Kaksi ja puoli kuukautta on hujahtanut nopsaan ja tasan viikon päästä palaamme Querétaroon. Fiilikset ovat haikeat, mutta samalla odotan innolla paluuta: kotia, omia tavaroita, kokkausta, uusia työhaasteita, aurinkoa ja ihmisiä.
Tämä kesä oli erityisen rento, täynnä luontoa ja nautiskelua ilman minkäänlaisia kiireitä.
 |
| siesta |
 |
| tältä näyttäisin jos olisin murmeli |
 |
| Bloomer Parkin trailit |
Kesän viimeisinä hellepäivinä ollaan Jorman kanssa kulutettu metsäreittejä niin että kohta kumit puhkeaa. Yhtenä sunnuntaina pyöräilimme St. Clair -järvelle ja 7 tunnin hikoilun tuloksena matkamittari näytti huimia lukemia: 117km ja virallisesti hapottavin urheilusuoritukseni ever.
Näitä polkuja ja maastopyöräreittejä ikävöin sitten Meksikossa.
Erityisen kova ikävä tulee omenapuuta, josta ollaan koko kesän ajan rosvottu kassikaupalla muhkeita ja mehukkaita palleroita. Suomessa ollessa ei edes tajua ilmaisten antimien arvokkuutta koska niitä tursuaa joka tuutista. Metsät ja takapihat ovat loistavia ilmaisten herkkujen apajia, joten hyödyntäkää niitä! Tällaisia omenoita kun saisi Meksikostakin.
 |
| niin rapea ja makea |
Näin on taas yksi reissu takanapäin. Nyt avoimin mielin kohti syksyä ja uusia kujeita!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti