Puutaloihastus

14. tammikuuta 2016.

Ollaan Uudessakaupungissa. Vuokrattiin talo, jonka puulattia narisee ja seinillä roikkuvat posliinikupit kilisevät toisiaan vasten kun kävelee huoneesta toiseen. Sen ikkunat huurtuvat ja viima vinkuu nurkissa tehden villasukista pakolliset. Aina silloin tällöin seinien takaa kuuluu rapinaa ja outoja rasahduksia. Ehkä siellä joku viluinen hiiri-parka puputtaa lasivillaa nälkäänsä.

En oo koskaan ajatellut, että puutalot olisivat jotenkin erityisen viehättäviä. Onhan ne ihan nättejä, mutta varmaan vetoisia, pimeitä tai muuten vaan vinksahtaneita. Tässä on kuitenkin jotain kaunista ja persoonallista, jotain lämmintä ja kotoisaa.








Tässä muutamia kuvia ja ajatuksia viime päiviltä. Jormalla oli työhaastattelut Helsingissä ja Uudessakaupungissa, josta vuokrasimme puutalokämpän pariksi päiväksi Airbnb:n kautta. Muutama päivä ilman nettiä kuluivat siivillä kirjoitellen perinteisesti muistiinpanoja vihkoon, maistellen paikallisen panimon oluita ja shakkia pelaten. Pitäisi muuten kirjoittaa useammin oikealla kynällä, käsialani on muuttunut hirveäksi sotkuksi kun pelkällä koneella näpyttelee menemään.

Emme edelleenkään tiedä mihin asetumme, mutta pieni puutaloja täynnä oleva kylä ei tunnu yhtään pöllömmältä kuhisevan miljoonakaupungin jälkeen. Oikeastaan se tuntuu erityisen houkuttelevalta...