keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Ahtaita kujia, valaistuja tunneleita, värikkäitä katuja

Viimeksi mainitsin paluusta Indiana Jonesin maisemiin, Sierra Gordaan, mutta valitettavasti rannikolla riehuvat tornadot ja hurrikaanit aiheuttivat vuoristoon sellaiset rankkasateet ettei sellaisilla keleillä parane telttailla joen rannalla - ellei välttämättä halua hukkua tulvivaan telttaan. Sierra Gordan jäädessä unholaan jotain oli kuitenkin keksittävä: koulun alkuun vajaat 2 viikkoa joten nyt on käytettävä jokainen mahdollinen tilaisuus reissaamiseen ennenkuin pallo isketään jälleen jalkaan. Noin 2 tunnin ajomatkan päässä sijaitsee kaunis, siirtomaa-aikainen kaupunki, Guanajuato, jonka visiitti on ollut jo pitkään to do -listalla. Sinne siis!

Perjantai-ilta oli sujunut hilpeissä tunnelmissa paikallisessa saluunassa. Kaupungin parhaimmat michet ja cheladat (bisse+suola+lime) eivät petä koskaan. Kämppiksen kaveri Rotterdamista oli tullut visiitille ja ilta pääsi hieman venähtämään...Tästä huolimatta matka naapuriosavaltion pääkaupunkiin alkoi lauantai-aamuna kello 9 reikäreikä. 


Puolivälissä matkaa, tietullin jälkeen vastaan ajoi monta rekkalastillista armeijan joukkoja.




Armeijan autojen ajettua ohitsemme bongasimme tienlaidasta Meksikon "CIA:n" ja aseistautuneita poliiseja juoksemassa motarin laidassa. Toinen ryhmä oli pysäyttänyt eräiden heppujen auton ampumalla renkaat tyhjiksi. Pienen kuumottelun ja kuvien ottamisen jälkeen totesimme että parasta häipyä paikalta asap.



Reilun tunnin kuluttua saavuimme Guanajuatoon. Koko kaupunki on rakennettu valtaisan tunneliverkoston yläpuolelle.




Ajoimme samantien kaupungin yläpuolelle napsimaan ensimmäisiä otoksia - vuorilta katsottuna koko kaupunki näyttää aivan pienoismallilta.



Mercadon kellotorni, jonka on suunnitellut Gustave Eiffel eli sama heppu kuin Eiffel tornin.


Välillä eksyttiin vähemmän rikkaiden huudeille:





Guanajuato on yksi suosituimmista weekend getaway -kohteista niin meksikolaisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa. Tästä huolimatta emme kuitenaan olleet vaivautuneet tekemään hotellivarausta, vaan olimme liikkellä jälleen go with the flow -asenteella luottaen siihen että löytäisimme suht halvan ja hyvän mestan - kuten aiemmillakin reissuilla. Pistimme auton parkkiin ja lähdimme tallustelemaan pitkin katuja metsästäen yösijaa. Useiden "Olemme täynnä" -vastausten käännyttäminä toivomme yöpaikan löytämisestä alkoi jo hiipua ja pohdimme jopa autossa nukkumista. Sivukadulla tallustellessamme nälkäiset silmäni bongasivat söpön kahvilan, joka yllättäen olikin myös hotelli, vieläpä kohtuuhintainen ja keskustassa!






Kahvila/hotelli oli oikein suloinen vanhanaikaisine sisustuksineen. 




Kattoterassilla näkyi ylös vuorelle, jossa on yksi suosituimmista turistikohteista El Pìpila -intiaanin patsas. Terassilta paljastui myös hotellin ainoa miinuspuoli: hotellimme sijaitsi kirkon vieressä, jossa kuorot lauloivat ja kellot kilisivät ja kolisivat taukoamatta heti aamukuudesta alkaen.




Heivattuamme kamat hotellille lähdimme päämäärättömästi tallustelemaan mutkikkaita ja värikkäitä Guanajuaton katuja, jotka olivat kerrassaan upeita!











Mercadolla piti tietenkin käydä lounaalla ja halvoilla hedelmäostoksilla. Vatsa täyttyi muhkeasta tortasta ja mukaan lähti kupillinen granaattiomenaa, omenoita ja luumuja.


Tortat pannullla tirisemässä

Tadaa! La Torta - sandwichin ja burgerin yhdistelmä. Täytteinä kanaa, salaattia, tomaattia ja avocadoa.


Granaattiomenat kupissaan


Kookoksella täytetty kokonainen lime









Katuja ylös kiivetessämme saimme jälleen koiraseuraa kun suloinen pentu lähti kulkemaan perässämme.




 Toinen suosittu turistikohde on Callejon del Beso eli Pusukuja, johon liittyy legenda rakastavaisista, Carloksesta ja Anasta. Tarina on lähestulkoon sama kuin Romeossa ja Juliassa. Lyhyesti, Carloksen ja Anan parvekkeet olivat kadun vastakkaisilla puolilla ja he kohtasivat salaa joka ilta. Anan faija halusi tämän menevän naimisiin rikkaan kakaran kanssa, joten kun isälle selvisi Carloksen ja Anan suhde, hän tappoi tyttärensä.



Katu oli niin pieni ja ahdas että klaustrofobia meinasi iskeä. Ihmiset jonottivat parvekkeelle ottamaan pussailukuvia.





Callejonin jälkeen jatkoimme matkaamme random -katuja kulkien...




 ...kunnes päädyimme ylös vuorelle, josta avautui koko kaupunki.



Guanajuaton yliopisto



Guanajuato on kuuluisa villistä yöelämästään ja tunnelireiveistä. Skippasimme molemmat ja sen sijaan suuntasimme reggae mestaan, Bar Flyhyn, jossa oli dubstep -ilta. Dubstepin sijaan bändi soitti enneminkin jazzia, mutta loppuillasta dj pisti soundit kohdilleen ja jammailu pääsi kunnolla vauhtiin. Baarin erikoisuus, Burro Loca eli tequilalla terästetty bisse pisti tanssijalan vipattamaan toden teolla.












Aamiaisella oli hyvä kehittää hieman älyllistä toimintaa ja pelata shakkia. Viime kerrasta on ikuisuus ja se näkyi pelitaidoissa: turpaan tuli 3-0. 

Kameran patteri toimi kadonneen lähetin sijaisena

En yleensä ole kovinkaan innoissani kaupunkireissuista, mutta Guanajuato katuineen tarjosi loistavat 1,5 päivää. Ehdottomasti kaunein kaupunki missä tähän mennessä on tullut vierailtua. Täydellinen kohde viikonloppureissulle!






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti