Parempi elämä?

Nyt kun Suomeen muutto on paperilla niin innostuin tutkimaan OECD:n Better Life Indexiä.

Tiedän ettei ole olemassa mitään absoluuttista vastausta siihen missä elämä olisi parasta, se täytyy jokaisen itse selvittää. Tykkään kuitenkin tällaisista vertailuista ja sen antavan suhteellisen totuudenmukaisen kuvan kustakin maasta. Laitettuani omat arvoni tärkeysjärjestykseen sivu näytti minkä maiden kanssa omat arvoni kohtaavat parhaiten:



Itselleni tärkemmät arvot olivat turvallisuus, terveys, työn ja vapaa-ajan tasapaino, ympäristö ja koulutus. Meksiko päätyi listani hännäksi ja huipuksi pääsi Norja. Interesting. Australia on neljäntenä ja sitä ollaankin Jorman kanssa katseltu "sillä silmällä".

Tutkittuani hieman tarkemmin Suomen ja Meksikon eroja näyttäisi siltä, että Meksiko on Suomeen verrattuna:

Saasteisempi

Tähän ei tarvita mitään indeksejä toteamaan, että hengitysilma ole millään muotoa keuhkoja hellivää tai raikasta. Bussit, rekat ja taksit pöräyttelevät mustia savupilviä mennessään ja jos ilma ei ole saasteista se on kuivuuden vuoksi täynnä hiekkaa ja pölyä. Mexico Cityssä en voisi kuvitella asuvani kun jo parin päivän visiitin jälkeen nenästäni vuotaa mustaa räkää (anteeksi ykistyiskohtainen kuvaus). Veden laatukin on rankattu toiseksi surkeimmaksi 34:stä OECD -maasta. Omat havaintoni tukevat tätä seikkaa aika hyvin, poikkeuksetta kaikki vesistöt täällä ovat enemmän tai vähemmän saastuneita eikä mieleeni tulisi kulauttaa alas kraanavettä vaikka sillä hampaani pesenkin.

Turvattomampi

Ei varmaan tule yllätyksenä että turvallisuus -indeksissä Meksiko vetää pohjat. En itse ole koskaan ikinä todistanut saati joutunut minkäänlaisen väkivallan tai ryöstön kohteeksi kukkaruukkujen tai vesipullon pöllintää lukuunottamatta. Tietyissä osavaltioissa väkivaltaa, ryöstöjä ja kidnappauksia sattuu paljon enemmän ja se vaikuttaa koko maan tilastoihin. Ihmisten välinen luottamuskin näyttäisi olevan vähän niin ja näin: vain 77% meksikolaisista kokee tuntevansa jonkun kehen voisi luottaa hädän hetkellä kun taas suomalaisista 95% omaa luottohenkilön.

Pidemmät työtunnit

Paljon töitä eli yli 50 tuntia viikossa tekee 29% meksikolaisista. OECD -maiden keskiarvo on 13% ja Suomen 3,6%. Muistan kun vielä pari vuotta sitten Jorma oli töissä jo aamuseitsemältä ja tuli kotiin vasta iltaseiskalta tai kahdeksalta. Lapsetkin viettävät ihan tosi pitkiä päiviä koulussa. Omat koulupäiväni 1. -ja 2. -luokilla olivat noin 4 -tuntisia kun täällä ne ovat 6,5 tuntia ja sen jälkeen moni jää vielä iltapäivällä järjestettäville liikuntatunneille ja vanhemmat hakevat lapset koulusta pahimmillaan 6-7 aikaan illalla. Pitkät työpäivät eivät todellakaan ole synonyymi tehokkuudelle tai tuottavuudelle.

Noiden OECD:n mittarien lisäksi mieleeni tulee ainakin muutama muu asia, joita olen aiemmin pohtinut:

Vähemmän tukea lapsiperheille

Tämä aihe ei nyt varsinaisesti ole lähellä meikäläistä, mutta on kuitenkin todella tärkeä juttu. Äitiysloma on 42 päivää synnyksen jälkeen. Isyyslomista tai äitiyspakkauksista täällä ei ole kuultukaan (tätä lukuunottamatta). Jos ei ole varaa jäädä pidemmäksi aikaa kotiin vauvanhoitohommiin niin 42 -päivän ikäinen pienokainen on laitettava hoitoon, jotta mamma voi mennä töihin. Julmaa.

Julkinen terveydenhuolto

Erään työkaverini tarina on liikuttanut viime päivinä. Kolme viikkoa sitten hänen miehensä ajoi moottoripyöräkolarin. Motskari säilyi suht ehjänä, mutta miehensä sai vammoja joka puolelle; pahimmat päähän ja käteen. Motskarin tönäissyt auto pakeni paikalta. Tästä alkoi matka IMSS:in eli sosiaalitoimiston ja julkisen terveydenhuollon toimistossa. Miehensä ranteessa on luu siirtynyt paikoiltaan ja hän ei voi liikuttaa kättään ollenkaan. Leikkaus on kuulema välttämätön ja tehtävä mahdollisimman pian ennenkuin luu ehtii luutumaan väärin tms. Nyt on kulunut kolme viikkoa eikä leikkausta ole vieläkään tehty. Mies odottaa Seguro Socialin ensiapupisteessä päivät pitkät päästäkseen leikkaukseen. Eilen hänet oli jo valmisteltu, mutta kirurgi ei koskaan saapunut. Heillä ei ole varaa mennä yksityiselle, mutta ei myöskään varaa antaa miehen pysyä käden vuoksi työkyvyttömänä loppuelämäänsä.



Vaihtarina ollessani en kiinnittänyt huomioita näihin juttuihin koska en kuulunut Meksikon sosiaaliturvaan, maksanut veroja tänne ja olin vain väliaikaisesti maassa. Näin vain upeat kolonialistiset kaupungit, seikkailut Sierralla ja rannoilla. Euroissa tienaavalle kaikki bissestä vuokraan oli halpaa kuin toissapäiväinen viineri.

Toki näen edelleen ne kauniit rakennukset, lämpimän ja ihanan kulttuurin ja upeat vuorimaisemat, mutta vaaleanpunaiset kakkulat ovat lentäneet roskiin jo ajat sitten. Sen sijaan näen kauniiden yksityiskohtien ja rumien virheiden kokonaisuuden, jota hetkittäin saatan vihata mutta useimmin rakastan.