Saavuimme torstai-aamuna Tanchanchíniin, San Luis Potosíin, joka on siis pikku kylanen Tamulin vesiputouksen lahella. Siella liityimme paikallisen señor Miguelin seuraan, joka vei meidat kanootillaan jokea pitkin kohti putousta.
 |
| jossain Rioverden huudeilla |
Jokaisella paikallisella tuntui olevan oma botskinsa turistien viemiseksi Tamulin putoukselle. Miguel vaikutti luotettavalta kaverilta, joten nousimme hanen veneeseensa seuranamme perhe San Luis Potosísta.
Turkoosissa vedessa melonta ja metsasta kaikuvat papukaijojen oli juuri sita mita kaupungissa tulee aina ikavoitya. Melonnan sijaan olisin kylla mielellani uinut koko matkan putoukselle, mutta Miguelin mukaan joessa saattoi vaania krokotiileja, joten paatin pysytella kiltisti veneessa. En tosin ole varma oliko kyseessa vitsi vai tosijuttu...
 |
| Melonnan paatepiste eli Tamulin putous |
 |
| kossssshhhh |
Sitten jatkettiin matkaa luolaan, joka oli taynna sadevetta. Syvyytta oli 42 metria ja pohjaan asti nakyi aivan kirkkaasti.
Palasimme takaisin Tanchanchíniin, jossa sain aikaiseksi tehtya jopa muutaman haastattelun paikallisille opparini tutkimusta varten. Edistysta siis havaittavissa. Kylla tamakin ikuisuusopiskelija viela valmistuu.
 |
| lavalla on mukava matkustaa |
Miguel kavereineen neuvoi meille hyvan ja rauhallisen telttailumesta joen rannasta. Emme kuitenkaan tyytyneet tahan, koska parin sadan metrin etaisyydella oli kunnon leirinta-alue pistetty pystyyn ja ranchero-humppa kaikui jokaisesta autosta, jotka oli ajettu aivan joen rantaan. Miksi telttaillessa pitaa huudattaa naapurin kanssa kilpaa musiikkia? Mielestani telttailun idea on juuri se, etta ollaan rauhassa luonnon keskella ja kuunellaan korkeintaan joen virtausta tai elainten ja lintujen aania eika niita samoja monotonisia rallatuksia mita kaupungissa.
Valttaaksemme siis pahimman melusaasteen jatkoimme matkaa hieman ylemmas jokea, jossa ei ollut muita telttoja nakyvissa. Pimeys oli tullut jo ajat sitten, joten saimme pystyttaa telttaa sokkoina jalleen. Tassa vaiheessa hieman kadutti, etta olin aiemmin samalla viikolla kieltaytynyt ostamasta Jorgen ehdottamia taskulamppuja Watsusta vedoten liian korkeaan hintaan.
Seuraavana aamuna herasimme ja huomasimme olevamme telttojen ymparoimana. Yon aikana oli siis saapunut viela lisaa telttailijoita, jotka olivat paattaneet leiriytya aivan laheisyyteemme. Koko paikka muistutti Ilosaaren raviradan leirinta-aluetta joten pikaisen purkkiruoka-aamiaisen jalkeen pakkailimme kimpsut ja kampsut ja otimme hatkat kohti Puente de Diosia toivoen loytavamme rauhallisemman mestan.
 |
| risukasa pyorilla |
 |
| "Tervetuloa" sanoo Tamasopo |
Ja viela mita. Matkalla El Cafetalin kylaan, jossa tama vesiputouksien ja turkoosin veden paratiisi sijaitsee, oli jo ruuhkaa perheautoista ja busseista. Aavistelimme pahinta, mutta paatimme jatkaa matkaa kuitenkin. Saavuimme perille ja jatimme auton paikallisen perheen pihalle parkkiin. Perheen pikkutytto lahti "oppaaksemme" eli johdatti meidat salatieta pitkin, niin ettei meidan tarvinnut maksaa virallista sisaanpaasymaksua, mutta 20 peson tippi opastuksesta. Reilu diili.
 |
| raiteita pitkin marssien kuin clandestinot odottaen seuraavaa junaa |
 |
| puiden seasta pilkisti houkutteleva vesi |
 |
| talta nayttaa Puente de Dios normaalisti (kuva taalta) |
 |
| ja talta sa naytti perjantaina. Kuin vesipuisto Serenassa |
Kahlasimme kuitenkin ylospain jokea ja onnistuimme loytamaan pienen altaan, jossa oli vain muutama muu meidan lisaksemme. Pian jengia alkoi kuitenkin valua lisaa kivien takaa kuin pienia, verenhimoisia piraijoja...
Teltan pystyttaminen joen varteen ei ollut mahdollista, ainoastaan merkityille leirinta-alueille, jotka olivat juuri sellaisia, jolta olimme samana aamuna paenneet. Vaikka vaihtoehdot nayttivat olevan vahissa paatimme yrittaa viela viimeista paikkaa, johon olimme halunneet menna jo jonkin aikaa: mammuttijarvea (jarvi, jonka pohjassa makaa mammutin jaanteita) nimeltaan Media Luna.
 |
| matkalla Media Lunaan |
Saavuimme motarilta Media Lunalle vievaan risteykseen. Tie oli tukossa. Poliisiautot oli parkkeerattu esteeksi, niin ettei kukaan jatkaisi matkaa noin vain. Poliisiseta pysaytti meidat ja kysyi mihin olemme matkalla. Vastasimme etta Media Lunaan. Poliisiseta huokaisi syvaan ja pyysi meita nousemaan autosta kuin pahimmatkin lainsuojattomat. Media Lunaa varten meidan oli rekisteroitava itsemme listaan joka oli jo ainakin kilometrin pituinen. Kysyimme, etta onko paikka jo kovinkin taynna. Poliisiseta vilkaisi kulmiensa alta ja totesi hiljaa etta leirinta-alue on tarkoitettu max. 4000 hengelle, mutta sisalla on jo 6000. Siis 2000 yli maksimin. Tassa vaiheessa tiesin jo etta peli on menetetty, mutta en halunnut myontaa sita itselleni ja jollain kierolla tavalla halusimme nahda miten 6000 ihmista on mahdutettu 4000 ihmiselle tarkoitetulle alueelle. Jatkoimme siis matkaa.
Seuraavista tapahtumista ei ole kuvia. Vaikka kamera olikin ulottuvilla niin se jarkytys mika meita odotti oli liian shokeeraava, jotta olisin tajunnut dokumentoida mitaan. Kun paasimme leirinta-alueen sisaantuloon juutuimme muiden sisalle pyrkivien autojen sekaan. Halusimme kaantya ympari, mutta takana toottailevat autot eivat antaneet muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpain, maksaa sisaanpaasy ja alkaa etsimaan parkkipaikkaa valtavasta automeresta.
Parkkipaikan loydyttya lahdimme kavelemaan ihmismassan mukana metsaan pain. Poliisit ja turvamiehet seisoa ponottivat asemissaan, snack-kojujen myyjat huusivat kilpaa. "TAMALEEEES CALIENTITOOOS A 10 PESOOOS!". Maasto alkoi muuttua mutaiseksi. Pimeydessa kajastivat sadat elleivat tuhannet nuotiot ja ilma alkoi muuttua sakeaksi ja tunkkaiseksi. Vastaantulevat ihmiset talloivat varpaille ja takaapain pyrkivat tonivat paastakseen nopeammin valtaamaan "parhaimmat" telttapaikat. Hah. Turvamies tarkasti laukkumme varmistaakseen ettei meilla oli alkoholia. Han neuvoi meita menemaan vasemman puoleiselle leirinta-alueelle, joka ei ollut niin taynna kuin oikeanpuoleinen.
Astuimme kaaokseen. Telttoja kiinni toisissaan, kontroloimattomia nuotioita, vaatteita ja roskaa roikkumassa puiden oksista. Rancherohumppa raikaa taysilla jokaisesta teltasta ja humalaiset ihmiset (huom. alkoholia ei saanut vieda alueelle) huutavat taysilla mukana. Palavan muovin kary ja mustaa savua leijailee ilmassa. Yksi tekee tarpeitaan teltan paalle, toinen vieressa virtaavaan jokeen, jossa onnellinen pikku perhe kelluu uimapatjoineen. Olin varma, etta olimme joutuneet helvettiin.
 |
| pakolaisleirin meininki ( kuva taalta ) |
Joten pettyneina nostimme kytkinta ja suunnistimme kohti Querétaroa. Telttailu naytti paatyvan lyhyeen valitettavasti. Muutaman tunnin ajelun jalkeen lahestyimme San Luis Potosín kaupunkia. Oli jo myoha ja kuskilla alkoi uni tulla jo silmaluomet painua kiinni siihen malliin etta muutaman tunnin matka kotiin asti tuntui ikuisuudelta. Sen kummemmin miettimatta paatimme etsia yopymispaikan San Luisista ja jatkaa matkaa seuraavana paivana.
Lauantai-aamu valkeni aurinkoisena ja lampimana, joten paatimme ottaa suunnaksi San Luisin keskustan ja vilkaista mita sielta loytyy.
Hetken tallustelun jalkeen aurinko alkoi paahtaa tuskaisesti. Ostimme mehukojun myyjalta jaakylmaa tepachea eli ananaksen kuorista kaymisprosesilla valmistettua juomaa. Vahan niinkuin simaa mutta ananaksen makuista.
 |
| paahtava paiva, kylma tepache, mm! |
Kaupunki tuntui olevan kovin tyhja vaikka edellisena iltana loysimme vapaan huoneen vasta kuudennesta hotellista, kaikki muut olivat taynna. Turisteja ei paljoa nakynyt, mutta paikallisia senkin edesta syomassa tacoja, kavelemassa puistossa tai muuten vaan nauttimassa kauniista paivasta.
 |
| carnitas koju |
 |
| gorditas koju |
Hedelmakojulta lahti mukaan sekoitus vesimelonia, ananasta, papaijaa ja cantaloupea. Noin litran vetoinen pussi maksoi 20 pesoa. Hedelma -ja mehukojut ovat ehka paras keksinto ikina.
 |
| meloonit, papaijat ja ananakset natisti rivissa |
San Luisin keskusta oli natti ja paljon suurempi kuin olin kuvitellut. Olin aina luullut etta kaupunki on vain kamainen, ruma, huumejengilaisten ja rekkakuskien huilipaikka, mutta luuloni osoittautuivat ihan vaariksi - onneksi.
 |
| ilmapallo -ja lelukoju |
Keskus plaza oli viritetty tayteen ruoka -ja ties mita kojuja. Aukion keskelle oli rakennettu iso lava ja ilmaan viritetty roikkumaan erilaisia paholaisia ja piruja. Jorge selitti etta kyseessa on La quema de los Judas eli perinteinen pahojen henkien ja pirujen poltto. Nama pirut edustavat jotain "pahaa", josta paastaan symbolisesti eroon polttamalla ja lopuksi rajayttamalla sita edustava hahmo. Naruista killui muun muassa hahmoja, jotka edustivat abortin kannattajia, tunnettuja rikollisia ja varkaita (eli poliitikkoja ennen kaikkea). Nakyi siella roikkuvan yksi bussejakin - juuri niita samoja X-bussin paholaisia joilla matkustan kotiin lahes paivittain. Ilmeisesti katolinen kirkko luokittelee bussit pahimman luokan paholaisiksi.
 |
| piruparat odottamassa tuomiotaan |
 |
| FBI oli varmistamassa alueen turvallisuuden |
Pirut rajaytettiin vasta illalla, joten paatimme seikkailla hieman lisaa random kaduilla.
Loysimme suloisen pikku kapakan, La Oruga y La Cebadan, joka on erikoistunut myymaan paikallisia oluita.
 |
 |
| San Luisin pojat |
Myohemmin palasimme plazalle, jossa pirujen rajayttely oli taydessa vauhdissa.
 |
| kapum! |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti