perjantai 28. syyskuuta 2012

Reissukauden avausjakso: viikonloppu Zacatecasissa

Kuten edellisessa postauksessa mainitsin lahdimme koko perheen voimin Zacatecasiin viikonlopuksi. Olimme Elen kanssa miettineet, etta olisi kiva lahtea tsekkaamaan joku uusi kaupunki ja Zacatecas vaikutti mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Bussimatka olisi kestanyt 7h, mutta onneksi Jorge paatti lahtea messsiin niin paastiin nopeammin ja mukavammin perille tuonne pohjoisen kaupunkiin.

kotikatu

valmiina lahtoon!

Bernando Quintalla huristeli muutama 15-vuotis synttareiden porukka taydessa tallingissa. Taalla sweet sixteen on sweet fifteen, jolloin jarjestetaan kavereille valtaisat kemut. Viime vuonna olin kaverin siskon juhlissa, ja tuli todistettua etta kylla meksikolaiset satsaavat fiestoihin.



Zacatecas naytti oikein kivalta, vahan samalta kuin Real de Catorce, mutta suuremmalta ja ei yhta rupuiselta. Tosin sielta puuttui jotain aitoa, vanhan ajan tuntua ja jannitysta, jotai Real suorastaan tihkui..saavuttuamme kaupunkiin etsiskelimme hotellia jonkin tovin. Vihdoin sen loydettyamme painuimme pehkuihin ja kasaamaan itseamme 5 tunnin autoilun jalkeen.

oinen Hidalgon katu

Seuraavana aamuna lahdimme tallustelemaan kaduille.





Kaupungissa oli meneillaan jonkin sortin kulttuuri/hyvinvointimessut ja paadyimme seuraamaan jotain ihme zumba tuntia. Samalla eksyimme ihailemaan paikallisen kuvataiteilijan kaiverruksia ja muita taideteoksia. Kaveri kysyi haluaisimmeko kokeilla kaivertamista ja mietimme etta mika jottei.

zumbatunti

lapset kuviksen tunnilla

Ele naytti kuvismaikalle missa on Suomi



sitten vedettiin varit kaiverrusten pintaan

prassi

tadaa!







Tulipa ihan vanhat kunnon kuvis-ajat mieleen! "Tovin" paasta huomasimme etta olimme kaiverrelleet puulevyja ja pyoritelleet papereita jo kolmen tunnin ajan ja halusimme kuitenkin nahda enemman kaupunkia, joten ystavallisesti kiitimme opettajaamme Eduardoa oppitunnista ja poistuimme tiehemme.

apteekin pelottavat maskotit





what's inside?



tays-turisti ja Ele the bouncer

"ei sinne ku tuonne!"


Yksi Zacatecasin nahtavyyksista on teleferico eli koysilla kulkeva hissiboksisysteemi, joka kuljettaa matkustajat Cerro de la Bufan vuorelle. Talla vuorella vallankumousjohtaja Francisco (Pancho) Villan joukot kavivat voitokkaan taiston presidentti Victoriano Huertan joukkoja vastaan vuonna 1914.



nakymat telefericosta
vuoren paalta oli hyvat nakymat alas kaupunkiin



Kaivertelun, kiipeilyn ja kuvaamisen jalkeen nalka oli hirmuinen, joten pysahdyimme haukkamaan hiukopalaa vuorella olevassa tacomestassa.

barbacoaa tai birriaa, ei voi muistaa

nopale quesadilla

 Safkailun jalkeen kiertelimme vuorella.

vanha kunnon Pancho!

nopalen kukintoja eli tunaa

niita oli aivan valtavasti joka puolella


temppeli 
 Huristelimme taksilla takaisin kaupunkiin ja suunnistimme hotelille pienta valikuolemaa varten

yksi kymmenista Zacatecasin katedraaleista

Kahlua-kaakao oli namia
Titanic ei uponnutkaan, vaan piiloutui Meksikoon ja naamiotui pozole-mestaksi!



entinen harkataisteluareena, nykyinen hotelli



Ilta jatkui espanjalaisessa ravintolassa tapasten ja viinin kera. Itse jouduin pysyttelemaan limonadassa antibioottikuurin vuoksi, mutta ruasta nautin viininkin edesta. Myohemmin siirryimme ulos katsomaan katedraalin seinaan heijastettua elokuvan tyylista esitysta, joka oli musiikkeineen varsin vaikuttava.




taas Pancho Villa!







Jotain olennaista tunsin etta kaupungista puuttui ja sunnuntai-aamuna keksin etta se oli mercado. Voihan olla, etta se sijaitsi keskustan ulkopuolella, silla itse keskustassa oli vain pahainen kauppahallin nakoinen rakennus joka piti sisallaan kiskurihintaisia antiikkikauppoja. Tassa kauppahallissa oli kuitenkin varsin pateva aamiasmesta, jonne suunnistimme sunnuntai-aamuna.

porkkanamehut, takana hapeaa selleri-ananas-nopale sheikki



Olisin halunnut kayda Mina del Edenin kaivoksessa mutta paatimmekin jo lahtea aamiaisen jalkeen takaisin kohti Queretaroa. Ajoimme Aguascalientesin kautta kohti Leónia ja Guanajuatoa.


safety first vol. 1

safety first vol.2

Paluumatkalla poikkesimme Leónin kautta, jossa en aiemmin ollut myoskaan kaynyt. León eli Leijona on kuulema saastainen teollisuuskaupunki, mutta kuuluisa valtavista kenkabisneksesta ja nahkatavarasta. Kavimmekin eraassa kauppakeskuksessa, jossa valikoimaa riitti yllinkyllin: kenkakauppaa toisensa peraan ja liika valikoima sekoitti pasmat joten enpa saanut ostettua yhtakaan paria, vaikka juuri kenkien tarpeessa olenkin! Aina ei valinnan vapaus ole hyvasta, koska silloin iskee valinnan VAIKEUS.

kaupungin talo




 Ja taas syotiin, nyt pozolea ja jattimaisia quesadilloja eri taytteilla.

salaatti sopassa eli pozole

quesadilla kanalla ja perunalla

sama mutta chipotlella ja herkkusienilla
 Leónin keskusta oli ihan kiva ja sunnuntai-iltapaivana hyvinkin ruuhkainen ja taynna yhta sun toista karnevaalia ja tapahtumaa.


pelottavat pellet





siivoojan lounastauko

yhdessa niista miljoonista kenkakaupasta
 Naissa tunnelmissa sujui tama viikonloppu!

...ja viela kerran Pancho Villa joukkoineen!



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti