Eilen aamuyöllä heräsimme jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein kun Jorma sai puhelimeensa viestin suomalaisesta yliopistosta, johon oli hakenut viime joulukuussa. Tiesimme, että tuossa viestissä oli tieto siitä pääsisikö hän kouluun ja muuttaisimmeko Suomeen tänä vuonna.
Päänisisäinen rummunpärinä senkuin voimistui ja huipentui siihen kun luimme pimeässä pikkuruiselta puhelimen näytöltä "rejected".
On sanottava, että pettymyksemme oli aikamoinen. Olimme todella odottaneet myönteistä vastausta ja tehneet suunnitelmia Suomeen muuton varalle. Nyt se kaikki tuntuu häipyneen jonnekin kauas, missä sitä on turha ajatellakaan.
Emme kuitenkaan jää rypemään yhteen esteeseen. Suunnitelma B eli Jenkkeihin lähtö kolmen vuoden komennukselle on edelleen voimissaan. Ja jos sekin sattuisi kusemaan niin, no, katsotaan sitten. Ollaan vahvasti sitä mieltä, että mitä tahansa tapahtuukaan tai missä ollaankaan se tulee olemaan oikea ratkaisu.
Vaikka nyt harmittaa, niin se menee pois. Eteenpäin! sanoi mummo lumessa.
Tänään aamulla minulla oli tapaaminen Haciendassa anoakseni takaisin menettämäniäni viisumirahoja. En ollut joutunut koskaan asioimaan kyseisessä virastossa, joten kaikki oli uutta ja omituista. Vuoronumerosysteemi oli aika edistynyt ja odotussalissa oli jopa kahvi -ja vesitarjoilu. Mitä luksusta! Pääsin tiskille klo. 9:20 eli sovittuun aikaan ja ladoin paperit tiskiin. Sitten minulta kysyttiin, että olihan minulla kaikki dokumentit myös USB:llä ja zip -tiedostona. No ei ollut kun ei sellaista oltu vaadittu. Lähdin siis etsimään skannauspaikkaa centrosta ilman mitään hajua mistä sellaisen löytäisin. Kiertelin ja kaartelin ja noin 40 minuutin etsinnän jälkeen lyösin papelerían, jossa oli myös skanneri.
Kun palasin takaisin Haciendaan jonot olivat kasvaneet ihan mielettömiksi. Otin numeron ja istuin odottamaan. 2,5 tunnin päästä robottiääni kuulutti numeroni ja palasin samaiselle luukulle papereineni ja USB:n kanssa.
Loppujen lopuksi takaisinmaksu onnistuu, mutta ennen sitä Haciendan lähettämä kätyri tulee kolkuttelemaan ovemme taakse varmistaakseen että asun todella osoitteessa jonka heille annoin. Tämä yllätysvisiitti voi tapahtua maanantaista perjantaihin klo. 8 ja 17 välillä. Sanoin, että tuohon aikaa meillä ei ole ketään kotona ja vastaus oli, että jätä vaikka lappu ulko-oveen Herra Haciendasta, minä ---- asun täällä ja puhelinnumero. Jos kyseinen herra ei tavoittaisi minua, täytyisi minun mennä uudestaan anomaan takaisinmaksua. Meksikolainen byrokratia, I love you.
Voi tyhmä, ettette päässeet Suomeen... Mutta minäkin aina ajattelen, että nyt ketuttaa, mutta tämäkin tapahtui jostain syystä.
VastaaPoistaJa voi miten ihanan monimutkaiselta kuulostaakaan to Haciendan tarina... Soooo not kaipaan espanjalaista melkein yhtä nerokasta byrokratiaa...
Jep, uskon kanssa että kaikella on syynsä. Ehkä vielä ei ollut meidän aika tulla sinne :)
PoistaTämä byrokratian vaikeus ja epäloogisuus on kyllä yksi suurimmista ärsytykseni aiheista tässä maassa. Yksinkertaisistakin asioista saadaan niin hankalia ja kaikilla virastojen työntekijöillä on oma näkemyksensä miten asiat tulee hoitaa. Eli kun ensin asioit yhden kanssa ja sitten toisen niin saat ihan eri tietoa ja vastauksia. Jatkuvaa arpapeliä siitä että eteneekö asiat tai mihin ratkaisuun päädytään.
Voi harmi! oon itse ollut samantapaisessa tilanteessa: niin lähellä mutta silti vielä kaukana. (Esim. nyt kans meillä olis luultavasti koittanut muutto toiseen osavaltioon jos E ei ois saanut tuota työtä, jonka sai ja tavallaan olin vähän pettynyt, koska olin ihan valmis lähtemään:D). Täytyy vaan uskoa että niin on tarkoitettu tapahtuman. Ja jos Jenkkeihin päädytte niin teitä odottaa varmasti siellä sitten monet seikkailut:) Varmasti harmitus helpottaa ajan kanssa!
VastaaPoistaNiin, kun yksi mahdollisuus sulkeutuu pois niin toinen avautuu! Eli kyllä kaikella on aina puolensa ja joka pilvellä hopeareunus.
PoistaNyt ei kyllä enää harmita, pikemminkin helpotti kun sai lopulta vastauksen :) nyt kohti uusia seikkailuja mahdollisuuksia!
Voi että! No mutta kaikella on tarkoituksensa ja vaihtoehtoisesti uusi suunnitelma (oli se sitten se plan B tai joku muu) on varmasti entistä parempi :)
VastaaPoistaTsemppiä haciendan kanssa, kuulostaa just siltä, että mennään vaikeimman kautta ihan vaan varmuuden vuoksi :P
Jep, kiitos! Epäiltiin eilen appivanhempien kanssa, että voipi olla että virkailijatyttö keksi tuo tarkastushomman yrittäen saada minut tarjoamaan hänelle ekstratienestejä. Oon liian suomalainen tajutakseni tällaisia hienovaraisia vihjeitä :D katotaa nyt mitä tapahtuu seuraavan 2 viikon aikana...
Poista