Pikakelaus menneisyyteen

Pitkäperjantai oli virallinen vapaapäivä. Kotona vietetyn Breaking Bad -maratonin päätteeksi lähdimme Jorman kanssa haukkaamaan raitista ilmaa ja päädyimmekin hengailemaan keskustaan. Sattumalta törmäsimme Jorman ex-bändikavereihin, Vincentin poikiin, joiden kanssa ystävystyimme jo muinaisina vaihtarivuosina. Yksi heistä on juuri avannut wok-ravintolan keskustan sydämeen ja siinä kuulumisia vaihtaessamme testasimme samalla menuun.
Illan kuluessa lisää uutta ja vanhaa porukkaa saapui paikalle. Olutpulloja tyhjeni hyvään malliin, kerrotiin paljon legendaarisia tarinoita ja vitsejä, joille naurettiin vedet silmissä. Jossain vaiheessa puheeksi tuli se kuinka aika rientää ihan älytöntä vauhtia, kuinka siitä kun tapasimme on jo lähes 4 vuotta. Jokainen meistä on muuttunut: löytänyt uuden duunin, opiskellut tai valmistunut. Bändi on hajonnut, mutta ystävyyssuhteet eivät. Keskiviikkoisista bänditreeneista ja keikoilla heilumisesta tuntuu kuluneen 15 vuotta, vaikka siitä onkin vain muutama hassu vuosi. Totesimme kaikki yhdessä, että ne olivat aivan loistavia aikoja ne!

Bändärit vuosimallia 2011 haha.Aloin todella pohtimaan sitä kuinka aika kuluu ja kävin läpi päässäni kaikki Meksikon matkani vaiheet. Joskus tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi tai edennyt elämässäni mihinkään suuntaan, mutta kun tarkastelen asiaa tekstin muodossa niin näyttää että on sitä tullut asioita tehtyäkin. Tässä pientä aikajanaa mitä kaikkea kolmeen ja puoleen vuoteen on mahtunut.

---------------------------

2010: Saavun joulukuun lopussa Meksikoon autuaan tietämättömänä mistään. Bussin ikkunasta matkalla Querétaroon hämmästelen kuplavolkkarien, kulkukoirien ja kaktusten määrää. Tuntuu kuin olisin eri planeetalla. Espanjan taitoni rajoittuvat "hola" ja "gracias" -sanoihin.

2011: Vaihto-opiskelen Tecillä vähän sitä sun tätä. Espanjan alkeet tulevat tutuiksi hassunhauskan Sandra -opettajan kanssa ja välillä tuntuu kuin olisi leikkikoulussa yliopiston sijaan. Reissaaminen, bilettäminen ja ihmisiin tutustuminen kiinnostavat paljon enemmän kuin hikisessä luokkahuoneessa kököttäminen ja päivä päivältä rakastun Meksikoon yhä enemmän. Eeppisen Real de 14 reissun jälkeen päätän jäädä vielä toiseksi puoleksi vuodeksi Meksikoon. Elämä on reissaamista, koulua ja nautintoa. Joulukuun 26 päivä palaan takaisin Suomen kamaralle.
2012: Opettelen uudestaan Suomen tavoille, suoritan viimeisia kursseja, väännän opparia ja teen töitä. Elämä on täysin päinvastaista kuin Meksikossa ja se jos mikä on järkytys. Kesäkuussa saan tuliaisen Meksikosta kun Jorma saapuu vierailulle kylmään pohjolaan. Päätös Meksikoon paluusta muhi mielessä tammikuusta asti ja varmistuu heinäkuussa lentolipun ostettuani. Syyskuussa sanon heipat Suomelle ja saavun matkalaukkuineni ja reppuineni Meksikoon toiveissani löytää työharjoittelupaikka ja tehdä opparini. Kolmen viikon etsinnän jälkeen saan Sierrasta harjoittelupaikan ja lähden matkaan. En kuitenkaan kestä viikkoa pidempää ja palaan Querétaroon ilman varasuunnitelmaa. Viikon kuluttua kuitenkin löydän harjoittelupaikan luomukauppa La gallina verdestä. Loppuvuosi kuluu uuden harjoittelupaikan parissa opetellen meksikolaista työkulttuuria ja kieltä.
2013: Espanjani alkaa sujua jo mucho mejor kiitos työharjoitteluni pakollisen kielikylvyn. Huhtikuussa harjoitteluni loputtua keskityn oppariini, jotta saisin sen valmiiksi kesäkuuksi. Käyn silloin tällöin tienaamassa muutaman extrapeson Gallina verdessä. Kesäkuussa reissaamme Jorman kanssa Chiapasiin tutustumaan viidakoihin ja maya-raunioihin. Loman jalkeen Jorma suuntaa Michiganiin kolmen kuukauden työkeikaille, meikäläinen muutaman viikon jälkeen Jorman perässä. Gringolandiassa aika kuluu reissaten, shoppaillen ja pyöräillen. Syyskuussa palaaamme takaisin kotiin täysin persaukisina, joten hankkiudun takaisin töihin Gallinaan. Lokakuussa valmistun tusinanomiksi ja loppuvuosi vierähtaa töissa ja pikku reissuja tehden Meksikossa.
2014: Töitä, töitä, töitä ja satunnaisia pikku reissuja siihen väliin. Alan kypsyä duuniini ja etsin jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Lähetän CV:täni ihan jokaiseen mahdolliseen työilmoitukseen, käyn muutamissa haastatteluissa, mutta ei tärppää sitten millään. Kuulen radiosta mainoksen suomeksi: Colegio Finlandés kalastelee uusia oppilaita eskariin ja ala-asteelle. Hetkinen? Suomalainen koulu Querétarossa? Lähetän CV:ni ja parin viikon päästä kuuluu vastausta ja minut kutsutaan haastatteluun. Muutamien testien ja lisähaastattelujen jälkeen minulle tarjotaan vakipaikkaa ja päätän tarttua tilaisuuteen. Otan fudut Gallinasta ja olen tyytyväisempi kuin aikoihin.
Huomenna alkaa viimeinen viikko luomukaupassa, lauantaina täytän vuosia ja silloin lähdemme valloittamaan Nayaritin osavaltion rantoja viikon ajaksi. Toukokuun 6. päivä aloitan sitten uudessa mestassa uusien haasteiden parissa. Uusi loikka tuntemattomaan enkä malta odottaa!