tiistai 28. kesäkuuta 2011

Villejä reseptikokeiluja ja uusia tuulia

Tämän viikon perjantai on 1.7, päivä, jolloin minun ja Elen piti alunperin lentää takaisin Suomen kamaralle puolen vuoden Mexicon seikkailujen jälkeen. Tämä paikka on alkanut tuntua niin kodilta että ajatuskin paluusta hirvittää. Pitäisi jättää hyvästit kaikille ihanille ja tärkeille ihmisille, omalle kotitalolle, herkulliselle ruoalle ja aurinkoiselle säälle. Huolimatta ajoittaisista taloudellisista ongelmista ja ihmissuhdekiemuroista elämä on hyvää -ja leppoisaa! Suomesta ikävöin vain ihmisiä mutta tiedän näkeväni kaikki kun palaan :)

Pari viikkoa sitten kyllästyimme naapurimme ylihitaaseen nettiyhteyteen, joten hinauduimme Telmexin toimistoon ja teimme ikioman nettisopparin. Samalla jouduttiin ostamaan kunnon meksikolainen teknologiaihme, lankapuhelin. Nyt meillä on sitten ihan oikea kotipuhelin -tulee väkisin mieleen vihreä lankapuhelin lapsuudesta. Laitan numeron halukkaille niin siihen voi sitten soitella.

Tämä on virallisesti viimeinen viikko tällä porukalla tässä asunossa. Kämppiksemme Riikka sanoo heipat Mehikolle 4.7 ja suuntaa Madridiin muutamaksi viikoksi ennen Suomeen paluuta. Outoa miten nopeasti puoli vuotta on kulunut - välillä tuntuu että tänne muutosta on kulunut vasta muutama päivä. Pikku Meksiko-perheemme hajoaa -ainakin hetkeksi. 

Lomaillessa, päivien ollessa melko tyhjiä, tylsyys ja toimettomuus tuntuvat toisinaan ylivoimaisilta. Onneksi pelastuksemme, Tecin kuntosali, on auki koko kesän. Jokapäiväinen spinning -tunti on myös varmistanut että sängystä on noustava ennen puolta päivää. Loputon vapaa-aika mahdollistaa myös taiteellisten aktiviteettien toteuttamisen; uudet siveltimet ja vesivärit ovat olleet ahkerassa käytössä, samoin Frida -museosta ostettu päiväkirja joka on matkannut mukana lähes jokaisella reissulla. 

Oaxacan biitsien innoittama töherrys, vielä keskeneräinen
Kovia kokenut reissukirja

Normiviikon agendaan kuuluu myös Vincent -bändin keikat, useimmiten Pixel -baarissa, jossa bändi soittaa tavoitellen Corona Fest -kilpailun voittoa. Pääpalkintonahan on maineen ja kunnian lisäksi levytyssoppari ja keikka kyseisellä festareilla, mm. Molotovin ja Café Tacuban rinnalla.
Uskollisimmat fanit Pixelissä



Kaikki feisbuukkaajat käykääpä heti äänestämässä Vincent jatkoon klikkaamalla Vincent Corona Festille!

Aiheesta seuraavaan: Polkupyörää pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa puolen vuoden jälkeen Juriquillassa, Queretaron naapurikylässä, jossa vuori -ja järvimaisemat tarjoavat hienon pyöräilykokemuksen.


Lasten leikkipuisto

Golfkenttä


Juriquillan järvi

Järven toisella puolella Juriquillan omistajien ökykartano ja yksityinen ranta




Tärkein viimeiseksi: ruoka! Loputon aika antaa vapauden kokkailuun. Tälläkin hetkellä hellalla porisee uusin fuusiopuuro riisistä ja macho-banaanista. Veracruzin reissun innoittamana päätin tehdä coctel de camaronia eli katkarapukoktailia. Helppoa, halpaa, herkullista! Nautitaan suolakeksien päällä, silauksella majoneesia. Mmm... Eräänä iltapäivänä naapurin luomukaupan ruisjauhoista syntyi muutama pellillinen herkullisia karjalanpiirakoita. Jotta nautinto olisi täydellinen täytyi kylkeen tehdä vielä persiljalla maustettua munavoita.

Ikivanha kuva: korvapuustikahvit. Vielä ensimmäinen kahvinkeitin käytössä..nyt jo neljäs menossa.

Huhtikuu: espanjan tunnille täytyi kokata jotain meksikolaita, joten Elen kanssa tehtiin tamaleita. Makutesti käynnissä.
Niille ketkä eivät ole lukeneet helmikuista D.F -postausta, tamale on siis maissijauhosta tehty, maissinlehteen kääritty, hyörykeittimessä valmistettu pötkö -latina-amerikkalainen sandwich. 

Täydellinen tamale

Mercadon herkkuja: kikherne, -avocado, -kesäkurpitsa, -kirsikkatomaattisalaatti

Haudutettua munakoisoa ranchero -juustolla, tonnikala-philadelphia-porkkana -täytettyjä avocadoja , retiisi-kurkkusalaatti limonilla ja chilellä


Coctel de camaron eli katkarapuja, tomaattia, persiljaa, sipulia, chileä limemehussa ja tietenkin avocadoa.

Makoisa ja mehevä kasvisgratiini

Tämä herkku ei esittelyjä kaipaa


Karjalanpiiraat maistuivat erityisen hyvin meksikolaisillekin

Commercial Mexicanasta löytyi uusi ja omituinen tuttavuus: lohikäärmehedelmä eli pitahaya

Kaunis kuin mikä. Mieto ja kiivimäinen maku -vois toimia juustokakun koristeena


Ainiin, reilun viikon taistelun jälkeen Iberian kanssa saimme Elen kanssa paluulennot 26. joulukuuta. Katsotaan miten käy ;) 

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Randomventures part 2

Jatkoa edelliseen... 

Toukuun 25. ETN:n bussi starttasi aamukuudelta kohti Mexico Cityä (D.F:ä) kyydissään edellisen illan bänditreeneistä toipuvat La Una ja El Ele. Matkan tarkoituksena oli lähteä vastaanottamaan Suomesta saapuvaa kunniavierasseuruetta ja näyttää D.F:n huudeja kolmen päivän ajan, jonka jälkeen koko kööri siirryttäisiin kotikonnuille Queretaroon.

Heti D.F:een saavuttuamme etsimme Elen kanssa hostellin, jonka luksusvuoteessa vedimme sikeitä iltaan asti kunnes oli aika lähteä lentokentälle noutamaan poikia. Suites D.F Hostel oli mukava pikku hostelli hiljaisella kadulla, vartin kävelymatkan päästä Zocalosta. Reilut 200pesoa/yö. Oiva hinta-laatu -suhde!

Välipihan chillailumesta


Kauan odotetut Suomi-tuliaiset lämmittivät mieltä aamiaispöydässä

Sami tekemässä tuttavuutta keittiötarvikkeisiin


Kalustus oli täyttä Ikeaa lattiasta kattoon


D.F:n agenda oli aika huoleton: torstaina  pojat lähtivät itsenäiselle turistikierrokselle keskustaan sillä välin kun Elen kanssa suunnattiin Polancon kaupunginosaan etsimään shoppailumestoja. Löydettiin surkea Liverpool josta hetken aikaa pyörittyämme hyppäsimme taksiin ja suuntasimme toiseen kauppakeskukseen, jossa ikäväksemme totesimme olevamme täysin väärässä paikassa: täynnä kalleimpia mahdollisia merkkipuoteja ja kaksi tyhjätaskuopiskelijaa. Tyhjin käsin lähdimme takaisin hotellille. Myöhemmin illalla nautimme Coyoacánin puistomaisemista ja ravintoloista tietty. Edellisen illan räkälä-cantinan ja myrkytettyn chorizo-tortan vielä kummitellessa mielessäni, olin hieman epäileväinen uloslähdön suhteen. Onneksi Coyoacán tarjosi kuitenkin huomattavasti laadukkaampaa ruokaa ja juomaa - pojat pääsivät maistamaan kunnon micheladaa sekä mezcalia matosuolalla ja appelsiinilla.

Perjantai-aamuna lähdettiin bussilla ihailemaan Teotihuacánin jylhiä pyramideja. Arkeologisista turistikohteista niinkään välittämättä en odottanut mitään ihmeellistä, mutta pakko myöntää että upeita ne olivat.

Turistikuvaaja Ele: "Pojat, nyt hymyä huuleen. mä otan kuvan!"

Teotihuacanin ominaislaji: albiinoluolaeläin


Ele ja Samin ostama mahtisombrero

Kiipeämässä Kuun pyramidille


Sami ikuistamassa maisemia

comin down the Moon pyramid


Auringon pyramidi


Aurinkopyramidin huipulla piti koskettaa "energiapistettä", joka antoi väsähtäneille kiipeilijöille supervoimat

on the top


Sami lähti tekemään tuttavuutta meksikolaistyttöihin


Illalla saavuttiin takaisin D.F:een ja lähdettiin Samin ja Iiron kanssa kiertelemään öistä kaupunkia. Monumento a la Revoluciónille kävellessämme kohtasimme suojatietä ylittäessämme mielenkiintoisen kaverin, joka suu vaahdoten selitti meille koko elämäntarinansa: mies oli kotoisin Cancunista, tehnyt töitä Jenkeissä sekä oaxacalaisten intiaanivähmmistöjen hyväksi. Hän haluaisi puhua näiden ihmisten puolesta mediassa ja tehdä maailmasta paremman paikan, muttei pysty koska hallitus haluaa hänet hengiltä. Cancunissa hän on kuulema kokonaisen hotelliketjun johtaja. Vartin kestävän palopuheensa jälkeen kaveri sanoi että arvostaisi sydämensä pohjasta jos tarjoaisimme hänelle illallisen. Hetkinen? Hotelliketjun johtaja kerjää illallista kolmelta rähjäiseltä hipiltä.Wtf? Hetken ihmettelyn jälkeen kieltäydyimme ystävällisesti, jolloin mies veti herneen nenään ja jatkoi matkaansa huijaamaan muita hyväuskoisia turisteja.

Vallankumousmonumentti

Zocalon keskusaukio täynnä mielenosoittajien telttoja

Suloinen kärry kadunvarressa

Seuraavana ammuna sanoimme näkemiin D.F:lle ja suuntasimme takaisin Queretaron huudeille Primeran kyydillä.