torstai 15. toukokuuta 2014

Rannalla


Olenkohan maininnut jo tarpeeksi moneen kertaan kuinka rakastan rantaa ja merta? Voisin kärventää nahkaani hiekalla maaten päivätolkulla, uida meressä ja ihmetellä kaloja enkä varmasti ikinä kyllästyisi.


Vaikka löhöily kivaa onkin niin rannalla ollessa olen mieluummin aktiivinen: hyppaan aaltoihin ja lähden uimaan tai jos meri on kirkas ja täynnä kaloja vedän snorkkelin naamaan ja lähden sukeltelemaan. Yleensä myös keräilen kaikenlaista kivistä ravunkuoriin, jotka lopuksi kokoan yhteen paikkaan ja jätän rannalle. Pienenä tykkäsin kerätä kaikenlaisia "aarteita" luonnosta ja sama harrastus näyttää yhä jatkuvan.



Sayulitalla toteutin vihdoin yhden unelmani ja nousin ensimmäistä kertaa surffilaudan päälle. Ja sillä ensmmäisellä kerralla nousin ylös ja sain aallon! Ihan älytöntä. Jormankin tykästyi surffaukseen, niinpä vuokrasimme laudat koko viikoksi jotta voisimme harjoitella kunnolla.



Pääranta on jaettu kolmeen osaan surffareiden taitojen mukaan. Vasemmalla puolella, jossa aallot ovat lempeimmät surffaavat aloittelijat, hieman oikealla keskitason kaverit ja oikealla puolella kivipohjalla kaikista kokeneemmat tyypit. Pysyttelimme Jorman kanssa koko ajan tuolla aloittelijoiden puolella, loppuviikosta uskalsimme siirtyä jo hieman keskitason reviirille.



Kokeiltiin myös paddleboardia. Oli kivaa, mutta paljon rauhallisempaa kuin surffi.


Käytiin myös tutustumassa naapuribiitseihin, jotka olivat kävelymatkan päässä. Playa de Los Muertos on pikkuinen ranta, johon päästäkseen on kuljettava hautausmaan läpi. Meksikolaiset hautausmaat ovat jännia (karmivia) paikkoja, koska pelottavia Jeesus -ja pyhimyspatsaita on joka puolella.




Toinen ranta, jolle kävelimme on nimeltään Malpaso, kirjaimellisesti "huono/vaikea pääsy". Täysin osuva nimi, silla rannalle vieva tie on lähes umpeen kasvanut ja ainoa moottorikulkupeli, jolla sinne mahdollisesti pääsisi on Jeeppi tai vastaava. Viidakossa rymyäminen on kuitenkin vaivan arvoista, sillä ranta on koskematon muutamaa satunnaista telttailijaa lukuunottamatta.




Jokailtainen aktiviteettimme oli hakea muutama jääkylmä bisse lähikaupasta ja etsiä aitiopaikka hiekkadyynilta surffareiden ja auringonlaskun bongaamiseen. Tuplasti parempaa viihdettä kuin latinonovelat ja uusin koukutuksemme, Breaking Bad.







Lomakuvien katselu piristää kummasti täällä pilvisessä Querétarossa. Nyt palaan takaisin todellisuuteen eli maahanmuuttotoimiston ja duunin pariin. Heippahei!


3 kommenttia :

  1. Huii, miten upeita kuvia! Ranta näyttää ihan paratiisimaisen täydelliseltä ja auringonlasku myös! Mua on jotenkin aina kiehtonut surffaus, liitän sen vapauteen.. meri ja tuuli vaan :) mutta oon niin köpelö, etten varmaan uskaltais koskaan edes kokeilla :P
    Ironista, että playa de los muertosille käy tie hautausmaan kautta. Siitäkö nimi?

    p.s. Breaking Bad on ihan paras!

    VastaaPoista
  2. Juu auringonlaskut oli kyllä upeita tuolla! Pelkäsin myös aluksi että surffaus olisi jotenkin tosi hankalaa tai olisin tosi kömpelö mutta tuo alottelijoiden pitkä ja kelluva lauta kyllä melkein nappaa aallon itsestään :) kokeilin myös lyhyempää lautaa mutta en todellakaan pysynyt pystyssä haha. En ole varma tuleeko Playa de Muertos -nimi tuosta hautausmaasta, mutta luulen että näin on.

    Eilen katsoin viimeisen episodin Breaking Badia ja petyin loppuratkaisuun!! En viitsi paljastaa jos et ole nähnyt loppua mutta argh mitä ihmettä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katottiin sarja loppuun joskus alkusyksystä jo. Oli kyllä ihan kökkö se loppu, en olis osannut odottaa ollenkaan.. mutta tuntuu, että noi loppuratkasut ei usein ole kovin onnistuneita :)

      Poista