Pitkästä aikaa! Blogi on jäänyt hieman heitteille, mutta nyt on aika elvyttää sitä hieman henkiin. Pääsyy kirjoittamattomuuteen on ollut yksinkertaisesti se ettei ole tapahtunut paljon mitään kirjoittamisen arvoista. Päivät ovat koostuneet pääasiassa seuraavanlaisesta toiminnasta: salille-töihin-kotiin-salille-kotiin ja sama toistuu päivästä toiseen. Viikonloput ovatkin sitten kuluneet löhöillessä ja univelan lyhentämisessä. Tänä aamuna toimimme täysin tapojemme vastaisesti ja heräsimme sunnuntai-aamuna jo kukonlaulun aikaan lähteäksemme pyöräilemään Juriquillan aavikoille ja vuorille. Kivisiä vuoristoteitä seikkaillen löysin pyöräilyyn aivan uudenlaisen fiiliksen ja innostuin niin, että mietin jo oman pyörän ostamista. Kauniit vuoristomaisemat todellakin vetivät vertoja hikisen spinningsalin seinille. Harmi etten jaksanut raahata kameraa mukanani eli ei kuvia tällä kertaa.
Olen löytänyt uuden aarteen. Se on Molino de la Cruz eli mercadon vieressä sijaitseva "mylly", josta löytää vastajauhettua jauhoa vehnästä, ohrasta, kaurasta ja rukiista. Lisäksi sieltä löytyy mantelijauhetta, kikhernejauhoa ja kaikkia mahdollisia siemeniä, papuja ja pähkinöitä mitä kuvitella saattaa. Ja kaikki tämä niin paljon halvemmalla kuin supermarketista. Perjantaina maahanmuuttotoimistossa vierailun yhteydessä kävin ostamassa leivän leivonta-aineksia ja tuhlasin koko iltapäivän vaivaten ja kohotellen taikinaa. Mamulaitoksesta puheenollen, sainpa osakseni kunnon huudot toimiston virkailijalta kun EN OLLUT TEHNYT VIISUMINI ETEEN MITÄÄN AIEMMIN. Näinpä juuri. Viimeksi kerrottiin, että ei hätää kaikki kunnossa, odottele vaan ihan rauhassa ja tule tammikuussa katsastamaan tilanne uudestaan. No, virkailijatäti antoi puhelinnumeron, johon minun pitää soittaa tiistaina klo. 14.30 jälkeen ja sieltä minulle kuulema kerrotaan mitä tuleman pitää. En yllättyisi jos linjan toisesta päästä vastaa oranki...ehkä se ainakin osaisi hoitaa asiat ripeämmin kuin tämän lajin edustajat.
Olemme myös löytäneet myös toisen aarteen; Ed Fishin eli mereneläviin erikoistuneen ravintolan kotimme lähellä olevalta plazalta. Viime viikonloppuna kävimme maistelemassa cocteleja, tacoja ja micheladoja ja tänään otimme uusinnan. Paikka itsessään on kauhea räkälä, mutta halvat hinnat ja ruoan hyvä laatu ovat tärkeimpiä antribuutteja kuin ulkoiset puitteet. Moni taco päältä ruma, sisältä maukas.
 |
| Ed Fish onkin katkarapu! |
 |
| salaattia, pico de galloa, limeä, ananas-habanero salsaa |
 |
| Corona-chelada |
 |
| Victoria -michelada |
Suomalaisen kebabbilan tai huoltsikkakiskan sinappi-ketsuppi-HP-kastike -viritelmä kalpenee meksikolaisen yhdentoista eri salsan armeijalle.
 |
| katkaraputaco (ravut ovat piiloutuneet salaatin ja soossien alle) |
 |
| Aguachile eli kylmä katkarapu-kurkku-lime-chile-avocado-tomaattikeitto. Hellepäivän helpotus. |
 |
| Katkarapucoctail. Hyvää, mutta tyhmyyttäni unohdin pyytää ilman ketsuppia. |
 |
| Marliinitaco |
Tässäpä olivat jännittävimmät uutiset. Ensi viikonloppuna on puente eli pitkä viikonloppu, jonka käytämme tehokkaasti hyödyksi matkustamalla pikkukylään Jaliscon osavaltioon, josta eräs maailmakuulu juomakin on peräisin. Siitä lisää myöhemmin. Kolmen viikon kulutta Cakes saapuu myös visiitille ja silloin saan toimia kahden viikon aikana turistioppaana kierrellen Querétaroa, lähikaupunkeja ja biitsiä. Sitä ennen on hoidettava kuitekin kasoittan rästitöitä, jotta voin rauhassa löhötä hiekalla ja nauttia kylmää kookosvettä.
Kirsikkatomaatin versot pääsivät tänään uuteen boksiin ja samalla kylvin habaneron siemeniä. Maailman tulisimman salsan ainekset ovat siis tuloillaan, mutta sadonkorjuuseen on vielä aikaa. Beware.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti