Luin kirjaa yläkerrassa ja
kuuntelin kun tuuli puhalsi makkarin ikkunan alla olevan palmun lehdissä.
Tajusin, että tuo ääni on identtinen siihen ääneen kun lapsena soutelin
kesämökillämme rantaviivan vallanneen kaislikon läpi kumiveneellä.
Se suhina kun ohi lipuvat kaislat nuolevat
oranssin kumiveneen kylkiä. Suljin silmäni ja melkein tunsin hämähäkin
verkkojen purkautuvan naamalleni edetessäni kaislikon läpi.
Ihmeellistä miten joku arkipäiväinen ääni,
haju tai maku voi saada muistamaan vuosien takaisia yksityiskohtia. Miten
yhtäkkiä voikin muistaa kirkkaasti jotain sellaista minkä luuli jo unohtaneensa
kauan sitten?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti