Paluu arkeen

Huomenna, reilun kahden viikon lomailun jälkeen luomuputiikki La gallina verde avaa ovensa jälleen. Tämähän tarkoittaa löhöilyn loppumista, mutta toisaalta kiva päästä taas duuniin ja aloittaa samalla varsinainen kuntokuuri. Tavotteena siis joka-aamuinen klo. 8.00 spinning ja siitä suoraan töihin (on muuten kätevää että sali ja duunipaikka ovat ihan vierekkäin), sitten duunipäivän jälkeen vielä salitreeni. Tavoitteena bikinikunto ennen kuin vieraani, Katja, saapuu huudeille ja lähdetään valloittamaan Tyynenmeren biitsejä! Ehkä turhan kova tavoite, mutta aina täytyy yrittää.

Uusivuosi sujui leppoisasti perheen kesken tapaksia ja tequilaa nauttien.

mitäs sitä söis?

 Paloma, niin herkullinen, mutta petollinen juoma...

Myöhemmin lähdettiin vielä ulos Jorgen kaverin juhliin ja loppuilta sujuikin tequilanhuuruisissa tunnelmissa. Seuraava päivänä lankesimme todelliseen ansaan kun burgerihimoissamme suunnistimme Chili'siin (jenkki ravintolaketju) ja vetäisimme kaikki kolme kunnon burgerit. Muutamien tuntien kuluttua Elinaan iski Moctezuman kosto. Vanha kunnon ruokamyrkytys oli iskenyt jälleen! Jorgen kanssa säästyttiin pahimmalta mutta Elina-parka joutui supermarketti lääkärin määrämälle antibioottikuurille. Hyvin alkanut vuosi siis.

Eilen aamulla saimme idean lähteä San Migueliin viettämään leppoisaa sunnuntaita. Viime kerralla emme löytäneet parkkipaikkaa ja koko kylä oli turistien ja paikallisten saartama. Tällä kertaa onni suosi ja kadut olivat lähes tyhjillään.

koirankuljetusta meksikolaisittain

 San Miguel on täynnä kivoja pikku kauppoja, joissa myydään käsitöitä, vaatteita, taidetta, koruja, huonekaluja jne. Valtavan jenkkipopulaation vuoksi hinnat ovat kuitenkin päätähuimaavia. Löysimme eräästä antiikkiliikkeestä täydellisen pöydän olohuoneeseemme. Kysyimme hintaa ja myyjä vastasi ystävällisesti hymyillen "24,000 pesoa" eli n. 1400 euroa. Haha. Sinne jäi pöytä.

Keskusta on aika samaa tyyliä kuin Querétaron, mutta paljon pienempi ja kadut ovat lyhyempiä.

El Grito on paikallinen yökerho, johon mirreyt aka. limaiset latinot kerääntyvät viikonloppuisin juhlimaan ja näyttämään statustaan muille mirreylle. Jokainen varmaan tietää stailin: limainen tukka takana, paita puoleen väliin asti napitettu, kallis kello, kännykkä jne. statussymboleja. Jos tyyli ei ole tuttu, niin tässä vielä yksityiskohtaisempi määritelmä.

El Griton ovet olivat kiinni

Ja lisää antiikki -ja taidekauppoja...

Päätimme lounastaa kalaan ja mereneläviin erikoistuneessa Pescaússa, johon viimeksi oli ihan turha yrittää sisään. Kahden tunnin jonotusaika oli aivan liikaa. Tällä kertaa paikka oli kuitenkin lähes tyhjä ja koska kaikki syömämme oli raakaa, oli palvelu nopeaa ja ruoka aivan hel-ve-tin herkullista.

 taco Pescaú eli taco marliinilla, mustapavuilla, avocadolla ja tomaatilla

tonnikalaceviche kesäkurpitsalla, pico de gallo -salsalla ja avocadolla

tonnikala-vuohenjuustoterriini

totopoksia savustetulla marliinilla, tilapialla, tonnikalalla ja gallolla (jonkinsortin simpukka?)

robálo ja gallo sashimi

Tankkauksen jälkeen jatkoimme vielä tallustelua keskustassa. Parroquia de San Miguel Arcángel on suurin ja mielestäni hienoin katedraali mitä näillä tienoilla on. Vaikken olekaan mikään kirkkoihminen niin on kyllä vaikuttavaa millainen valta uskonnolla ja kirkoilla tässä maassa onkaan.

kaksi mariquitaa eli leppäkerttua

viinikaupassa

Eräässä kahvilassa oli tämä suloinen papukaija, joka muistutti aivan Keravalla olevan eläinkaupan kaijaa, joka osasi sanoa "moikka!" ja "moimoi!". Tämä veijari ei puhunut mitään, mutta kiusasi häkeissä olleita pikkutipuja.

tipujen päällikkö

sikarikauppa

Ajelimme takaisin kotiin auringon laskiessa vuorten taakse. Täällä maisemat ovat uskomattoman kauniita etenkin auringon laskun aikaan kun taivas hohtaa punaisten ja violettien sävyissä ja vuoret heijastavat viimeisiä auringonsäteitä. Huoh. Nyt nukkumaan. Buenas noches!