Olen tehnyt valinnan asua tässä maassa ja elää tämän kulttuurin ehdoilla ja tapojen mukaan. Appelsiinin puolikkaani edustaa myös kyseistä kansallisuutta, joten uteliaisuuden lisäksi katson oikeastaan velvollisuudekseni tutkia ja ymmärtää tämän kulttuurin historiaa, sen hienouksia ja omitaisuuksia. Lyhyellä kahden vuoden asumisella Meksikossa en ole todellakaan kulttuurin asiantuntija ja vaatisi varmasti koko elämän ja äärettömän määrän kohtaamisia, jotta pääsisin analysoimaan kunnolla. Omat meksikolaiset tuttavani todennäköisesti ovat täysin erilaisia kuin jonkun toisen tuntemat, tämä riippuu niin paljon omasta itsestään.
Päästäkseni lähemmäs meksikolaista ajatusmaailmaa päätin vihdoinkin etsiä käsiini (okei, ladata netistä) yhden tunnetuimmista kirjoista kyseisessä aihepiirissä: Octavio Pazin El laberinto de la soledad. Vapaasti käännettynä Yksinäisyyden labyrintti. Kouluaikoina Meksikon kulttuuri -kurssin opettajamme pisti meidät lukemaan kyseisen opuksen tekstejä englanniksi ja tekemään niistä tiivistelmiä ja esseitä. Muistan hämärästi kappaleen, jossa puhuttiin perherakenteesta: siitä kuinka isä on näennäisesti perheen pää ja macho, joka opettaa poikansa pitämään jöötä ja varmistaa, että akat pysyvät ruodussa. Samalla äiti taas opettaa tyttäret hoitamaan kaikki kotihommat, kokkailut ja kunnioittamaan jokaisen miespuolisen mielipidettä. Kuitenkin samaan aikaan äiti on erittäin tärkeä, jopa isää tärkeämpi hahmo perheen funktiossa: hän on välittävä, uhrautuva hahmo, joka varmistaa kaikkien muiden hyvinvoinnin ennen omaansa ja näin ollen onkin se "oikea", perheen todellinen ydin, tuoden sen jasenet yhteen ja pitäen sen kasassa tiukan paikan tullen.
Äidin roolia ei todellakaan sovi väheksyä meksikolaisessa kulttuurissa. Onhan Meksikon espanjan slangissakin paljon sanontoja, joihin äiti liittyy. Lähes kaikki niistä ovat tosin alatyylisiä ja halventavia fraaseja, joita voidaan toistella hyvien kavereiden seurassa, muttei esim. sunnuntaisella perhepäivällisellä appivanhempien seurassa. Tässä muutamia esimerkkejä:
Madres! = *ttu!
Me vale madres = mulle on ihan *tun sama
Hasta la madre = täysin kyllästynyt johonkin/ perskännissä
No mames = älä viitsi
Meksikolaiset kunnioittavat äitejään viimeiseen asti. Olen muutamaan kertaan täällä maininnutkin, että jokaisen meksikolaisen mielestä juuri hänen oma äitinsä onkin maailman paras kokki, ehdottomasti.
Tähän väliin tarkennan, että en ihan yhdy tuohon Octavio Pazin käsitykseen machoilusta. Täytyy muistaa, että hänen elinaikanaan kulttuuri ja perherakenteet olivat hyvin erilaisia ja perinteisimpiä kuin mitä nykyään. Väitänkin, että tuo machokulttuuri on katoamassa hiljalleen. Toki täällä on edelleen selkeä ero naisten ja miesten välillä etenkin mitä tulee asioiden hoitoon: naiset eivät kanna raskaita kantamuksia, kävele pitkiä matkoja yksin, ja pukeutuvat hyvin feminiinisti. Aina kun autan tavarantoimittaja kuorman purkamisessa saan kuulla kuinka minun pitäisi jättää moiset miesten hommat jotten vain rasittaisi itseäni liikaa. Pyh!
----------------
Yksi eniten arvostamistani asioista meksikolaisessa kulttuurissa on välittäminen. Kun sairastuin muutama päivä sitten flunssaan duunikaverini kyselivät jatkuvasti vointiani, antoivat mitä ihmeellisimpiä paranemisneuvoja ja pomoni jopa kävi ostamassa minulle kaksi purkkia kuumaan veteen sekoitettavaa yrtti-hunajatroppia. Eräs tavarantoimittaja kaivoi minulle laukkunsa pohjalta purkin eukalyptus-voidetta ja piti kunnon esitelmän miten minun tulisi sitä käyttää, jotta flunssa kaikkoasi mahdollisimman pian. Hän myös lahjoitti minulle reilun kassillisen verigreippejä ja muita sitrushedelmiä varmistaakseen C-vitamiinin saantini. Tällaisia pieniä epäitsekkäitä tekoja haluan itsekin oppia tekemään.
Kuitekin olen törmännyt useasti myös hyvin itsekkäseen käytökseen. On paljon tilanteita (liikenne), joissa meksikolainen ei voisi tyhmemmin käyttäytyä. Ei sillä, että itse olisin mallikuski, mutta minä ensin -asenne johtaa siihen että kukaan ei anna kenellekään tietä, ajellaan hutiloiden miten sattuu vaarantaen itsensä ja muiden henki.
---------------
Tässä oli muutamia maanantai-aamuisia ajatuksia meksikolaisuudesta. Palaan asiaan varmasti sitä mukaa kun etenen kirjan tahdissa. Tähän asti olen hengaillut vain kulttuurin pinnalla, mutta nyt tahdon päästä syvemmälle.
Lunkkia maanantaita!
Tuo kirja ja kirjailija on tuttu,mutten ole tuota lukenut.Varmaankin hyvä kirja.Välilltäminen on tuttua myös täällä:)
VastaaPoistaMonet meksikolaiset on kans kehuneet tuota kirjaa joten pakko olla hyvä!
VastaaPoistaKiva kuulla että israelilaiset ovat myös välittäviä! Jotenkin suomalaisena tuntuu että paikallisten ystävällisyys menee joskus ihan överiksi, mutta toisaalta on upeaa että ihmiset jaksavat piristää toisiaan pienillä teoilla :)