Meksikolaisen keittotaidon opettelua: nopales

Niinä harvoina kertoina kun nautimme aamiaista mercadolla tai ravintolassa syön usein nopalea. Olkoon se munakkaassa, quesadillassa tai gorditaksen välissä niin jossain muodossa se aina päätyy lautaselleni. Muutamaan kertaan olen yrittänyt valmistaa nopaleita kotona, mutta vielä en ole onnistunut saamaan niistä sellaisia kuin pitäisi: pehmeitä ja ei-limaisia. Olen huomannut, että meksikolaisen ruoan kanssa on oltava paljon kärsivällisyyttä: se vaatii aikaa ja hermoja ja eräät reseptit satoja valmistuskertoja ennekuin oppii ne oikeat niksit saavuttaakseen herkullisen lopputuloksen. Tämä ruoka kaikessa yksinkertaisuudessaan on yksi niistä.

"don't eat me, please"

 Meksiko kasvattaa vuodessa 600 000 tonnia nopalea elintarvikkeeksi, mikä tekee maasta maailman suurimman nopalen tuottajan. Nopalella on loistavat ravintoarvot, syöpää ehkäiseviä ainesosia sekä verensokeria laskeva vaikutus. Siitä valmistetaankin monenlaisia jauheita, lisäravinteita, tortilloja ja terveysmehuja. (Lähde).

nopalen kukka 'tuna', josta tehdään mm. jäätelöä

Jorman äiti selitti minulle juurta jaksaen miten homma hoituu. Tämä on hänen perusreseptinsä nopaleille, jota voi myöhemmin jatkojalostaa vaikka mihin. Jos tykkää tulisemmasta versiosta voi keittoveteen lisätä esim. yhden kuivan chile de arbólin.

padassa

Nopalet voi vielä viimeistellä paistamalla ne öljyssä sipulin kera. Lopputuloksen tulisi näyttää tältä:

Valmiit nopalet ovat hyvä yhdistelmä panela -juuston ja tuoreen tomaatin kera. Salaatissa, tacoissa, lihan tai kalan lisänä. Oikeastaan ihan missä tahansa lisukkeena.

Aamupalasuositus: nopale-munakokkelia tortillojen välissä. Nam.