Sunnuntain ajatuksia

Vaikka kuinka pidänkin muutoksista ja tuntemattomaan syöksymisestä niin seisoessani siinä kynnyksellä valmiina hyppäämään haluan jänistää. Ajatukset kuten tää on ihan hullua, en uskalla, mitäs jos kaikki kusee... puskevat mieleeni kun tajuan että muutos on oikeasti tapahtumassa. Ja pian. Kolmen viikon päästä hengailaan jo toivottavasti valkeiden hankien keskellä. Nämä viime hetken kapinan tunteet ovat tuttuja kuitenkin jo ennestään, joten en ole mitenkään huolissani. Ne vaan kertovat siitä, että täällä viettämäni aika on ollut arvokasta, mutta nyt on aika päästää irti ja hypätä kohti uutta seikkailua.



Lajitellessani kamojani mukaan, lahjoitukseen, roskiin, -kasoihin pohdiskelin mielessäni muutamia asioita, joita tällä neljän vuoden matkalla on tullut opittua.

Luottamusta siihen että asiat järjestyvät. Etenkin toisella kerralla Meksikoon saapuessani en tiennyt yhtään mitä on edessä. Opinko kielen? Löydänkö töitä? Joudunko tulemaan maitojunalla takaisin? Kaikesta huolista huolimatta asiat kuitenkin järjestyivät paremmin kuin olisin uskaltanut toivoakaan. Nyt on vähän samankaltainen tilanne edessä ja luotamme siihen että asiat loksahtavat paikoilleen. Worst case scenario on se, että palataan takaisin lähtöruutuun ja sitten yritetään jotain muuta.

Vähemmän huolehtimista, enemmän toimintaa. Osaan olla aikamoinen murehtija, mutta olen päässyt siitä hieman yli viimeisten vuosien aikana. Asioiden vatvomisen sijaan olen opetellut keskittämään energiaani toimintaan, sillä se on mikä loppupeleissä ratkaisee. Vaikka olis maailman hienoimmaksi hiottu suunnitelma ei sillä tee mitään ilman konkreettisia tekoja.

Ihmisten samankaltaisuuksien huomaaminen Niinkin itsestäänselvältä kuin tämä nyt kuulostaa niin oon tajunnut, että ihmiset kaikkialla on loppujen lopuksi tosi samanlaisia. Suurin osa meistä haluaa tehdä asioita joista nauttii, voida hyvin ja elää kaikin puolin rauhallista elämää muita kunnioittaen. Kaikissa kansoissa ja kulttuureissa on hyviä tyyppejä ja kusipäitä. Ihmisiä, jotka sopeutuvat ja hyväksyvät muutoksen ja ihmisiä, jotka kapinoivat kynsin hampain vastaan. On avoimuutta ja ahdasmielisyyttä eikä kotimaamme tai kulttuuritaustamme pitäisi määritellä meitä ihmisinä.



Totaali-inventaarion jälkeen sain kaiken mahtumaan (melkein) yhteen laukkuun. Iso osa kodin tavaroista kuten keittiövälineistä, jääkaappi ja ruokapöytä menivät lahjoitukseen Jorman siskolle ja muille tutuille. Työkaverini oli myös tyytyväinen saadessaan uudet verhot, mikroaaltouunin, astioita ja vaatteita. Mitään ei olla heitetty roskiin paitsi rikkinäisiä kamoja kuten meikäläisen pohjasta rikkinäiset ja totaalisen puhkikulutetut Fivefingerit.