Voisin kohta muuttaa Sierraan, sen verran tasaiseen tahtiin siellä on tullut rymyttyä viime aikoina. Lisää Sierra Gordan reissuja voit lukea täältä, täältä, täältä, täältä ja täältäkin.
Lauantai-aamuna pakkasimme telttailukamat autoon ja suuntasimme kohti El Chuvejen vesiputousta, jossa viime Sierran reissulla kävimme pyörähtämässä. Tuolloin jo päätimme palaavamme pian takaisin, sillä paikka oli todella kaunis, keskellä luontoa ja aika syrjäinen. Täydellinen telttailuhommiin siis!
El Chuveje sijaitsee muutaman kilometrin päässä Pinal de Amolesin kylästä, joka on yksi isoimmista yhteisöistä Jalpanin jälkeen Sierran vuoristolla. Kolmen tunnin ajelun jälkeen käännyimme asfaltoidulta tieltä tomuiselle ja kuoppaiselle hiekkatielle ja laskeuduimme kohti alhaalla virtaavaa jokea. Auton jätimme parkkipaikalle, josta vielä käveltiin reilu kilometri vesiputoukselle.
Ylhäällä maisema oli aika syksyinen.
Alempana joen varrella luonto oli kuitenkin vihreämpää. Joen vesi oli kristallinkirkasta ja houkutteli uimaan. Tunnustelin veden lämpötilaa kädellä - jäätävän kylmää, varmasti kylmempää kuin Saimaassa huhtikuussa. Kyllä noita lätäköitä kelpasi ihan vain katsellakin.
Metsässä seikkailujen jälkeen löysimme perille El Chuvejen putoukselle.
Kuten sanottu vesi oli jäätävää, mutta pienen patikoinnin jälkeen pulahdus viileään veteen alkoi tuntua oikein loistavalta idealta. Vesi oli aika matalaa paitsi putouksen luona oli kunnon äkkisyvä. Sinne pulahdin pikaisesti ja juoksin takaisin nopeammin kuin Jorma ehti kuvaa ottaa.
Myöhemmin haettiin loput kamat autosta ja laitettiin leiri pystyyn joen varteen. Vaikka paikassa oli muutama muukin turisti niin olimme ainoat, jotka jäivät telttailemaan.
Auringon laskettua sammakot ja heinäsirkat aloittivat konserttinsa ja pimeä metsä valaistui sadoista tulikärpäsistä. Emme olleet varautuneet kylmyyteen, mutta hienoilla eräjormataidoillamme saimme jopa nuotion syttymään. Joessa viilennetty punkku, pussioliivit ja kuivahtanut leipä maistuivat gourmeelta.
Seuraavana aamuna piipahdimme katsomaan toista putousta, El Saltoa, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä El Chuvejesta. Onneksi olimme maasturilla liikenteessa, silla tavan autolla ei tuonne olisi paassyt sen verran kuoppainen oli tie.
Ennen matkan jatkumista nautimme kuitenkin telttailijan luksusaamiaisen: suolakeksejä, pussipapuja, tonnikalaa, jalapeñoja, mangoa, banskua ja avokadoa. Poor mode on!
El Salton vesiputous oli aika siisti, korkeampi, mutta kapeampi kuin El Chuveje. Ympäristö oli kuitenkin likaisempi: cokispulloja, muovipusseja ja jopa Coronan muovituoli (??) veteen heitettynä. Huh.
Taas hehkutan miten upeita paikkoja taalla Querétarossa on. Tuskin kellekään on jäänyt epäselväksi mikä on lempparikohteeni täällä on hehe..Sierraan vaan ei voi kyllästyä ja joka kerralla löytyy uusia ja jännia paikkoja. Mahtavuutta!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti