Maailma kylassa Querétarossa

Querétaro on melko kansainvalinen kaupunki. Johtuneeko tama runsaasta Tecin vaihtareiden maarasta, kansainvalisten yritysten lasnaolosta vai mista, mutta jostain syysta taalla tuntuu aina tormaavan uusiin ulkomaalaisiin. Toiset ovat vasta saapuneet, toiset taas jo viettaneet useamman vuoden - ensin tulleet lomailemaan muutamaksi viikoksi, pidentaneet lomaa ja lopulta jaaneet pysyvasti ja meksikolaistuneet. Arvostan niita ketka ovat olleet taalla muutamia kuukausia tai alle muutaman vuoden ja onnistuneet luomaan valtavan ystavapiirin, loytaneet media naranjansa eli sielunkumppaninsa, oppineet Meksikon espanjan varikkaan sanavaston ja sopeutuneet maan tavoille. Eilen pyorailyretkella Sierralla tapasin saksalaisperheen: aidin, isan ja noin 12-vuotiaan poikansa, jotka ovat asuneet ympari maailmaa ja aidin tyopaikan kautta paatyneet tanne Queretaroon. He ovat asuneet Meksikossa noin puoli vuotta nyt ja kaikki puhuivat espanjaa todella hyvin siihen nahden, etta ovat olleet taalla vain hetken aikaa. Mukana retkella olivat myos ukrainalainen ja muutama muu saksalainen, jotka ovat asuneet taalla jo useamman vuoden. Luonnollisesti kaikilta sujui espanja ja etenkin tyypillisten meksikolaisten sanojen hallinta ja kuvittelin heidan olevan syntyperaisia meksikolaisia. Ehka itsekin viela joskus opin doble sentidon eli kielen kaksimielisyyden salat haha.

Toissa tulee tormattya myos paljon ulkomaalaisiin. LGV:n asiakaskunta koostuu meksikolaisten lisaksi etela-amerikkalaisista, jenkeista, aasialaisista ja eurooppalaisista. Ja onhan kaupan toinen omistajakin britti. Taman kaupungin monikulttuurisuus ilmeni minulle kuitenkin vasta muutama viikko sitten jarjestetyilla Festival de las comunidades extranjeras -festareilla, johon siis Querétarossa asuvat ulkomaalaiset pystyttivat standinsa tarjoillen oman maansa tuotteita ruoasta sisustustarvikkeisiin asti. Yli 40 maata jokaiselta mantereelta oli mukana - PAITSI SUOMI. Jos taalla viela ollaan ensi maaliskuussa niin Suomi -standi nousee Ruotsin kylkeen ensi vuonna!

Festarit jarjestettiin Parque Bicentenariossa eli valtavassa puistossa kaupungin ulkopuolella. Olin kuullut puistosta, mutten kaynyt siella aiemmin. Sielta loytyy mm. vesipuisto, elaintarha, vuoristoratoja, jarvi, urheilukentta ja tekemista riittaa melonnasta ja ratsastuksesta kaikenlaisiin urheilumahdollisuuksiin. Tai sitten vaan laiskaan sunnuntai-piknikkiin pullean evaskorin kanssa.


Festarit kestivat perjantaista sunnuntaihin ja jo keskiviikko-aamuna olimme laittamassa ja jarjestelemassa standia juhlakuntoon. Paasin taas lempihommaani eli kirjoittamaan menyyn mustalle pahville varikkailla liiduilla, ripustamaan ottamiani valokuvia ja maalaamaan puulaatikoita displayta varten. Leppoisaa hommaa ja kiva paasta kayttamaan mielikuvitustaan ja saada oma kadenjalkensa nakyviin.

tarjolla tanaan...

Perjantaina puiston ovet aukesivat ja festarit pyorahtivat kayntiin.  Lahes joka kojulla myytiin ruokaa ja herkulliset tuoksut leijailivat ilmassa houkutellen maistamaan jotain joka kojulta. Toiset olivat tosin keskittyneet pelkkaan juomatarjontaan esim. Kuuban kojulle oli taysin mahdotonta paasta, silla mojitonhimoinen joukko miehitti aluetta kuin kiinalaiset Tiibetia. Kahvitauon lomassa tyydyin Bolivian tarjoamiin empanadoihin, jotka olivat vallan herkullisia chimichurri-soossin kanssa.

Etela-Amerikan huudeilla

Aasiasta loytyi mm. Intia, Etela-Korea, Kiina, Japani ja Kuwait

Eurooppa kuhisi makkarasta ja oluesta innostuneita meksikolaisia

Kauppamme osallistui tapahtumaan sponsorina, ei niinkaan minkaan maan edustaja vaikka standillamme heiluikin aikamoinen sekametelisoppa: brittilaista, meksikolaista, saksalaista, ruotsalaista, yhdysvaltalaista ja suomalaista syntyperaa.

vasemmassa ja oikeassa paassa kaupan omistajat, keskella avulias vapaaehtois-tiimi

Tata tapahtumaa varten olimme suunnitelleet salaattiannoksia ja tehneet testiannoksia kaupalla. Gaby eli meidan paakokki oli suunnitellut kaksi erilaista salaattia: ensimmainen oli tabbouleh ja toinen paprikasta, kurkusta, tomaatista, yrteista ja auringonkukanversoista tehty salaatti. Ainekset oli aseteltu kuppeihin kerroksittain, jotta ne pysyisivat mahdollisimman tuoreina ja kauniina tarjoiluhetkeen asti. Salaattien lisaksi listalle valittiin suunnittelemani hedelmacoctel joka koostui ananaksesta, mangosta ja porkkanasta lime-inkivaari-piparminttu-hunaja kastikkeella.

Perjantaina ja lauantaina valmistettiin Gabyn kanssa salaatteja liukuhihna -tyylilla.

Seuraavat kuvat eivat ole ottamiani, vaan tyokavereiden ja muiden kameroista kerattyja otoksia. Propsit siis heille.

salaatit purkeissaan

muffarit, keksit ja browniet © La gallina verde

brownieta nami nami

sunnuntain tiimi: mina, Rocío, Mat ja Crista

brownien kaveriksi luomukahvia

reippaita apulaisia

kaikilla kavijoilla oli oma passinsa, johon kerattiin maiden leimoja. 

Sunnuntaina juhlat paatyivat kunnon pirskeisiin. Niin afrikkalaiset kuin latinotkin musisoivat ja tanssivat taytta hakaa samalla kun mojitopisarat lenteliva ilman halki.

Hienot pippalot kerrassaan, vaikka jalkikateen hieman harmittaa etten ehtinyt maistelemaan ruokia ja tutkimaan standeja niin paljon kuin olisin halunnut. Ensi vuonna kuitenkin uudestaan ja toivottavasti saisimme tilaisuuden pistaa pystyyn Suomi-standi. Suunnittelimme jo Elinan ja Jorgen kanssa mita kaikkea sielta voisi loytya...palaamisiin!