Casa Canela

Palaan vielä hetkeksi biitsille.

Tronconesin ranta on lempparimme, koska siellä ei ole oikestaan mitään. Baarien, yökerhojen ja sisäänheittäjien poissaolo tekee siitä varmasti jokaisen bilehimoisen springbreikiläisen pahimman painajaisen. Neljä vuotta sitten kun kävin siellä ekan kerran tie oli pelkkää tomuista hiekkaa, mutta nyt oli tullut asvalttipäällyste, rantavaatekauppoja ja muutama pieni hotellikin. Lähes kaikki majoituspaikat kuitenkin ovat edelleen taloja, joista suurin osa ovat jenkki-tai kanadalaisomistuksessa. Ne ovat kuitenkin jokainen uniikkeja ja todella kotoisia. Viimeksi oltiin Casa Sirenassa, joka oli ihan rannalla ja ylitti kaikki odotuksemme.

Nyt yövyimme Casa Canelassa, joka oli huippumesta sekin. Plussat siitä, että Lunakin oli tervetullut. Omistaja, Lyn, itse asui toisessa talossa takapihalla ja siellä hänellä pyöri kissoja ja koiria, joihin Lunakin pienen sähinän jälkeen tutustui.

Casa Canelassa oli kaksi makkaria omine kylpyhuoneineen, yhteinen keittiö, ruokasali, olkkari ja terassi, jonka sohvaa kulutin oikein urakalla. Hinta oli 1,800 pesoa yöltä, kiitos high seasonin ja semana santan. Se oli kuitenkin yksi halvimmista ja ei todellakaan huonoimmista. Ja neljään osaan tuo teki vain 450 pesoa per lärvi.

Talon sisustus oli sekoitus perinteistä meksikolaista, jenkkiä ja rentoa rantamökkiä. Takapihalla oli notskipaikka, jota ei tosin käytetty. Keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen veitsistä leivontavälineisiin ja kokkailu sujui vaivatta.

Sijainti ei ollut ihan rannalla, mutta sen verran lähellä että terassilta ulottui näkemään pilkahduksen aaltoja palmujen seasta. Kävellen meni ehkä minuutti rannalle.

Kyllä houkuttelisi ostaa rantakaistale tuolta ja rakentaa oma pikku mökki. Ehkäpä joku päivä. Katsotaan miten turismi kehittyy muutamien vuosien aikana…