Upper Peninsula trip

Michigan on jännä paikka. Se muistuttaa ulkomuodoltaan kovasti Suomea, mutta on samalla kuitenkin ihan eri maailma. On koivuja, mäntyjä, paljon järviä ja ilmastokin on hyvin samanlainen. Ihmiset kävelevät ja pyöräilevät, löhöävät rannoilla ja ottavat kesästä kaiken irti kuten suomalaisetkin. Erilaista on se että tiet ovat leveämpiä, yhteen suuntaan on usein neljä kaistaa, aina vähintään kaksi. Joka puolella on ostoskeskuksia ja samoja pikaruokaravintoloita kaupungista toiseen. Jimmy Johns ja Chipotle ♥ 

Ensimmäiset päivät vietimme Hancockissa,  Upper Peninsulalla, jossa enoni pitää majaa tällä hetkellä. Auburn Hillistä Hancockiin ajoimme noin 11 tunnin verran ja ihailimme ohi kiitäviä metsä -ja järvimaisemia. Lake Superior on kyllä kaunis.




Hancockissa katujenkin nimet ovat suomeksi ja suurella osalla asukkaista suomalaisia sukujuuria. Enoni oli järkännyt meille illan erään superystävällisen suomalais-amerikkalaisen perheen luona. Talon suomalainen emäntä oli valmistanut meille herkkuaterian: savukalaa, keitettyjä perunoita, kanttarellikastiketta ja Brita-kakkua. Illan kruunasi vanha kunnon puusauna. Jopa saunanvihaaja-Jormakin uskaltautui löylyihin.




Hancockista jatkoimme eräjormalinjalla kohti Munisingia. Reissun aikana huomasimme, että camping amerikkalaisille tarkoittaa jäätävän kokoisen asuntovaunun roudaamista järven rannalle kaikkine mukavuuksineen. Meillä oli vähän eri meininki ja molemmat kannoimme mukanamme yhtä reppua, jossa oli vaihtovaatteet, makuupussi, riippumatto, hyttysverkko, sadesuoja, vettä ja ruokaa.




Saavuimme Munisingin kylään, jossa sijaitsevat Grand Island ja Pictured Rocksin kansallispuisto. Ensimmäinen riippumattoyö vierähti Grand Islandilla. Ehdimme juuri ja juuri viimeiseen venekyyditykseen saarelle ja iltahämärässä marsimme metsän uumeniin etsimään leiripaikkaa.





Grand Islandilla oli ihan pirusti önniäisiä, joten otin suihkun DEET -tehohyttyssuojalla kaikkialle muualle paitsi kasvoihin. Tämä kostautui ja kiitos puremien muutuin Quasimodoksi tai näytin vähintään turpaansaaneelta. Antihistamiini auttoi ja parin päivän jälkeen pahin turvotus oli poissa.

Seuraava päivänä jatkoimme Pictured Rocksiin, jossa vaelsimme mailitolkulla kaunista North Country Trailia. Kansallispuistoissa yöpymiseen tarvitsi hankkia backcountry camping -luvan, jonka saa puiston toimistosta. Meillä ei tietenkään ollut mitään varauksia ja toimistopoika kertoi että jengiä oli saapunut ihan älyttömästi eikä yhtäkään leirintäpaikkaa ollut enää vapaana tuolle päivälle. Seuraavalle päivälle olisi kuitenkin vielä yksi paikka Trappers Laken alueelle. Teimme varauksen ja maksoimme $5 yöltä per naama.




Tuona samana yönä päädyimme ajamaan 40 mailia toiseen kaupunkiin, koska koko kylän jokainen hotelli, motelli ja leirintäalue olivat buukattu täyteen. Mielessämme kävi ripustaa matot jonnekin random -metsään, mutta tuolla jokamiehenoikeudet tai leirintäpolitiikka eivät päde samaan malliin kuin Suomessa. Lopulta saimme huoneen ylihinnoitellusta ja rupuisesta tienvarsihotellista.

Seuraavana aamuna palasimme jälleen puistoon. Alla oli hyvin nukuttu yö, joten meillä kummallakin riitti energiaa patikointia varten. Saavuimme parkkipaikalle, heitimme reput selkään ja suuntasimme takaisin North Country Trailille kohteenamme Trappes Laken leirintäalue.










Iltapäivällä saavuimme Trappers Laken leirintäalueelle. Neljä viidestä telttapaikasta olivat jo täynnä joten asettauduimme meille varatulle vapaana olevalle pläntille. Istuskelimme notskilla muiden leiriytyjien kanssa. Kukin valmisti omat ruokansa avotulella ja kyllä iski pieni annoskateus kun toiset pro-eräjormat kaivoivat repuistaan itse valmistetut vakuumipakatut lohi-cous-cous-kasvis -illalliset. Meillä oli grillimakkaraa, kuivaa leipää ja kirsikkatomaatteja, jotka nekin maistuivat herkulta patikoinnin jälkeen.




Illalla kävelimme vielä Lake Superiolle uimaan ja katsomaan auringlaskua. Vesi oli ihanan viileää ja virkistävää.