Nythän on niin, että mitä todennäkoisimmin tämän vuoden puolella tulemme vaihtamaan maisemaa Jorman ja Lunan kanssa. Jorma haki opiskelemaan maisterintutkintoa muutamaan suomalaiseen yliopistoon, odottelemme vielä vastausta toukokuuhun asti. Hän sai myös duunitarjouksen Detroitiin, tällä kertaa kahdeksi vuodeksi sisältäen viisumi, -asunto, -jne. -hommat hälle ja itselleni. Mikäli yliopistosta tulee kielteistä vastausta on aika varmaa, että tiemme suuntaa kohti Michigania kesäkuussa.
Entäpä jos sattuisi niin hyvä munkki että voitaisiin valita? Valinnan tekeminen Suomen ja Michiganin väliltä tulisi olemaan vaikea. Siksi olisikin helppoa, että jompikumpi suunnitelma kariutuisi itsestään niin että olisi vaan mentävä sinne mihin tie vie. Vastuu päätöksen tekemisestä ja siinä pysymisessä ei itselleni ainakaan ole mikään helppo juttu. Mutta jos ja kun valinnan aika on, se on tehtävä pikaisesti. Kohti tuttua ja turvallista Suomea vaiko uutta ja (lähes) tuntematonta Yhdysvaltoja?
Aloitimme kartoittamaan molempien vaihtoehtojen plussat ja miinukset. Tällä hetkellä tilanne on tasan, damn.
Gringolandia houkuttelee meitä molempia siinä mielessä, että se olisi uusi seikkailu molemmille. Suomessa olisi toki perhe ja kaverit, kaikki tuttu ja turvallinen. Kysymys kuuluukin: kumpaa haluamme?
Äh, ehkä vaan ratkaistaan tämä heittämällä kolikkoa.
Anna ääneni Suomelle ja jos voisin vaikuttaa kolikkoon niin laittaisin jonkun magneetin sen Suomen puolelle :D Täälläkin voi olla kivaa nimimerkillä Joensuun (epäviralliseen) opiskeluelämään hurahtanut. Haehan siekiin tänne Jojensuuhun maisteriopintoihin ;)
VastaaPoistaKieltämättä Suomi houkuttelee kovasti!! Tänään mietin miten kiva olis hiihtää järven jäällä aurinkoisesssa talvisäässä ja sen jälkeen mussuttaa tuoreita munkkeja ja hörppiä kuumaa mehua hiihtomajassa :D Ja opiskelut kiinnostais kans! Katotaan miten käypi!
PoistaTäällä on jopa ollut tuollaista aurinkoista talvisäätä viime viikkoina. Tosin nyt on just sitä karmeeta ei-niin-romanttista säätä. Mutta säähän ei kaikkea ratkaise vaan mielekäs tekeminen ja ne ympärillä olevat ihmiset :) Oon yllättänyt miten hyvin oon sopeutunut tänne "kylänpahaseen", mutta on siinä kieltämättä puolensa kun pääsee kävellen 10 minuutissa koululle ja 10 minuutissa salille. Ja ainahan Suomesta voi sitten lähteä poiskin vaikka tänne hetkeksi palaisi! Itsekin olen tuossa vuoden päästä lähdössä jälleen maailman toiselle puolen... ;)
PoistaNäinpä, pienessä paikassa asumisen etu on että pääsee kaikkialle nopsaan!
PoistaMihin suuntaat vuoden päästä? Mei pitää nähdä ennen kuin karkaat! Mennään aina ristiin :D
Jännittävää!! Ite lähtisin vaikka sormia napsauttamalla uuteen paikkaan jos tilaisuus tulisi :D Suomeen en (vielä) oo valmis palaamaan. Mutta ymmärrän kyllä täysin niitäkin jotka palaavat. Onhan itelläkin ollut sellaisia hetkiä että Suomi olisi taas houkutellut, mutta nyt on (taas) tasoittunut tämä koti-ikävä :) Mielenkiinnolla jään seuraamaan vei teidän tie minne hyvänsä... Kuinka pian on tarkoitus ratketa kuviot?
VastaaPoistaJep, itelleni Suomeen paluu on aina hankalampaa kuin sieltä lähteminen. En yleensä pode koti-ikävää, mutta nyt lähes kolmen vuoden poissaolon jälkeen aika on tainnut kullata muistot. Huomaan ajatuksieni Suomesta olevan paljon positiivisempia kuin mitä vaikka kaksi vuotta sitten :)
PoistaYliopistosta tulee vastausta huhti-toukokuun tienoilla. Toivotaan nyt ettei Jorgen tarvitse päättää työtarjouksesta ennen kuin saadaan vastaus Suomesta...
Jännät paikat... En minä osais päättää (vaaka kun olen), vaan toivoisin minäkin, että kohtalo tekisi päätöksen puolestani...
VastaaPoistaMolempi parempi. Kerro sitten, kuinka kävi!
Tällä hetkellä vaakakuppi on kallistunut enemmän Suomen puolelle. Mieli tosin vaihtuu päivästä ja tunnista toiseen mut katotaan miten käy kun kortit isketään pöytään!
PoistaMielenkiintoista nähdä mihin ratkaisuun sitten lopulta päädytte! :) Meilläkin ollut vaakakupissa kaksi maata, joista nyt parin kuukauden Suomessa olon jälkeen päädyimme Turkkiin.... mieheni kotimaahan siis suuntaamme uusiin seikkailuihin :) Ei ole päätöksenteko helppoa, ei...
VastaaPoistaOnpa kauniita kuvia Suomesta, voikun näyttäisikin tuolta täällä etelässä :)
Hei Miitu! On tuo kyllä vaikea kysymys. Uskon että lopulta kumpi tahansa vaihtoehto on oikea, pitää vaan tehdä se päätös ja mennä rohkeasti sitä kohti. Mahtavaa, että te uskalsitte ottaa tuon askeleen ja vaihtaa maisemaa :)
PoistaKuvat ovat vuosien takaa otettuja kotihuudeiltani Etelä-Karjalasta, jolloin lunta ja pakkasta riitti. En tiedä vastaako kuvat tän hetkistä tilannetta mutta näin haluan muistaa talven :D
Voi kun vaikeita päätöksiä. En osaisi minäkään tehdä päätöstä, vaan toivoisin jommasta kummasta kieltävää vastausta. Olisiko se sitten Helsinki tai joku muu isompi kaupunki, mistä molemmille voisi löytyä mielekästä tekemistä? Lähtisin ehkä siitä, että kummassa paikassa molemmilla on hyvä olla ja mahdollisuudet tehdä sitä mitä haluaa. Ainahan Suomesta pääsee pois, ainahan tänne voi tulla takaisin. Ehtii sitä myöhemminkin. Me ei vielä olla kertaakaan kaduttu mun paluumuuttoa ja Nicon uutta Suomielämää, mutta en voi väittää, ettei oltaisi jo mietitty minne seuraavaksi - sitten joskus, kun sen aika koittaa :)
VastaaPoistaIhan totta! Aina sieltä voi lähteä uudestaan jos siltä tuntuu. Aluksi Suomeen tuli oli ainoa vaihtoehtomme kunnes tuo työtarjous tuli sekoitti pakkaa ja sai meidät epäröimään...
PoistaVaihtoehtoina meillä olis Espoo-Helsinki tai Lappeenranta. Kumpi tahansa on hyvä paikka, mutta luulen että Helsingissä olis paremmat duunimahdollisuudet molemmille. Ja mekin jo suunnitellaan että mitä sitten Suomen tai Jenkkien jälkeen eli noin viiden vuoden päästä haha. Tosi kiva että ootte sopeutuneet Suomielämään ja Nico varsinkin :)