Pakomatka Suomimaisemiin

Viime viikolla pääsin vihdoin lopullisesti eroon kainalosauvoista ja lääkärikin antoi siunauksensa aloittaa "normaalin kävelyn". Niinpä juhlan kunniaksi pakkasimme telttailukamat ja suunnistimme Michoacánin osavaltioon, mäntymetsien ja kirkkaan veden äärelle.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olimme ajatelleet viipyä 3 yötä ja kiivetä myös tulivuorelle, mutta Jorgen työesteiden vuoksi reissu lyheni vain muutamaan päivään. Lauantai-aamuna suuntasimme Los Azufresin vuoristoalueelle, joka on kuuluisa kuumista lähteistään. 

Vuorilla ajaessamme ohitimme monta höyryävää lätäkköä kunnes saavuimme määränpäähämme Laguna Largan järvelle, joka on valehtelematta kaikista puhtain järvi mitä täällä Meksikossa olen nähnyt. Oli ilo nähdä kirkkaan sinistä vettä, jota eivät autonrenkaat ja cokis-pullot koristelleet.

Ainoa huono puoli Laguna Largassa on se, että alue on aika suosittu paikallisten viikonlopunviettomestana ja rannoilla on paikoittain roskia vaikka jäteastioita onkin joka kulmassa. Tämän siisteysongelman vuoksi järvessä uinti oli myös kielletty. Jos näin ei olisi, järvi tuskin olisi yhtä kauniin sininen kuin se on. Ihmiset myös parkkeerasivat autonsa aivan järven rannalle ja jokaisesta autosta kantautui rancherohumppa kaikuen koko järven poikki.


Mökit olivat tällaista tunturimallia.

Hyvä puoli oli se, että iltaa kohden suurin osa jengistä häipyi ja löysimme teltallemme rauhallisen paikan.

Mäntymetsän ja järven yhdistelmä muistutti erehdyttävästi suomalaista kesämökkimaisemaa.

Retkieväät eli suolakeksejä, mustekalaa, maissia, vihanneksia, nakkeja, jalapeñoja ja paistettuja papuja.

Ei kissanruokaa vaan pussipapua!

Yöllä näimme jotain aivan uskomatonta nimittäin kirkkaan tähtitaivaan, joka on varsinainen harvinaisuus täälläpäin kaupungin valojen ja saastepilvien peittäen taivaan täydellisesti. Tähtien lisäksi näimme myös jotain vielä kummallisempaa: yhtäkkiä puiden takaa ilmestyi pyöreä esine täynnä punaisia vilkkuvia valoja. Aluksi luulimme sitä lentokoneeksi, mutta se oli täysin hiljainen ja lensi aivan järven yläpuolella tehden erilaisia kuvioita. Järven ylitettyään se katosi jälleen puiden taakse. Olemme täysin vakuuttuneita että sen täytyi olla UFO!

Aamu valkeni koleana, mutta raikkaana. Huonosti nukutun yön jälkeen vetäisimme aamupalaa naamaariin ja jatkoimme matkaa kohti monarkkiperhosten suojelualuetta, Santuario El Rosiriota, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Laguna Largasta.

Perhosmetsä sijaitsee Ocampon kylän läheisillä vuorille. Ajaessamme kylän läpi silmiini osui tämä kadun nimi...Tiesiköhän John Lennon tästä?

Jätimme auton paikallisten lapsukaisten "vartioitavaksi" ja aloitimme kiipeämisen. Reippaalla tahdilla huipulle ehti jo puolessa tunnissa.

Sunnuntai päivänä paikka oli tupaten täynnä..Vieroksun paikkoja, jotka ovat niin täynnä ettei henkeä saa saatika nauttia ja katsella paikkoja kaikessa rauhassa. Onneksi oli kuitenkin vielä suht aikaista ja pahin ruuhka alkoi kun olimme jo lähdössä pois. Osa ihmisistä nousi vuorelle hevosen selässä, toiset valittelivat liukuportaiden ja hissin puutetta.

Ensin noustiin rappusia..

..sitten metsäpolkua.

Ylempänä alkoi jo näkyä perhosia puiden latvoissa ja pienissä vesilätäköissä.

Huipulla perhosia oli jo niin paljon, että ne lentelivät päin näköä. Mäntyjen oksat olivat oransseja ja noukkuivat perhosten painosta. Ihmettelimme monta tovia sitä perhosten määrää..en tiedä tarkalleen oliko niitä tuhansia vai miljoonia, mutta joka askeleella sai katsoa eteensä ettei vaan liiskaa näitä kauniita olentoja.

Matkalla alas pysähdyimme nauttimaan lounasta tähän tacomestaan. Todellista open kitchen mallia!

Sää oli edelleen kylmä, joten tacojen seurana nautin atole de zarzamora eli kuumaa karhunvatukka juomaa. Atolea juodaan usein tamaleiden kanssa ja se on usein suklaan tai jonkin hedelmän makuista. Tämä karhunvatukoista tehty oli ilmeisesti paikallinen erikoisuus, sillä sitä myytiin joka kojussa.

Tortillataikina oli valmistettu sinisestä maissista, siksi tämä harmahtava väri.

Jälkkäriksi vielä tuoreita karhunvatukoita...

Syödessämme katselimme kun eräs mies kantoi kalkkunaa pussissa ja marssi tiellä edestakaisin ja kyseli ihmisiltä jotain. Ilmeisesti yritti myydä lintuparkaa. Tai ehkä kalkkunakassi on uusi paikallinen trendi? Who knows...

Tällainen pikareissu tällä kertaa. Palaamisiin!