Perjantaina ajeltiin appivanhempieni, Jorman siskon ja Junnun kanssa Mexico Cityyn. Tiedossa oli viikonloppu täynnä toimintaa ja sukulointia. Kuukauden päästä Junnu saa siskon, joten lauantaina järkättiin tulevalle mammalle vauvakutsut.
Tyttö kun on kyseessä niin kaikki oli tietty pinkkiä koristeista ruokiin asti. Bileet alkoivat aamuyhdeksältä ja jengiä valui paikalle eri aikaan, sukulaisia, kavereita, naapureita. Pienessä juhlasalissa taisi olla noin 60 ihmistä parhaimmillaan.
Meksikolaiset perhejuhlat ovat viihdyttäviä, mutta myös uuvuttavia. Ne eivät todellakaan ole mitään parituntisia, jonka aikana juodaan kahvit ja lörpötellään viimeisiä kuulumisia vaan hengataan koko päivä aamusta iltaan yhdessä. Mukana ovat serkut, tädit, isoisovanhemmat, isovanhemmat, kälyt, langot, lapsenlapset, koirat ja kissat… En koskaan opi kaikkien nimiä tai muista edes ketkä olen jo nähnyt aiemmin. Kaikkien kanssa on kohteliasta vaihtaa poskipusut tervehtiessä ja lähtiessä: halataan ja sanotaan että olipas kiva nähdä ja pidä huolta vaikka olisit vaihtanut tyypin kanssa vain puolikkaan sanan. Meksikolaiset ovat kyllä muutenkin niin ylitesevuotavan kohteliaita, että välillä oma käytös ja kielenkäyttö tuntuu lähes törkeältä.
Eilen saavuttiin vauvakutsuihin jo aamuyhdeksältä. Oli aamupalaa hedelmineen ja voileipäkakkuineen, joka myöhemmin muuttui tacobrunssiksi ja iltaa kohden kahvi alkoi vaihtumaan tequilaan ja bisseen. Iltakuudelta silmäni alkoivat jo lipsua kiinni ja vetäydyin bileistä ensimmäisten joukossa Jorman mummon ja tädin kanssa noin 8 illalla. Grannies must sleep.
Tänä aamuna sukukokous jatkui aamupalan merkeissä barbacoa -ravintolassa. Vedin napaan reilusti rosvopaistitacoja ja consomea eli lampaanlihalientä. Luoja miten hyvää.
Ja siitä sitten jatkettiin vielä erään Jorman sedän luo kahville. En ollut aiemmin käynyt heidän talossaan. Setänsä matkustaa työn puolesta paljon ja talonsa oli täynnä reissuilta tuotuja, värikkäitä ja hipahtavia juttuja, jotka ottaisin mielläni heti omaan luukkumme.
Ja oli siellä soma kissakin.
Täytyy kyllä sanoa, että tykkään nähdä sukulaisia ja perhettä, mutta tällaiset 24/7 yhdessä tapahtumat käyvät raskaaksi meikäläiselle. En ole mikään armoton hölösuu ja nautin enemmän pienessä porukassa olosta kerrallaan. Näissä perhejuhlissa kaikki ovat yhtäaikaa äänessä ja keskustejen seuraaminen saati niihin osallistuminen ottavat pidemmän päälle paljon energiaa vaikka hauskaa onkin. Illan päätteeksi tuntui kuin olisin juossut henkisen maratonin haha.
Viikonlopun aikana kissat olivat päättäneet pistää ranttaliksi. Etenkin Chiqui rakastaa hyppiä keittiön tasoilla ja repiä talous -ja vessanpaperia. Nyt se oli kiivennyt jääkaapin päälle, heivannut ruokapussin alas ja purrut siihen reiän.
Meow, tervetuloa kotiin!
Miten normivierailut sukulaisten luona? Siis sellaisten, joita ei välttämättä joka viikko näe. Ovatko nekin mallia maraton? Kanarialla minua hämmästytti, kun mentiin miehen tätiä moikkaamaan ja olin suomalaiseen tyyliin varautunut parin tunnin visiittiin ja käyntimme taisi kestää kokonaiset 15 minuuttia! Päättelin, että kun pienellä saarella kaikki asuvat suhteellisen lähellä, heitä voi käydä katsomassa useammin, jolloin ei tarvitse istua iltaa tuntikaupalla. Toisin kuin Suomessa, missä matka kylään voi olla yli sata kilometriä, eikä sitä matkaa viitsi vartin morjestamisen vuoksi tehdä...
VastaaPoistaTää oli just sellanen normivierailu :D kaikki nää asuu parin tunnin päässä Mexico Cityssä ja käydään Jorman kaa siellä yleensä kerran pari vuodessa, mutta hänen äiti, isä ja sisko käy useammin ja hekin käyvät täällä Queretarossa. Sanotaan että näkevät toisiaan ehkä kerran kuukaudessa ja aina siinä menee koko viikonlopppu. Sit on nää jokasunnuntaiset vierailut anoppilassa ja sielläkin menee ne 6 tuntia helposti.
PoistaNo teilläpä oli nopea visiitti tädin luona :D täällä ei kyl onnistuisi ellei olisi joku todella supertärkeä meno jonnekin. Yleensä jos yrittää luikkia pakoon parin tunnin päästä niin alkaa ihmettely että mihin teillä jo nyt on kiire :D
Mä oon jo niin ihastunut näihin kanarialaisiin pikavisiitteihin, että haluisin ne tänne Suomeenkin. Ei tarttis päivitellä, että ei oo kahvileipää tai koko päivää istua kylässä. Tulis käytyä visiiteillä useamminkin!
PoistaKyllä mekin toki anoppilassa saatettiin olla koko päivä, mutta se oli vähän kuin kotona olisi, ei niinkään vierailua...
En tiedä olenko aikaisemmin kommentoinut - oon yleisesti aika huono kommentoimaan, mutta nyt oli ihan pakko. Siis HUH ku nuo ruokakuvat oli herkullisen näköiset. Oon pari kertaa käyny Meksikossa kaverin luona ja juuri tuon ruoan takia (ja tietty kaverinkin) mulla on sinne jatkuvasti ikävä. Mun kaverin perheellä oli muuten tapana tavata mummon luona joka maanantai klo 20. Sinne tuli kaikki serkut yms. Siellä istuttiin joka maanantai yömyöhään :D
VastaaPoistaHola Anna!
PoistaHehe, meksikolainen sapuska on kyl herkkua! Kaikki ei kyl uppoo, esim kieli tai sisäelinsoppa mut barbacoa, tinga de pollo, flor de calabaza, lääh... missä päin Meksikoa kaveris asuu?
Kylläpäs on ollut mahtavat ja isot vauvakutsut! Vähän toista maata mitä Suomessa yleensä :D Ne on varmaan mukavia, mutta työläitä järjestää sillä ruokien tekemisessä isolle porukalle on iso homma jos ne tekee itse. Outoa, että vauvakutsut kestävät koko päivän siellä ja alkoholittomat juomat vaihtuvat holillisiin. On tosi hienoa, että oot päässy osalliseksi kaikkiin niihin hauskoihin ja rankkoihin perhejuhliin Meksikossa, on aina rikastuttavaa nähdä ja elää paikallista kulttuuria :)
VastaaPoista