"Eikä menty milloinkaan."
Pyörittelin yhden lempibändini biisin sanoja päässäni muistellen kaikkia niitä suunnitelmia, mitä minulla on ollut ja on yhä edelleen tulevaisuudelle. Huomaan, että aika vilisee silmissä: yksi viikko jälleen takana, viikonloppu ja uusi viikko alkaakin jo. Vaikka yritänkin kaikin tavoin olla jumiutumatta ja tehdä asioita mieleni mukaan niin väistämättä huomaan löytäväni itseni massiivisesta oravanpyörästä ja odottavani sitä jotain hetkeä kuin kuuta nousevaa.
Usein mietin milloin ehdin tehdä kaiken sen mistä unelmoin. Tajuan miten typerää onkaan tuhlata aikaa miettimällä milloin toteutan unelmani kun sillä hetkellä voisin tehdä jotain unelmani eteen. Ei se ole ajasta vaan priorisoinnista kiinni, kaikilla meillä on samat 24 tuntia.
Helpottaakseni haaveideni toteuttamista olen jakanut ne kappaleisiin, tehnyt suunnitelman mihin mennessä haluan ne saavuttaa ja mitä konkreettista minun on sen totetuttamiseksi tehtävä. Tämä osiin jakaminen auttaa kun tuntuu, että se mitä haluan on niin valtavan suuri etten edes tiedä mistä aloittaa. Lähden rakentamaan sitä kuin palapeliä - pala palalta.
Välillä aloittaminen on niin vaikeaa. Hyvä sarja tai leffa vie helposti voiton duunipäivän jälkeen. En vain jaksa aloittaa tutkimustyötä väsyneenä, keskittyä, mutta tiedän että niin on tehtävä jos haluan toteuttaa unelmani.
Aika tuntuu valuvan sormieni välistä kuin hiekka. Haluan tehdä ja nähdä paljon ja pelkään, että aika loppuu kesken. Pöljä ajatus, mutta onneksi se onkin vain ajatus.
Toimin kuten aarrekarttaani kirjoitin: Dream, plan, act, be patient
En aio lyötää itseäni harmittelemasta etten koskaan lähtenytkään ja kokenutkaan.
"Hetket - voikukan terälehdet syksyisin, tiedäthän?"
"Kaiken kerrallaan ilmaan puhaltaa, ei yksittäistä huomaakaan."
----------------------------
Sanat: Paula Vesala
Kuvat kesäpäivältä Helsingissä vuonna 2012. Iso kiitos kuvaaja-Katjalle ;)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti