Taalla kohtaa paljon sellaisia asioista, joita ei heti odottaisi nakevan muualla: hauskoja, pienia (joskus vahan suurempiakin) yksityiskohtia, toimintatapoja ja muita kulttuurin ominaispiirteita, jotka pistavat valilla nauramaan, toisinaan itkemaan.
Kun ensimmaista kertaa saavuin tanne en kohdannut mitaan hirveaa kulttuurishokkia, johon meita oltiin koulun vaihtariohjelman ohella valmisteltu. Kuitenkin osa meksikolaisen kulttuurin piirteista oli aluksi arsyttavia ja vaikeita ymmartaa. Usein otin asioita henkilokohtaisesti ja saatoin pahoittaa mieleni tai suuttua. Esimerkiksi kun bussipysakilla huomasin bussin lahestyvat ja heilutin kattani niin etta kuski varmasti huomasi, mutta painoi ohitseni tuhatta ja sataa vilkaisemattakaan. Tuloksena myohastyin toista, koulusta tai jostain muualta ja mietin etta mika helvetti naita ihmisia vaivaa. Kaduilla kavellessa saan pitaa silmani jatkuvasti tiessa vaistellen kuoppia, avonaisia viemareita, puunjuuria, rottia tai mita tahansa odottamattomia esteita. Koska suojatiet ovat lahes olemattomia, jokainen kerta kun haluan ylittaa tien joudun juoksemaan henkeni edesta varoen kaahaavia autoja. Kerran suojatieta ylittaessani pikavauhtia lahestyva poliisiauto soitti torvea, jotta tajuaisin vaistaa.
Superbad -leffan poliisit jatkuvasti pillit paalla
Niinkin normaali asia kuin infrastruktuuri eli kadut ja rakennukset olivat pienoinen jarkytys vasta Suomesta saapuneelle, eurooppalaiseen malliin tottuneelle minalle. Kun koko ikansa on katsellut suoria lyhtypylvaita, tasaisia katuja, huollettuja puistoja, siisteja yleisia vessoja ja busseja niin kaikki se epajarjestelmallisyys ja sekalaisuus minka taalla kohtasin pani aluksi miettimaan etta miten moisessa kaaoksessa voi elaa ja miksei esimerkiksi rikkoutuneita aitoja, rikkinaisia valoja tai muita asioita yksinkertaisesti korjata?
viela on tilaa muutamalle johdolle
Yleinen varovaisuus ja turvallisuus olivat asioita, joista myos alkuaikoina huolehdin valtavasti. Muistan ensimmaisia kertoja taksissa lahes tarisseeni, koska kuski ajoi kuin hullu ohitellen muita autoja eika taksissa ollut turvavoita. Myohemmin vasta opin, etta niita ei vain ole, ei myoskaan busseissa. Sen sijaan hyvin yleista on ripustaa takapeilista rukousnauha, janiksenkapala tai joku muu onnen amuletti, joka takaa turvallisen matkan huolimatta kuinka vastuuttomasti ajetaan. Mexico Cityssa matkustimme kerran myos kuplavolkkaritaksilla, josta puuttui etuistuin. Meita oli viisi ihmista plus kuski - kaksi istui lattialla ja loput kolme ahtautuivat takapenkille.
mihin sita pakua muka tarvitaan?
Kun ensimmaisia kertoja ajoin autoa taalla, apukuskini kehotti minua pitamaan silmani auki ja muistutti: "Taalla pitaa varautua kaikkeen. Sita mita vahiten odotat tapahtuu aivan varmasti." Valittomasti taman sanottuaan edessamme ajanut auto avasi molemmat etuovensa taysin selalleen ja melkein kolaroi toisella kaistalla ajaneen auton kanssa. Muistan myos, etta ensimmaiseen neljaan kuukauteen emme ikina lahteneet ulos kaduille ilman pippurisumutetta. Kai ne sumutepullot toivat turvallisuuden tunnetta epavarman turistin olemukseen.
Nain jalkeenpain ajateluna moni noista alkuaikojen asioista naurattaa. Enaa en valita jos bussit ajavat ohitseni, jos joudun odottamaan maahanmuuttotoimistossa tai muissa valtion virastoissa 4 tuntia, jos rotta juoksee varpaideni ylitse tai Internetti ei toimi. Ennen kun jotain naista tapahtui saatoin tulla huonolle tuulelle ja pahimmassa tapauksessa antaa koko paivani menna pilalle. Monta kertaa huomasin, etta oma negatiivinen suhtautumiseni asioihin toi vain lisaa huonoja asioita elamaani. Jossain vaiheessa onneksi ymmarsin, etta en saa asioita muuttumaan tai menemaan mieleni mukaan vaikka olisin kuinka vihainen - painvastoin. Jos kohtaan vastoinkaymiset positiivisesti niin todennakoisesti minulle tapahtuu enemman hyvia asioita. Luulen, etta karsivallisyyteni on kasvanut huippuunsa.
Vaikeuksien kautta voittoon. Rakastan niita kaikkialla olevia varikkaita taloja, ahtaita kujia ja katuja, rempsallaan olevia rakennelmia, meluisia mercadoja ja "ei oo niin justiinsa" -meininkia. Jos aluksi pidin naita asioita omituisina niin nyt ne ovat jo aivan normaalia ja itseasiassa mielestani kaunista ja jannittavaa. Virheet ja epataydellisyys tekevat elamasta mielekasta.
Seuraavaksi esittelen muutaman hauskan asian, jotka aluksi ihmetyttivat ja naurattivat ja jotka edelleen nostavat hymyn huulilleni.
hauska uusi tuttavuus, pussimehu
ensimmaisia jannittavia bussimatkoja
piraatti Angry Birds - kauppias liikennevaloissa
fisut kuivumassa katolla
nalkainen kaveri etsimassa ruokaa
ranchero/norteño - bandit ja niiden kuningas Los Tigres del Norte
agua loca eli vesikanisteriin tehty, aarimmaisen myrkyllinen booli
bussikuskin siesta
piñatan tuhoaminen
Clonopolis - piraattikauppa. Mainos lupaa 100% laatukopioita ja laajinta elokuva -, cd -, ja pelivalikoimaa
lisaa laatupiratismia supermarketissa
the coolest biker on the road
tee-se-itse -Apple
syo sipseja - saat unelmavartalon
Wal-Martin pahin kilpailija Gual-Mar
Poliisi on taalla suosittu pilkan kohde. Oli kyse sitten hawaii-paitaan pukeutuneesta viiksekkaasta yksityisetsivasta, tacoja mussuttavista liikennepoliiseista tai erikoisjoukoista, niin naiden viranomaisten auktoriteetti on vahintaankin kyseenalainen. Miksi? Ehka tama video antaa tarjoaa vastauksen.
Aina silloin talloin taalla nakee hauskoja mainoksia, kyltteja ja muita kirjoituksia, jotka saavat nauramaan vedet silmissa. Osa niista on tahattomasti vaarinkirjoitettuja, toiset taas loukkaavia tai muuten vaan hassusti kirjoitettu. Mites olisi "melkein aitoja DVD":ta tai vaikka uusi "iPot"? Taattua piraattilaatua puolet aitoa halvemmalla.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti