Visiitti Chilangolandiaan

Terve taas! Viime päivityksestä alkaakin olla jo ikuisuus mutta nyt vihdoin viikonlopun merkeissä ehdin kirjoittaa parin viikon takaiset kuulumiset. Kuten viimeksi kerroin, jouduimme siirtämään Mexico Cityn vierailua viikolla eteenpäin. Toissa torstaina hyppäsimme sitten ETN:n kyytiin ja suuntasimme nokan kohti Chilangolandiaa.

Ele oli innoissaan eväspussin sisällöstä

Takapenkkiläiset

ETN:n leffatarjonta oli parasta laatua, samoin Michael Jacksonin konsertti

Chillin' in da bus

Noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme ruuhkaiseen Mexico Cityyn, jossa meitä vastassa oli Andresin kaveri Rod alias Rodriguez. Rodriguez asuu lähellä paikallista Teciä, isossa talossa joka on oikeastaan kaksi eri taloa. Saimme alakerran talon kokonaan käyttöömme. Heti saavuttuamme mestoille Andresin ryntäsi viereiseen kioskiin ostamaan 'maailman parasta' brownieta. Epäilimme että rähjäisessä kioskissa voitaisiin myydä maailman parasta mitään mutta epäilyt osoittatuivat vääriksi sillä hetkellä kun ihanan suklaisa ja pehmeä brownien pala suli suuhun. Omistajan kertomuksen mukaan eräs vanhempi täti leipoo kyseiset herkut itse ja tuo ne kioskiin myyntiin. Valokuvia ei valittettavasti ehditty koskaan ottaa - browniet katosivat sekunneissa parempiin suihin.

Minun ja Elen huone

Meidän kolmen päivän asunto

Cactus feat Ele

Mexican culture opettaja oli kertonut meille tarinoita tamalesta ja atolesta joita meksikolaiset syövät aamupalaksi. Nälkäsinä lähdimme uhmaamaan aamun kylmyyttä ja kävelimme jopa kadun toiselle puolelle, jossa mies myi suurissa peltipöntöissä tamaleita ja atolea joka lähtöön. Tamalen maku muistuttaa lähinnä couscousin ja pastan sekoitusta, johon on lisätty lihaa, kanaa, chileä tai lähestulkoon mitä tahansa.

Aamiainen pöntössään, mmm...

Banaaninlehteen kääritty oaxaqueño eli tulisin tamale, jota piti tietenkin maistaa

Ele aamuisella 'kotikadulla'

Atolea eli lämmintä maissijuomaa. Makuina suklaa ja riisi

Tamale maissinlehdessä

Sisältö näyttää tältä

Söpö, pinkki mansikkatamale

Iso ja ruma oaxaqueño

Sisältä kuoriutuu iso taikinaklöntti

Oikea silmänilo

Tuhdin aamiaisen jälkeen suunnattiin tren ligerolla (lähijunan ja metron välimuoto) ja metrolla keskustaan. Eniten odotin näkeväni sen valtavan Meksikon lipun liehuvan suurella Zócalon aukiolla presidentin palatsin ja kirkon edessä, MUTTA kun saavuimme paikalle keskellä aukiota seisoi tyhjä lippusalko. Poliisisedän kertoman mukaan lippu oli 'rikki' tai 'likainen' eikä sitä nostettaisi salkoon tässä kuussa ollenkaan. Se siitä siis. Ystävämme Neto oli matkannut aamun Querétarosta asti ja liittyi seuraamme palatsikierrokselle. Menimme sitten sisälle kirkkoon ja presidentin palatsiin sekä katsomaan pyramidin raunioita.

Zócalon aukio ja tyhjä lippusalko

Ele turistioppaana "ja vasemmalla näemme pressan palatsin..."

Muutama lukko

Turistikamaa

Intiaanisetä puhdisti likaiset turistit rituaaleillaan

National Palacessa, taustalla Diego Riveran maalauksia

Vartijoilla oli kova kiire

Neto's Angels...

...and the Lovebirds

Pyramidin rauniot

:>

:(

Tsadaa!

The Skulls

Nälkäisinä ja uupuneina päätimme ottaa taksin

Nautimme päivällistä ja hyvistä maisemista tornitalossa:

Hymyä riitti (melkein) kaikilta vaikka nälkä oli kova

Lauantai -aamuna lähdimme Xochimilcon kanaaniveneille. Ostimme carnitasia, tortilloja, nopalea, micheladaa ja bisseä evääksi ja lähdimme lipumaan omassa nimikkoveneessämme pitkin kiemurtelevia kanaaleja. Joki oli täynnä kauppiaita veneissään myymässä kuka mitäkin. Pydähdyimme joen varrella olevaan taloon, jossa oli näyttelillä liskon näköisiä elukoita, jotka elävät ainoastaan kyseisessä joessa. Ennen vesille lähtöä seurasimme intiaanien rituaalia, jossa intiaanit sitovat itsensä mastoon kiinni ja hyppäävät pää alaspain roikkumaan samalla kun yksi soittaa huilua ja pyörittää mastoa. Kreisiä. Videota luvassa myöhemmin!

Saatiin oma nimikkokyltti

Botskit rivissä

Ankat halusivat osansa tacoista

Jätehuolto toimii

Joen laidoilla oli jos jonkinlaista elukkaa

Myös tällaisia kavereita päästiin tapaamaan

Ele olis halunnut koiranpennun mukaansa, Riikan kanssa oltais mieluummin adoptoitu kuvassa oleva poika

Ruuhka-aika paluumatkalla

Frida Kahlo's still alive and well

Sunnuntaina käytiin vielä Frida Kahlon museossa ja lapsuudenkodissa, Casa Azulissa, Coyoacánissa. Elinan kanssa yritettiin kirjoittaa hienoilla Huawein -laatupuhelimilla Fridan lainauksia ylös, mutta virkaintoileva vartijatyttö pilasi aikeemme. Kirjoitettiin sitten perinteisellä kynä-paperi -yhditelmällä Fridan viisaudet talteen. Kamerasta loppui juuri sopivasti akku, mutta ehdinpä napata kuvan Fridan talosta: