vaihtuu perjantaihin huomaamatta ja taas on yksi viikko takana. Muun muassa seuraavia asioita on mahtunut viime viikkoihin:







Olen aloittanut taas aamupuuroilun. Suomessa vedin aina aamupalaksi lautasellisen neljänviljanpuuroa mustikoilla sun muilla lisukkeilla, mutta tämä rutiini loppui aika nopsaan Meksikoon palatessa. Täällä kaurahiutaleet ovat omituisia, jäävät koviksi eivätkä edes maistu samalta. Nyt viime aikoina puuronhimoissani olen kuitenkin tehnyt mikropuuroa aika hyvällä menestyksellä.  Salaisuus piilee hiutaleiden blendaamisessa, jotta niistä tulee pienempiä ja helpommin kypsyviä. Kokonaisia hiutaleita valmistettaessa lopputulos on kovia, limaisia hiutaleklönttejä kuumassa vedessä, ew.




Aloitin myös pole fitnessin uudelleen. Meidän lähellä on studio, jonne polkee kymmenessä minuutissa. Tunnitkin alkavat sopivasti 6 illalla, jolloin ehdin töiden jälkeen käydä moikkaamassa kissoja ja vaihtaa vaatteet. Tankoilu on kyllä kivaa, siinä yhdistyy voimaharjoittelu, koordinaatio ja tasapaino ja staattiset liikkeet. Ja näyttää myös upealta kun sen osaa tehdä hyvin!





Lukutoukka on jälleen luikerrellut sisuksiini, koska koneella istumisen sijaan huomaan yhä enemmän istuvani takapihalla kirja ja kahvikuppi kädessäni. Olen kaivellut pahvilaatikossa olevaa kirjakätköämme, josta löysin Jorman vanhoja koulukirjoja, muistiinpanoja, nuottikirjoja ja ruokalehtiä. Löysin kirjan nimeltään La Meta ( The Goal), joka kertoo erään johtajan yrityksestä pelastaa tappiota tekevä tehtaansa. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta ihan tosi paljon ajatuksia herättävää tekstiä siitä kuinka joskus on kyseenalaistettava vanhat toimintamallit ja ennakkoluulottomasti kokeiltava ihan uusia juttuja löytääkseen ratkaisu johonkin pulmaan. Jos haluaa saavuttaa jotain, mitä ei ole koskaan saavuttanut on tehtävä asioita, joita ei ole koskaan tehnyt.






Sunnuntai-aamuisin olen käynyt juoksemassa tai pyöräilemässä Cimatarion kansallispuistossa. Nämä kuvat ovatkin viime viikonlopulta. Minulla on koneella varmasti tuhansia kuvia tästä paikasta ja joka kerta raahaan kameran mukaani, koska en vaan saa tarpeekseni. Puiden latvoissa ja vuorien huipuilla hitaasti liikkuva sumu ja pilvien välistä kurkisteleva aamuaurinko ovat kauneinta mitä täällä kaupungissa voi olla.





Olen puistossa yleensä heti aamuseiskalta aukeamisaikaan, koska tuohon aikaan on ihanan viileää ja raikasta. Liikennettäkään ei ole juuri ollenkaan, joten ei tarvitse kykkiä ruuhkassa tai odotella liikennevaloissa. Viime viikonloppu oli sateinen joten sunnuntai-aamuna kaikki polut olivat mutaisia, mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin oli poljettava nopeasti ennenkuin renkaat ehtisivät vajota mutaan. Loppua kohden jätin pyörän nojaamaan kaktusta vasten ja harpoin rappusia ylös aina huipulle asti. Alhaalla avautuva maisema on aina yhtä vaikuttava vaikkei se kameran linssin läpi välitykään yhtä voimakkaasti kuin livenä.




Flickr on näköjään ottanut uuden vesileimasysteemin käyttöön. Olen yrittänyt turhaan googlettaa kuinka poistaa nuo kehykset, mutta en ole onnistunut. Jos joku viisas tietää saa neuvoa!